Laura Tuominen sai Amanda-tyttärensä 15-vuotiaana.
Aikaisin äidiksi
Laura Tuominen oli silloin 15-vuotias. Hänen vatsassaan kasvoi vauva.
— Mietin pitkään, miten kertoisin asiasta vanhemmilleni, nyt 20-vuotias Laura sanoo.
Laura oli seurustellut itseään pari vuotta vanhemman poikaystävän kanssa melkein kaksi vuotta. Ehkäisyä ei käytetty.
— Ajateltiin, että lapsi tulee jos tulee. Silti raskaus vähän yllätti.
Lauran isoveli aavisti pikkusiskon olevan raskaana. Hän sanoi epäilyksistään monta kertaa äidille. Äiti ei uskonut, ennen kuin eräänä päivänä töistä tultuaan marssi suoraan Lauran luo ja kysyi asiasta.
— Raskaus oli silloin suurin piirtein puolessa välissä. Äiti oli vaateliikkeessä töissä. Hän toi seuraavana päivänä töistä tullessaan kotiin vauvanvaatteita. Isä kysyi, aionko tehdä hänestä papan näin nuorena, Laura kertoo.
Äiti ja täti tukena
Nyt Laura asuu 5-vuotiaan tyttärensä Amandan kanssa rivitaloasunnossa Kuusikossa. Lauran äiti ja pikkuveli asuvat pihan toisella puolella.
Arkiaamuisin Laura vie Amandan bussilla päiväkotiin. Amandan mielestä joskus tulee kiire, Lauran mielestä joka aamu.
Entäs sitten, kun äiti on tullut hakemaan Amandaa päiväkodista?
— Mennään bussiin, tullaan kotiin, avataan ovi, katsotaan lastenohjelmat, Amanda sanoo.
— Tehdään ruokaa, Laura lisää.
— Mennään lenkille ulos, käydään mummilla ja leikitään, Amanda jatkaa.
Äiti ja äidin sisko olivat Lauralle tärkeä tuki, kun hän odotti Amandaa.
— Juttelin heidän kanssaan paljon arjen asioista ja niiden hoitamisesta. Sain odotusaikana tädiltäni tekstiviestin, jossa hän sanoi, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan ja että pitää uskaltaa kysyä.
Kaverit suhtautuivat raskauteen kahdella tavalla. Useimmat hävisivät kuviois-ta mitään sanomatta. Ne, jotka jäivät, suhtautuivat asiaan hyvin silloin ja suhtautuvat hyvin nyt. He tiedostavat, että minulla on lapsi ja sen mukaan on mentävä.
Laura ja Amandan isä erosivat ennen kuin Amanda syntyi.
— Amandan syntymän jälkeen seurustelimme hetken, mutta erosimme uudelleen jo ennen ristiäisiä. Amanda tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu.
— Isi tulee hakemaan, mennään junalla, käydään lenkillä ja joskus kaupassa, Amanda kertoo.
Lauran ja Amandan arkea
Raskaus ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Raskausmyrkytyksen seurauksena Amanda tuli maailmaan keisarinleikkauksella, seitsemän viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytyksen jälkeen Laura ja Amanda asuivat Lauran äidin luona.
Äidin ja veljien lähtiessä töihin ja kouluun Laura ja Amanda jäivät kotiin. Amanda enimmäkseen nukkui. Laura siivoili, tiskasi tuttipulloja ja sai suoritettua kymppiluokan loppuun. Vaipanvaihto sujui Lauralta tottuneesti, sillä hän oli aiemmin hoitanut pikkuveljeään sekä sukulaisten ja tuttavien lapsia.
Kun veljet tulivat koulusta, he ryntäsivät ensimmäisenä katsomaan Amandaa. Kerran yöllä isoveli sattui tulemaan kotiin juuri, kun Laura oli lämmittämässä maitoa Amandalle.
— Isoveli halusi ehdottomasti ottaa Amandan syliinsä ja syöttää hänet, Laura kertoo.
Amanda ollessa reilun vuoden ikäinen Laura ja Amanda muuttivat Laurinkotiin, joka tarjoaa tuettua asumista vantaalaisille lapsiperheille.
— Ensimmäiset yöt olivat outoja. Olimme kaksin pienessä yksiössä. Iltaisin ei voinutkaan rupatella äidin kanssa ja Amanda sairasteli. Pääsimme kuitenkin hyvin kiinni arkeen, kun se alkoi. Tutustuin Laurinkodissa pian muihin äiteihin ja lapsiin.
Töissä lapsiparkissa
Amanda meni päivähoitoon kolmevuotiaana. Laura oli työttömänä ja välillä työharjoittelussa. Vuoden vaihteessa he muuttivat nykyiseen kotiinsa. Laura sai äskettäin työpaikan kuntosalin lapsiparkista, jossa töitä on muutama tunti viikossa.
— Tuilla tässä mennään. Isä osti Amandalle talvivaatteet. Hän on auttanut taloudellisesti, mutta en halua lainata rahaa ellei ole ihan pakko. Monta kertaa ei ole tarvinnut.
Jos hyvin käy, Laura aloittaa merkonomin opinnot vuoden vaihteessa. Kysymys tulevaisuuden suunnitelmista saa Lauran mietteliääksi.
— Mitähän me tehtäisiin tulevaisuudessa? hän miettii.
— Leikitään, Amanda vastaa.
Lauraa naurattaa.
— Jos minä menisin töihin ja sinä kouluun, hän ehdottaa.
Amanda ratkoo tehtäväkirjan sokkeloa, piirtää, leikkaa, liimaa ja esittelee uusia luistimia, jotka hän sai enoltaan synttärilahjaksi.
— Kaverit ovat kysyneet, eikö lapsen saaminen ole haitannut yhtään. Jos olisin halunnut mennä ja elää nuoruutta, olisin valinnut toisin. En vaihtaisi pois hetkeäkään, Laura sanoo.
"Sain odotusaikana tädiltäni tekstiviestin, jossa hän sanoi, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan ja että pitää uskaltaa kysyä."
Jaa tämä artikkeli: