Aikuisten kahvilariparilla mietitään, voiko täysjärkinen uskoa
Papin kanssa kahvilassa. Aikuisrippikoulussa ei ole isosia, vaan kahden aikuisen keskustelua. Kuva: Thinkstock

Papin kanssa kahvilassa. Aikuisrippikoulussa ei ole isosia, vaan kahden aikuisen keskustelua. Kuva: Thinkstock

Aikuisten kahvilariparilla mietitään, voiko täysjärkinen uskoa

Teineille ripari on sukupolvikokemus, isosia ja leirinuotio. Aikuisten rippikoulussa etsitään elämän suuntaa kuppilassa tai toimistossa.

Anna-Maija Välimaa kävi rippikoulun parikymppisenä keskustellen kahden kirkkoherran kanssa. Hänelle suurin elämys oli lupa ajatella, epäillä ja keskustella vapaasti.

– Kaikki mitä nyt olen, sai siinä vahvistusta. Sain rohkeutta uida vastavirtaan asioissa, joihin minut oli kasvatettu. Tuomitsemattomuus oli minulle ihan outo uusi asia. Opin siinä, ettei Jumala ole uskonnosta kiinni, hän kuvailee kokemaansa muutosta yli kymmenen vuotta myöhemmin.

Välimaa halusi käydä rippikoulun, koska sai pyynnön siskonsa sylikummiksi. Kirkon opetus oli toisaalta aina kiinnostanut.

– Jo teininä koin jääväni jostain paitsi kun helluntailainen äitini ei ilmoittanut minua kirkon leirille, hän sanoo.

Kirkkoherra antoi Välimaalle kirjan, jonka pohjalta keskusteltiin. Kirjan nimi on unohtunut, mutta keskustelunaiheet eivät.

– Ihmisyyden isoista kysymyksistä puhuttiin. Myös kyseenalaistaminen, joka uskonnollisessa lapsuudenkodissani ei ollut sallittua, tuli yhtäkkiä myös mahdolliseksi. Sain ajatella ja uskoa rauhassa, hän kertoo.
 

Kuppilassa kirjailijan kanssa

Samuli Korkalainen piti aikuisrippikoulua kirkkohäitä suunnittelevalle taiteilijaystävälleen, jonka leiri oli jäänyt nuorena harrastusten jalkoihin. Taiteilijaa kiinnostivat eniten eettiset ongelmat ja uskon ja järjen yhteensopivuus.

– Hän halusi tietää, voiko täysjärkinen ihminen olla myös tunnustava kristitty. Hän toivoi saavansa välineitä omaan ajatteluunsa ja keskusteluihin erilaisten ihmisten, esimerkiksi kreationistien kanssa, Korkalainen kertoo.

Korkalainen antoi taiteilijalle luettavaa. Jaakko Heinimäen Kafekismus on aikuisrippikoulunpitäjien suosima kansantajuinen uskon perusopas. Lisäksi Korkalainen luetutti oppilaallaan keskusteluteemoihin liittyviä kohtia Raamatusta ja Petri Merenlahden teoksesta Ihmisen näköinen Jumala.

Lisäksi he puhuivat Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin Uskon sanat -kirjan pohjalta. Kerran Korkalainen pyysi toisen kirjailijoistakin mukaan kuppilaan. Siellä pappi, taiteilija ja kirjailija keskustelivat kolmisin uskosta ja kirkosta. Korkalaisen mielestä se oli oiva tapa pitää aikuisrippikoulua.

Aikuisriparin lähtökohtia ovat ihmisen omat ajatukset, elämäntilanne ja kysymykset. Korkalaisen mielestä kannattaa aloittaa keskustelu siitä, miksi toinen halusi tulla. Tavallisimpia syitä ovat kummius ja kirkkohäät. Aikuisrippikoulussa käydään läpi kirkon uskon perusasiat ja kristillinen ihmiskäsitys.

– Pitää rohkeasti keskittyä niihin asioihin, joista toinen on aidosti kiinnostunut. Kirkkoa ei kannata alkaa heti puolustaa, sillä saa koko homman pilalle heti, hän sanoo.

