Marjatta Luukkonen käyttää kannettavaa tietokonetta asioiden hoitoon ja uutisten lukemiseen. Hän kertoo, että ei pelkää muuta kuin sotaa.
85-vuotiaan Marjatta Luukkosen arki sujuu rollaattorin varassa: ”Olen aika yksinäinen, mutta koettanut hankkia uusia ystäviä”
Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa nyt nopeasti. Ikäryhmässä melkein joka toinen asuu yksin. Marjatta Luukkonen osallistuu kerran viikossa kaupungin järjestämään iäkkäiden päivätoimintaan, jossa syödään ja kuntoillaan.
Vähintään 70 vuotta täyttäneiden ihmisten määrä Suomessa ylitti miljoonan rajan viime syksynä. Marjatta Luukkonen, 85, on yksi heistä. Yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä melkein joka toinen asuu yksin, niin myös Luukkonen.
Hänen päivänsä kuluvat pääasiassa itsekseen pienessä kerrostaloasunnossa Helsingin Malmilla, jossa porilaislähtöinen Luukkonen on asunut jo 31 vuotta. Hänellä on terävä pää, mutta liikkuminen on iän ja sairauksien myötä käynyt hankalaksi. Kotona paikasta toiseen siirtyessä Luukkonen ottaa tukea seinistä ja turvaa tuo myös kävelykeppi. Ulkona liikkuessa hän käyttää rollaattoria tai kävelysauvoja.
Luukkosen ikääntyminen ja sen tuomat muutokset eivät ole vain hänen asiansa. Vanhuus on suuri yhteiskunnallinen kysymys, joka koskettaa meitä kaikkia.
Aluekehitykseen erikoistunut konsulttitoimisto MDI arvioi ennusteessaan, että yli 84-vuotiaiden määrä yli kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä, jolloin heitä olisi liki 350 000. Tällä on merkitystä, sillä kun ikää on 85 tai enemmän, avun- ja palveluntarve on huomattavasti suurempaa kuin nuoremmissa ikäryhmissä.
Lähden aina liikkeelle, kun vain pääsen.
Tämän on omassa elämässään huomannut Luukkonenkin. Pari vuotta sitten hän joutui ambulanssilla sairaalaan ärhäkän koronataudin ja keuhkokuumeen takia. Tämän jälkeen Luukkonen hankki terveydenhuollon ammattilaisten kehotuksista käteensä turvarannekkeen, jonka punaista nappia painamalla saa hälytettyä apua esimerkiksi kaatuessa.
– Kertaakaan en ole hälyttänyt, vaikka olen maksanut tästä jo yli 1 500 euroa, Luukkonen harmittelee päätään puistellen. Tulojen perusteella laskutettava palvelu tarkoittaa Luukkoselle noin 70 euron kuluerää kuukaudessa.
Viime kesänä Luukkonen kaatui liikkeellä olevan linja-auton kyydissä. Tämän jälkeen hän ei ole noussut bussin kyytiin, vaikka kaipaakin hautausmaakäyntejä edesmenneiden puolison ja elämänkumppanin haudoilla. Kerran Luukkonen on mennyt nurin myös kotinsa liukkaalla parkettilattialla, mutta sai kammettua itsensä omin avuin ylös.
Kun lunta on pyryttänyt eikä jalkakäytäviä vielä ole aurattu, kulkeminen vaikeutuu huomattavasti, sillä rollaattori on jätettävä kotiin ja lähdettävä liikkeelle kävelysauvojen kanssa. Kotona yksin kököttäminen harmittaa Luukkosta, sillä kaipuu ihmisten väliseen kanssakäymiseen on kova.
– Lähden aina liikkeelle, kun vain pääsen, hän sanoo painokkaasti.
Kaikilla ei ole läheisiä, jotka voivat auttaa
Turvaverkkojen vaikutuksesta lapsiperheen arkeen on käsitelty paljon julkisessa keskustelussa, mutta yhtä lailla turvaverkoilla – tai niiden puutteella – on merkitystä vanhojen ihmisten elämässä. Viime kesänä työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto toivoi, että Suomessa käytäisiin enemmän keskustelua perheen vastuusta vanhustenhoidossa.
– Melkein kaikki sukulaiset ja ystävät ovat kuolleet, seitsemän vuotta sitten avopuolisonsa hautaan hoitanut Luukkonen puuskahtaa.
Lisäksi hänen ainoa lapsensa on asunut ja työskennellyt vuosikymmeniä Portugalissa. Sieltä ei noin vain nopeasti jokapäiväiseen arkeen riennetä auttelemaan. Noin nelikymppinen lapsenlapsi muutti ulkomailta jokunen vuosi sitten Suomeen ja hänen viikottaiset käyntinsä ilahduttavat Luukkosta.
– Mutta on hänellä omakin elämä ja omat juttunsa.
Marjatta Luukkonen viettää niin paljon aikaa itsekseen kotona, että kaupassa käyntikin piristää.
Sen Luukkonen on huomannut, että lääkäriin pääsyä pitää osata vaatia ja se onnistuu helpommin heiltä, joilla on joku vanhuksen puolia pitävä läheinen puolesta puhumassa. Kaikilla ei ole.
Siivoja käy kerran kuussa, sillä Luukkosen kerran leikattu selkä on jäykkä ja kumara eikä hän enää imuroi. Talousasioita ja kaikkea muutakin Luukkonen hoitelee kannettavalla tietokoneellaan itse.
– Tietokonetta on pakko käyttää jos meinaa tässä yhteiskunnassa mukana olla.
Sosiaalisen median tilikin häneltä löytyy, mutta sen selaamisen sijaan hän lukee mieluummin läppärillään uutisia iltapäivälehdistä ja Helsingin Sanomista. Hän ei pelkää nettihuijauksia, mutta tiedostaa, että varovainen pitää olla. Kolmisen vuotta sitten häneltä yritettiin saada rahaa ”Hei äiti” -tekstiviestillä, mutta Luukkonen sulki pankkitunnuksensa ja esti rahojen huijaamisen.
Sosiaalisen elämän hiipuminen kuormittaa vanhuksia
Vanhusten hoivan järjestämisestä puhutaan yhteiskunnassamme paljolti taloudellisena kysymyksenä. Hoivaa ratkovissa innovaatioissa on tällä hetkellä teknologiapainotus, mutta tarvitsemme hyvän vanhuuden järjestämisessä suurelle joukolle panostuksia myös sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseen.
– Olen aika yksinäinen, mutta koettanut hankkia uusia ystäviä, Luukkonen sanoo.
Monista muistakin ikäihmisistä tuntuu kuormittavalta sosiaalisten suhteiden huomattava väheneminen, ulkopuolelle jääminen. Luukkonen on sillä tavalla onnekas, että tapaa SenioriKamu-hankkeen kautta järjestynyttä vapaaehtoista Kirsiä. Vuosien 2023–2026 aikana toteutetussa hankkeessa etsitään kotona yksin asuvia vanhuksia ja ikäihmisten auttamiseen valmiita vapaaehtoisia ja yhdistetään heitä huolellisten alkuhaastattelujen jälkeen ”kamupareiksi” toisilleen. Kirsiä Luukkonen on tavannut nyt 1,5 vuoden ajan noin pari kertaa kuukaudessa ja käynyt tämän kanssa kävelyllä, kahvilassa ja hoitamassa asioita.
– Mutta kun vielä löytäisi kivan, fiksun miehen, jonka kanssa jutella arkisista asioista.
Kerran viikossa juttuseuraa löytyy kaupungin järjestämästä maksullisesta ikääntyneiden päivätoiminnasta, johon kuuluu myös kyyti. Tällöin Luukkonen käy Syystien palvelukeskuksessa, jossa noin parinkymmenen hengen porukalla on aina sama kaava: syödään yhdessä, kuntosali tai tuolijumppa ja päälle kahvit. Yhteisen ruokapöydän ääreen kokoontuminen tuntuu Luukkosesta hyvältä, kun hän muutoin syö paljon yksinään kaupasta ostettuja valmisaterioita.
– Ja ruokakaupassa haluan käydä mahdollisimman usein ihan sen takia, että näen siellä muita ihmisiä.
Automaattikassat Luukkonen kiertää kaukaa, koska haluaa vaihtaa sanan pari myyjien kanssa sen sijaan, että näpyttelisi ääneti konetta.
Yhteisvastuukeräys kerää tänä vuonna varoja vanhuksien auttamiseen
• Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, jonka tuotosta puolet käytetään kotimaahan ja puolet ohjataan kansainväliseen avustustyöhön.
• Vuonna 2026 keräyksen kotimaisena teemana on vanhenemiseen liittyvä pelko pärjäämisestä. Lahjoitusvaroin lievitetään ikääntyneiden ja heidän läheistensä hätää. Tavoitteena on tavoittaa ne vanhukset, jotka eivät saa tukea tai ovat vaarassa syrjäytyä.
• Keräyksen tuotosta 50 prosenttia käytetään kotimaahan siten, että 30 prosenttia käytetään paikallisesti seurakuntien diakoniatyöhön ja 20 prosenttia Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton VALLI ry:n koordinoimaan etsivään vanhustyöhön. Puolet avusta käytetään Kirkon Ulkomaanavun katastrofi- ja jälleenrakennustyöhön sekä koulutukseen maailman kriisikohteissa. Kirkkopalvelujen keräyslupa RA/2020/639 Manner-Suomessa on voimassa toistaiseksi. Ahvenanmaalla keräyslupa ÅLR 2025/6899 on voimassa 1.1.–31.12.2026.
• Keräykseen voi osallistua myös lähtemällä digikerääjäksi joko porukalla tai yksin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
