Ruikuttamatta. – Köyhyysrajalla elävillä on vahva tietoisuus, että he kaikki ovat samassa veneessä, Arman Alizad sanoo. – He elävät hetkessä ja huolehtivat toisistaan. Siitä me voisimme ottaa oppia.
Arman Alizad: Kovimmat jätkät auttavat muita
Arman Alizadin oli matkustettava maailman köyhimmille alueille tajutakseen, miten rikas hän on. Maailma pehmitti kovanaaman.
Arman Alizad avaa internetin. Facebookin uutisvirta on täynnä kyläkauppias Vesa Keskisen silmäluomileikkausta ja perussuomalaisten nuorten tyttö-poika-kampanjaa.
On hetkiä, jolloin maailman absurdiudelle ei voi kuin nauraa. Nyt on semmoinen hetki, sillä Facebook on auennut Bukarestissa, missä Alizad on haastattelemassa rotanmyrkkyä suoraan suoneen tykittäviä narkomaaneja Pahan jälkeen -ohjelmaan.
– Vuoden 1989 vallankumouksen jälkeen Bukarestin orpokodit suljettiin ja ihmiset joutuivat kaduille. Siellä he ovat yhä. Joka ikinen kolo täyttyy yöksi. Jos bussipysäkin seinän rikkinäisen lasin takaa löytyy tilaa, pieni lapsi kipuaa siihen nukkumaan, Alizad kertoo.
Hän haluaa olla kolossa nukkuvan lapsen ääni. Siksi hän tilittää katoavien kulttuurien ja yhteiskunnan ulkopuolelle jätettyjen ihmisten puolesta. Sen unohdetun maailman, joka on hänen silmissään kärsimyksestä huolimatta hämmentävän kaunis ja täynnä rohkeita ihmisiä.
Pulloja keräävä tyttö
Selän taakse jääneet paikat ovat yhä mielessä. Erityisesti sinne on jäänyt Kambodzhan suurille kaatopaikoille suuntautunut Viimeinen ristiretki -teeveesarjan ensimmäinen reissu. Matkan tarkoituksena oli haastatella pulloja ja kaatopaikan muita aarteita myymällä toimeentulonsa saavia ihmisiä.
– Seurasimme pullokärryä neljätoista tuntia päivässä vetävää äitiä ja hänen kahta pientä lastaan. Koska kaatopaikat oli suljettu, heidän oli ehdittävä roskapussien luo ennen jäteauton tuloa. Se oli kovaa, sillä vasta pari kärryllistä pulloja takasi perheelle aterian.
Lapset halusivat käydä koulua, mutta heidän täytyi kerätä pulloja. Alizad ei voinut olla ajattelematta vanhinta tytärtään, joka oli saman ikäinen kuin pullojen kerääjän tytär.
Tyttö liimautui ohjelmantekijän pääkoppaan.
Siksi hän kertoo tämän tarinan, ja sata seuraavaa. Esimerkiksi sen, kun hän haastatteli laivojen romuttamossa loukkaantunutta 16-vuotiasta poikaa, joka ei enää koskaan kävele.
Alizad ei kuitenkaan halua ruikuttaa. Hän painottaa, miten suuren vaikutuksen häneen tekee köyhyysrajalla elävien ihmisten asenne.
– Heillä on vahva tietoisuus, että he kaikki ovat samassa veneessä. He elävät hetkessä ja huolehtivat toisistaan. Siitä me länkkärit voisimme ottaa oppia. Onhan niin, että itsestään selvinä pitämämme asiat ovat miljoonille ihmisille ympäri maailmaa kaukaisia tai mahdottomia unelmia.
Ohjelmantekijä. Arman Alizadille on tärkeää, ettei hän välitä katsojille pelkästään kokemusta Darfurin nälkään kuolevista, korppikotkien ympäröimistä terminaalivauvoista vaan myös ihmisten välisestä yhteisöllisyydestä.
Sankari Cornell
Sankaruus on aina innostanut Arman Alizadia. Pienestä pitäen jediritareista, lentotukialuksista, tankeista ja kamppailulajien mestareista innostunut mies pääsi Kill Arman -televisiosarjassa venyttämään fyysisen kestävyytensä ja rohkeutensa rajoja.
Tavatessaan taistelulajien mestareita ympäri maailman Alizad oppi suvaitsevuutta. Samalla hänen oma kuorensa kasvoi paksummaksi. Hän oli nuori, hän menestyi ja antoi palaa. Tänään hänen oma käsityksensä sankaruudesta on muuttunut. Nyt hän arvostaa Bukarestissa tapaamaansa Cornellia.
– Jätkä on asunut ikänsä kadulla ja tehnyt vaikka mitä: parittanut, käyttänyt väkivaltaa ja kovia huumeita 20 vuotta. Tultuaan uskoon hän pääsi kuiville ja nyt hän tekee kristillisen järjestön kautta avustus- ja ohjaustyötä kadun nuorille.
Lokerointi on laiskan valinta. Kun lokeroi, ei tarvitse ajatella eikä tuntea.
Cornell oli silta paheen ja parannuksen välillä Bukarestin alamaailmaan tutustuneille Alizadille ja valokuvaaja Meeri Koutaniemelle.
– Emme olisi pystyneet liikkumaan ilman häntä. Meidät olisi tapettu saman tien.
Cornell on myös hyvä esimerkki siitä, että maanpäällisestä helvetistä voi selvitä ulos. Yläkerran ukolla eli Jumalalla on Alizadin mukaan iso rooli Cornellin kaltaisten katujätkien pelastamisessa.
– Vanhan vankilasanonnan mukaan vain Jumala tai vittumainen vaimo voivat pelastaa vangin.
Vähintään yhtä hienoa kuin pelastuksen kautta havahtuminen on se, kun tavallinen ihminen herää auttamaan muita.
– Jos haluaa tehdä hyvää, pitää aktivoitua. Jos on unelma, sen eteen pitää tehdä jotain, muuten on vain toivo. Ei ketään kiinnosta se, mitä toivon vaan se, mitä teen.
Perään katsottu. – Tarvitsen Jumalan energiaa, sanoo kolme kertaa päivässä rukoileva Arman Alizad.
Eroon itsekkyydestä
Arman Alizadin tie tyyliohjelma Dresscoden vaatturista hyvää tekeväksi maailmanmatkaajaksi saattaa näyttää leveältä ja lavealta, mutta on siinä ollut myös kuoppia. Syvin tuli eteen muutama vuosi sitten. Alizad kertoo saaneensa hienon ja rauhaa rakastavan kotikasvatuksen, mutta ottaneensa sitä mukaansa niukalti.
– Ehkä vain kehityin myöhään, mutta pitkään aikaan en pystynyt näkemään hädän takaa ihmisiä, hän sanoo.
Hänestä oli kasvanut kapeakatseinen, vahvoilla ennakkoasenteilla varustettu paskiainen.
– Olin sitä mieltä, että vangit ovat pahoja, narkomaaneja ei kiinnosta mikään muu kuin kaman vetäminen, alkoholistit tykkäävät juoda ja huorat huorata. Miksi miettisin sen enempää seksityöhön johtavia syitä ja seurauksia?
Osittain jyrkkyys johtui tietämättömyydestä, osittain itsekkyydestä.
– Lokerointi on laiskan valinta. Kun lokeroi, ei tarvitse ajatella eikä tuntea, Alizad miettii.
Jos haluaa tehdä hyvää, pitää aktivoitua. Jos on unelma, sen eteen pitää tehdä jotain, muuten on vain toivo. Ei ketään kiinnosta se, mitä toivon vaan se, mitä teen.
Myös itsekkyys ja kateus vaivasivat.
– Olin kateellinen muille heidän saavutuksistaan, mutta itselläni ei ollut rohkeutta ottaa tarvittavia askelia menestykseen. Kun opin antamaan omat virheeni itselleni anteeksi, mieleni vapautui tekoihin.
Syynä oli huono itsetunto. Itsensä hyväksyvä ihminen ei kadehdi vaan negatiivinen energia suuntautuu muiden auttamisen.
– Hassuinta on se, että silloin, kun olin itsekeskeinen, en oikeasti keskittynyt itseeni lainkaan.
Alizad kieltää olevansa maailmanparantaja.
– Minulle sanotaan, ettei maailman parantaminen auta ketään. Se voi olla totta. Silti minusta tuntuu hyvältä, jos edes yksi lapsi pääsee ansiostani kouluun.
Tarvitsen Jumalan energiaa
Muutokset ravistelevat Arman Alizadia. Remonttiin on elämänasenteen jälkeen joutunut myös usko. Alizad kasvoi rauhaa korostavassa bahai-uskossa.
Puolitoista vuotta sitten hänen oli pakko erota siitä. Päätökseen johti bahain samaa sukupuolta olevien avioliiton kieltäminen.
Rakkaudessa, jonka piti olla ehdotonta, olikin ehtoja.
Jumala on tullut Alizadin elämään energian muodossa.
Olemme erkaantuneet kaikesta. Intiassa kuolema oli luonnollinen ja siksi hieno ja arvokas.
Taitekohta koitti, kun hän vaikeassa elämänvaiheessa jutteli kristityn kaverinsa kanssa. Kaveri kysyi, onko Arman joistakin asioista kiitollinen. Kyllä on, Arman vastasi. Kaveri ehdotti, että Arman miettisi joka ilta ennen nukkumaan menoa listaamiaan hienoja asioita. Se tulee muuttamaan elämäsi, kaveri lupasi. Niin kävi.
– Erityisesti matkoilla jokin hieno kosketti minua. Ehkä sitä voisi kutsua energiaksi. Tuli sellainen olo, että joku katsoo perääni.
Alizad kutsuu energiaa Jumalaksi. Hän korostaa, että ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, eikä dogmaattinen uskonto ole hänen juttunsa. Hänellä ei ole Herran pelkoa eikä hän näe Jumalaa maailman luojana, vaan kaikkea koossa pitävänä energiana.
– Jumala on universumia koossa pitävä voima. Voima pohjautuu rakkauteen, kehitykseen, hyvyyteen ja kasvuun. Sen avulla solut jakautuvat ja evoluutio on olemassa. Sen takia ihminen on pohjimmiltaan hyvä, Alizad uskoo.
Hän myös uskoo, että aika moni on hänen kanssaan samaa mieltä.
– Mikään ei ole niin makeaa kuin tiede, jonka mukaan mikään ei ole totta kunnes asia on todistettu. Mutta ihminen, ainakin minä, tarvitsee myös Jumalan energiaa, kolme kertaa päivässä rukoileva Alizad sanoo.
Arman Alizadille on tärkeää, ettei hän välitä katsojille pelkästään kokemusta Darfurin nälkään kuolevista, korppikotkien ympäröimistä terminaalivauvoista vaan myös ihmisten välisestä yhteisöllisyydestä.
Ehdotonta rakkautta
Tuhka leijailee joka puolella. Se laskeutuu iholle. Arman Alizad hengittää sitä ja katsoo, miten tyttö palaa. Miten iho kärähtää mustaksi ja hajoaa, miten kallo paljastuu.
Alizad on palannut mielessään intialaiseen krematorioon. Siellä hänen eteensä oli tuotu teini-ikäinen tyttö.
– Minun piti tehdä nuotio. Kantaa siihen ruumis, polttaa se, siivota jäljet ja viedä tuhkat Gangesiin. Se oli hienoin kokemukseni ikinä. Sain olla mukana pyhässä tapahtumassa, jossa paikallisten uskon mukaan ympyrä sulkeutuu ja ihminen saatetaan tuonpuoleisen kautta jälleensyntymiseen. Se oli upea hetki!
Alizadia mietityttää maailmassa, missä elämän perusasiat syntymä, kuolema ja ruoan synty ovat suljettujen ovien takana. Missä rakastellaan suljettujen ovien takana, haudataan suljetussa arkussa eikä tiedetä, mistä liha ilmestyy kaupan tiskiin.
– Olemme erkaantuneet kaikesta. Intiassa kuolema oli luonnollinen ja siksi hieno ja arvokas.
Alizad, 3,6- ja 13-vuotiaiden tyttöjen isä, on matkoillaan nähnyt naisten ja tyttöjen mahdollisuuksien tuhoutuvan köyhyyteen, väkivaltaan ja tasa-arvon puutteeseen. Ohjelmillaan hän lisää tietoisuutta ja kotona ollessaan hän pyrkii olemaan kannustava isä.
– Tyttäreni voivat tehdä mitä ikinä haluavat. Uravalintojen ja harrastusten ei tarvitse noudattaa yhteiskunnan opettamia vääristyneitä sukupuolirooleja.
Kuka
Iranin Teheranissa vuonna 1971 syntynyt Arman Alizad on vaatturi, toimittaja, juontaja ja tuottaja. Hänen perheensä muutti islamilaisen vallankumouksen puhjettua vuonna 1979 Yhdysvaltoihin ja sieltä Suomeen.
Valmistuttuaan vuonna 1992 vaatturikoulusta Alizad työskenteli Jouni Korhosen ja Matti Hampaalan oppilaana ja valmistui 26-vuotiaana vaatturimestariksi.
Vuonna 2001 Alizad tuotti ja juonsi MoonTV:lle Dresscode-ohjelmaa. Vuonna 2009 alkoi JIM-kanavalla Kill Arman -matkailuohjelma. Vuonna 2014 Alizad palkittiin kultaisella Venlalla parhaana esiintyjänä ja Viimeinen ristiretki parhaana reality-ohjelmana. Sarjassa Alizad tutustuu elämään maailman köyhimmillä ja vaarallisimmilla alueilla.
Vuonna 2015 hän voitti parhaan televisioesiintyjän palkinnon. Speakers Forum valitsi Alizadin vuoden puhujaksi vuonna 2011. Alizad on tehnyt valokuvaaja Meeri Koutaniemen kanssa kirjan Riisuttu Suomi, jossa tavataan ja näytetään ihmisiä roolien takana.
Huhtikuussa Nelosella alkaa Alizadin esikoisohjaus ja uusin sarja Pohjantähden alla. Sarja seuraa Ristiretken jälkiä, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Meillä on velvollisuus nauttia elämästä ja tehdä siitä nautittavaa myös muille, ajattelee purjehtija Tapio Lehtinen
Hyvä elämäTapio Lehtisen Asteria-vene upposi marraskuussa kesken maailmanympäripurjehduksen. Lehtinen lähtee uudelle purjehdukselle syyskuussa ja on siitä yhtä innoissaan kuin aina ennenkin.