Samaan aikaan hänen pappina työskennellyt veljensä opetti Neuvostoliitossa kasvanutta aikuista. Korkalaisen mielestä yksityiset keskustelut palvelevat tarkoitusta paremmin, koska aikuisten tilanteet ja pohjatiedot kristinuskosta vaihtelevat niin paljon.

Konfirmaatio voi olla tavallinen jumalanpalvelus, johon rippipapin kanssa mennään, luetaan uskontunnustus ja nautitaan ehtoollinen. Aikuisena voi pitää myös  rippijuhlansa itse jos haluaa. Niin halusi Korkalaisen rippikoulua käynyt taiteilija, jonka konfirmaatio oli sukujuhla kakkukahveineen.

Kuva: Thinkstockphotos

Konfirmaatiota ei aina haluta eikä tarvitsekaan

Rippikouluikä laajenee. Yhä useampi käy omansa vasta aikuisena ja myös 16–18-vuotiaita rippikoululaisia on entistä enemmän. Rippikoulun voi käydä minkä ikäisenä tahansa eikä sen tarvitse päättyä konfirmaatioon.

Aikuisrippikoulun kävijöitä on useita satoja vuodessa, kertoo Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta. Hänen mielestään seurakuntien pitäisi tarjota aikuisrippikoulua välineeksi kasvavaan hengelliseen etsintään. 

– Ripari voi olla aikuisten keskustelua, elämän suunnan etsimistä, katsomuksellista pohdintaa, myös ilman konfirmaatiota, hän sanoo.

Seurakunnissa haluttaisiin pitää aikuisille ryhmärippikoulua tai yhdistää yksityisrippikouluihin ryhmäkeskusteluja. Henkilökohtaisesti räätälöity yksityisrippikoulu houkuttelee käytännössä kuitenkin huomattavasti enemmän.

Monen papin mielestä parasta olisi edes yhden päivän ryhmätapaaminen, jossa rippikoululaiset voisivat keskustella myös keskenään. Käytännössä ihmisiä on vaikea saada sitoutumaan ryhmiin. Kahdenkeskiset ajat voidaan sopia joustavasti.

Ryhmätoiminnan haaste on myös hyvin erilaiset perustiedot. Joku voi olla suomalaisilla uskonnontunneilla oppinut paljonkin uskonnoista yleensä ja toiselle kirkko on aivan outo asia. 

Tulevaisuudessa kokemus- ja tietopohja kirkosta vaihtelee ihmisillä yhä enemmän. Osa niistä lapsista, joita ei kasteta, haluaa jossain elämänsä vaiheessa ottaa selvää kristinuskosta.

Rippikoulun voi suorittaa suureksi osaksi myös verkkokurssina. Tämänhetkinen aikuisrippikoulu.fi-sivusto on parhaimmillaan yksityisrippikoulun käytössä eikä se taivu kovin hyvin ryhmäkeskusteluihin. Monet haluavat nimenomaan tavata papin kanssa kasvokkain.
 

Papin kanssa halutaan käydä läpi omaa elämää

Aikuisrippikoulussa halutaan usein puhua omasta elämästä. Tarve puhua voi olla todella suuri.

– Usein siinä halutaan samalla käydä läpi omaa elämää ja hengellistä kasvua. Monella on myös vääriä käsityksiä tai ennakkoluuloja kirkosta ja niiden purkaminen voi vaatia pitkiä keskusteluja, pastori Mari Mattson Kalliosta kertoo.

Osa nuorista haluaa rippikouluopetusta vasta armeijassa. Useinmiten se tarkoittaa ryhmäkeskusteluja. Varusmiespappi pitää joka vuosi sekä ryhmärippikouluja että yksityisripareita varusmiehille.

– Ryhmämuotoisessa rippikoulussa on maahanmuuttajataustaisia ja monikulttuuristen perheiden lapsia sekä vapaiden suuntien jäseniä, joita ei kasteta tai konfirmoida, mutta jotka haluavat tietää enemmän kirkosta. Yksityisissä rippikouluissa tulevat enemmän esille henkilökohtaiset elämäntilanteet, sotilaspappi Risto Kaakinen kertoo. 

Hänen kokemuksensa mukaan monet ovat tyytyväisiä siitä, että alkoivat pohtia uskon kysymyksiä rippikoulussa vasta aikuisena.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi