– Lapset tarvitsevat unelmia, terveydenhoitaja Satu Forsström sanoo.
Äitiys toi rohkeutta
Satu Forsström on oppinut, että elämässä saa tehdä virheitä.
Äidiksi tuleminen kolmikymppisenä oli Satu Forsströmille, 45, yhden unelman toteutuminen. Raskaaksi tuleminen vei aikaa ja kun poika syntyi, se tuntui ihmeeltä. Kätilön koulutuksen saanut Forsström laski vastasyntyneen varpaita ja ihmetteli, kuinka hän on voinut synnyttää maailmaan tällaisen ihmeen, pienen ihmisen.
– Nuorena unelmoin, että elämäni sujuisi hyvin. Oikeastaan vasta äidiksi tultuani ymmärsin, että voin itse vaikuttaa paljon siihen, millaiseksi elämäni muodostuu.
Äitiys toi itsevarmuutta ja uskallusta unelmoida lisää. Pienen pojan äiti toteutti haaveensa ja lähti Lapin-vaellukselle naisporukalla.
Forsströmille unelmat ovat tärkeitä. Niitä on oltava, vaikka kaikki haaveet eivät toteutuisikaan. Toteutuneet unelmat kasvattavat itsetuntoa. Sitä ja uskoa omiin kykyihin tarvitaan, kun eteen tulee vastoinkäymisiä.
Elämän suurin karikko Satu Forsströmille oli ero pojan isästä. Silloin häntä huoletti, kuinka pärjäisi kaksin pienen pojan kanssa. Ystävät olivat tuolloin tärkeä tuki. Pian Forsström lähti myös mukaan Pienperheyhdistyksen toimintaan, jonka puheenjohtajana hän nykyään toimii.
Kun poika aloitti koulun, nuorena hetken aikaa kouluterveydenhoitajana työskennellyt Satu Forsström alkoi miettiä, että olisi mukava päästä taas näkemään koulumaailmaa. Hän vaihtoi työterveyshoitajan työn kouluterveydenhoitajan pestiin ja on sillä tiellä. Tällä hetkellä hän ei tosin työskentele koululla vaan projektissa.
– Unelmien merkitys on lapselle valtava. Aina kehujen ei tarvitse tulla omalta vanhemmalta, opettajalta tai harrastuksen ohjaajalta. Kuka tahansa meistä voi huomioida lasten taitoja ja onnistumisia.
Hän kehottaa vanhempia kysymään lapsiltaan, mistä nämä haaveilevat ja kannustamaan lapsia kohti unelmiaan. Omalta pojaltaan Satu Forsström kysyi viimeksi eilen tämän unelmista. Poika kertoi, että haaveita on, mutta minkälaisia, sitä äiti ei saanut tietää.
– Ensimmäiset hankaluudet äitinä olen kokenut vasta pojan murrosiässä. Käyn pojan kanssa keskustelua kotiintuloajoista kuten oma äitini aikoinaan minun kanssani. Nyt ymmärrän omaa äitiäni paremmin.
– Hankaluuksista huolimatta koen onnistuneeni kasvatustyössä, kun murrosikäinen poika tekee irtiottoa äidistään. Niin hänen kuuluukin tehdä.
Satu Forsström toivoo, että poika voi aikanaan lentää pesästä turvallisin siivin kohti haaveitaan, tietäen että elämässä saa tehdä myös virheitä. Hän haluaa antaa pojalleen sellaisen mallin, että valintoja voi tehdä ja omaan elämäänsä voi vaikuttaa. Satu Forsströmillä on mielessä jo seuraava unelma.
– Haluan lähteä vaeltamaan Jäämeren maisemiin viimeistään viisikymppisenä.
Satu Forsström ehdottaa seuraavaksi haastateltavaksi Muutosvoima-sarjaan luokanopettaja Matti Helmistä.
Jaa tämä artikkeli: