Kirkkomusiikin professori Timo Kiiskinen ja ainejärjestö Kimu ry:n puheenjohtaja Susanna Rantakylä valokuvattiin Musiikkitalon Organo-salissa.
”Musiikilla pääsee paikkaan, mihin pelkillä sanoilla ei pääse” – Kirkkomuusikoksi opiskelevan Susanna Rantakylän houkutteli alalle koulutuksen monipuolisuus
Kirkkomusiikkia on voinut opiskella Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa jo 75 vuotta. Professori Timo Kiiskinen ja ainejärjestö Kimu ry:n puheenjohtaja Susanna Rantakylä kertovat, miten kanttoreiden työ on muuttunut ja minkälaista se on nyt.
Timo Kiiskinen, miten kirkkomusiikin opetus ja kirkkomuusikoiden työympäristö ovat muuttuneet kuluneen 75 vuoden aikana?
– Kirkko on muuttunut, mutta myös koko musiikkielämä on muuttunut paljon. Kanttorin työstä voisi sanoa niin, että vuonna 1951 ja vielä pitkään sen jälkeenkin kirkkomusiikin määritelmä oli hyvin tarkka ja oltiin hyvinkin tiukkoja siinä, mitä soittimia kirkkoon voi tuoda.
– Nykyään kanttoreilta odotetaan monipuolisemmin eri musiikkityylien hallitsemista. Jumalanpalvelusten toteuttamisen lisäksi heidän pitää osata ohjata eri-ikäisten ihmisten harrastustoimintaa, kuten kuoroja. Kanttorit toimivat myös konserttien järjestäjinä.
– Toisaalta niin sanottu perinteisempi kirkkomusiikki, kuten vaikkapa vanhat virret ja oratoriomusiikki, eivät ole kadonneet mihinkään.
Susanna Rantakylä kokee opiskelijoiden toisilleen tarjoaman vertaistuen tärkeäksi. Monipuolinen koulutus vaatii myös opiskelijoilta paljon, joten kokemus samassa veneessä olemisesta ja yhteisestä keskeneräisyydestä on tärkeää.
Susanna Rantakylä, opiskelet kirkkomuusikoksi. Mikä sinua alassa kiinnosti? Entä miten koulutus valmentaa opiskelijoita kanttorin työhön seurakunnassa?
– Minua houkutti koulutuksen monipuolisuus. Meillä on paljon lauluopetusta ja instrumenttitunteja.
– Käsitykseni on, että kirkkomuusikoiksi valmistuneista melko moni tekee kanttorin työtä vähintään osa-aikaisesti tai keikkatyönä. Koulutuksessa keskitytään myös teologisiin asioihin.
– Käytännön harjoittelut ja vuorovaikutustaitojen kurssi ovat avuksi työssä. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ikinä voi olla liian hyvä kohtaamaan ihmisiä.
– Minäkin olen huomannut, että seurakuntaelämä on musiikillisessa murroksessa. Kanttorin työnkuva on moninaistunut, jolloin on tärkeää tehdä työtä omalla tyylillään, ja sitä on opinnoissa tuettu hyvin. Osa meistä on mestariurkureita, toisille luontevampaa on rytmimusiikin soittaminen tai esimerkiksi lapsikuoron johtaminen.
Timo Kiiskinen, miten sinä näet asian?
– Monialaista musiikkia tehdessä ei mitenkään voi sijoittaa itseään sekä urkuvirtuoosiksi, oopperalaulajaksi että kapellimestariksi. Olennaista on kanttoreiden ymmärrys ja taito soveltaa musiikkia erilaisten asioiden hyödyntämiseen kirkon työssä. Opiskelijoiden taas kannattaa kehittää myös niitä osa-alueita, jotka ovat itselle haastavia.
Timo Kiiskinen on toiminut kirkkomusiikin professorina vuodesta 2016 alkaen. Kiiskinen kertoo hurahtaneensa alaan vaikututtuaan hienoista kirkkomusiikkiteoksista.
Mitä musiikki merkitsee ja miksi sitä tarvitaan kirkossa?
– Kirkko on suurin yksittäinen muusikoiden palkkaaja, eikä vastaavaa virkakuntaa ole missään muualla. Kirkkomusiikin koulutusohjelma tarjoaa koko Sibelius-Akatemian monipuolisimman koulutuksen, Timo Kiiskinen sanoo.
– Musiikilla päästään johonkin sellaiseen paikkaan, mihin pelkillä sanoilla ei yleensä pääse. Musiikki on syvällä ihmisyydessä, ja se voi tuoda ainutlaatuisen kokemuksen hengelliseen tilaisuuteen. Kaikille sanat eivät välttämättä ole se, mikä tuo vaikkapa Raamatun tekstin lähelle. Ajattelen, että teksti pureutuu paljon syvemmälle silloin, kun mukana on musiikki, Susanna Rantakylä pohtii.
Mitä sanoisitte ihmiselle, jolle kirkkomusiikki on vierasta? Mistä kannattaa aloittaa?
– Lähtisin liikkeelle siitä, mikä musiikki itselle on lähinnä sydäntä. Jos on tosi rockmusiikki-ihminen ja kuunnellut vaikkapa heviä koko ikänsä, en välttämättä menisi ensimmäisenä gregoriaaniseen messuun. Itselleen tutusta ja tärkeästä musiikista on hyvä lähteä syventymään siihen, mitä haluaisi ymmärtää enemmän, Rantakylä vastaa.
– Kirkkomusiikkia on todella monenlaista, ja kirkkokonsertit ovat usein ilmaisia. Yhdessä musisoidessa, vaikkapa kuorossa, voi saada kokemuksen siitä, että osaakin laulaa, vaikka koulussa olisi saanut toisenlaista palautetta, Kiiskinen sanoo.
Pieni kirkkomusiikkisanasto
Kirkkomuusikko tarkoittaa kaikkia kirkkomusiikin alalla työskenteleviä henkilöitä riippumatta siitä, mikä heidän työtehtävänsä tai työnantajansa on.
Kanttori on yleisnimitys henkilölle, joka on suorittanut kirkon virkaan vaadittavan koulutuksen.
Urkuri on kanttori, joka keskittyy työskentelemään erityisesti oman instrumenttinsa parissa. Monissa seurakunnissa urkurit hoitavat kuitenkin myös muita tehtäviä.
Kirkkomusiikin koulutusohjelmassa voi opiskella Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Helsingissä ja Kuopiossa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jouluyön messussa on oma herkkä tunnelmansa, sanoo kanttori Petri Tiainen – hän on soittanut urkuja ja kosketinsoittimia nuoresta lähtien niin kirkoissa kuin rockyhtyeen keikoilla
Hyvä elämäMonipuolinen muusikko on ollut aina kiinnostunut eri musiikkityyleistä. Kanttorin työssäkin hän on soittanut kirkkomusiikin ohella musiikkia laidasta laitaan.
