Viikossa aikuiseksi -elokuvassa täysin eri maailmoista tulevat ihmiset yrittävät löytää yhteisen sävelen.
Aikuiset kasvamassa kesäleirillä
Viikossa aikuiseksi. Ohjaus ja käsikirjoitus Johanna Vuoksenmaa. Elokuvateattereissa 23.1. alkaen.
Saaran (Minttu Mustakallio) elämä on käännekohdassa: hänen aviomiehensä on löytänyt uuden naisen ja meneillään on avioero. Saara kaipaa irtiottoa ja lähtee Turun saaristoon aikuisten ”seksittömälle ja päihteettömälle” kesäleirille. Leirille tulee myös joukko muita aikuisia, kuten lestadiolainen suurperheen äiti Kaisa-Leena (Iina Kuustonen) ja bändäreiden palvoma rokkari Ville (Lauri Tanskanen).
Pian leirin ohjelma menee kuitenkin uusiksi, sillä leirin johtaja, henkisen kasvun guru Kalle (Eppu Salminen) luikkii yöllä pakoon ja jättää leiriläiset selviytymään keskenään. Luvassa on erilaisten ihmisten yhteentörmäyksiä, mutta myös hitsautumista porukaksi, joka selviytyy vastoinkäymisistäkin.
Viikossa aikuiseksi -elokuva noudattaa ohjaajansa ja käsikirjoittajansa Johanna Vuoksenmaan muistakin töistä kuten 21 tapaa pilata avioliitto -elokuvasta ja Klikkaa mua -sarjasta tuttua tyyliä. Se on kepeää komediaa, jossa päähenkilöt etsivät onnea ja rakkautta vaihtelevalla menestyksellä. Hahmot ovat kiinnostavia ja lähtöasetelma herkullinen, mutta tarinaa vaivaa pintapuolisuus: osa hahmoista jää turhan etäisiksi ja tarinassa olisi ollut aineksia vähän vakavampaankin otteeseen.
Johanna Vuoksenmaa kertoo valinneensa elokuvan tapahtumamiljööksi leirin, koska siellä täysin erilaiset ihmiset voivat kohdata.
– Olen viime aikoina pohtinut paljon piispa Irja Askolan hahmottelemaa erimielisyyden etiikkaa. Meille tekisi hyvää hakeutua tekemisiin juuri niiden ihmisten kanssa, jotka ovat kanssamme erimielisiä. Nykyisessä somettuneessa ja heimottuneessa maailmassa olemme aika vähän tekemissä erimielisten kanssa ja todellisuus voi supistua, Vuoksenmaa sanoo.
Toinen syy leiriaiheisen elokuvan tekoon oli pieni leirikateus, joka iski kun Vuoksenmaa kuunteli Prometheus-leiriltä palanneita nuoria. Vuoksenmaa kertoo olleensa itsekin nuorempana innokas leireilijä. Hän oli lapsena useasti raittiuslautakunnan järjestämillä raittiusleireillä, sitten rippileirillä ja vielä jatkoriparillakin.
– Rippileirillä oli syntynyt niin ihana porukka ja halusimme jatkaa sitä ihanuutta vielä seuraavana talvenakin. Aikuisena leirit ovat jääneet vähiin, pari tanssileiriä Tallinnassa on tullut käytyä ja pari tennisleiriä Vierumäellä. Hirmuisesti olen tykännyt niistäkin.
Leirien hienous on Johanna Vuoksenmaan mielestä myös siinä, että uudessa ympäristössä ja porukassa on mahdollisuus muuttua ja kasvaa. Muuten me helposti jumitumme tuttuihin rooleihin ja toimimme niin kuin meidän odotetaan toimivan.
– Uskon, että mitä enemmän näkee maailmaa ja erilaisia ihmisiä, sen paremmin ymmärtää, että on monta eri tietä hyvään elämään ja monta totuutta, jotka kaikki ovat yhtä oikeita.
Jaa tämä artikkeli: