Leonardon vanhempi Luolamadonna.

Arvio: Luolan ihme

• 16.12.2014 21:03
• Kaisa Halonen

Marjatta Levannon ja Julia Vuoren Leonardo oikealta vasemmalle on yksi tämän vuoden ihastuttavimmista kirjoista. Aimo annoksen taidehistoriaa kuvina ja kertomuksina tarjoava tietokirja on suunnattu nuorille, mutta viihdyttää myös aikuista selailijaa.

Kirja tarkastelee renessanssiajan monilahjakkuuden Leonardo da Vincin elämäntyötä, taidetta ja ideoita. Kuvituksena on sekä hänen taideteoksiaan ja muistiinpanojaan että Julia Vuoren hassun vinksahtaneita piirroksia, joissa tulkitaan Leonardon keksintöjä.

Intohimoisen utelias, luonnontieteistä kiinnostunut Leonardo tutki ihmisen anato­miaa tekemällä ruumiinavauksia ja hahmotteli vempeleitä, joilla voisi lentää. Vaikuttavinta jälkeä hän sai kuitenkin aikaan siveltimellä.

Kirjassa esitellään Leonardon keskeiset maalaukset Mona Lisasta Viimeiseen ehtoolliseen. Kuten muutkin taiteilijat 1400–1500-luvulla myös Leonardo teki taidetta katolisen kirkon tilauksesta ja maalasi siksi paljon uskonnollisia aiheita.

Luolamadonna-maalaus kuvaa Jeesus-lasta ja Neitsyt Mariaa levähtämässä luolassa. He ovat pakomatkalla Egyptissä, sillä kuningas Herodes on käskenyt murhata Betlehemin seudulla kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat. Leonardo on liittänyt pakolaisten seurueeseen myös Jeesuksen serkkupojan Johannes Kastajan ja arkkienkeli Urielin. Heidän mukanaolonsa maalauksessa perustuu Uuden testamentin ulkopuolisiin legendoihin.

Itse asiassa Luolamadonnia on kaksi, vanhempi on nykyään Pariisissa, myöhäisempi Lontoossa. Taidehistorioitsijat arvostavat enemmän niistä vanhempaa, mutta myöhäisempi versio oli kirkolle mieluisampi. Siinä Marialla ja taaperoilla on sädekehät ja Johanneksella vielä ristikin kädessään.

Näin Leonardo kuvaa näkemäänsä luolaa: ”Pelkäsin uhkaavaa synkkää luolaa, mutta halusin kiihkeästi saada tietää, löytäisinkö luolasta jotain ihmeellistä.”