Arvio: Supersotilaan viimeinen matka
Hugh Jackman ja Dafne Keen Logan-elokuvassa.

Hugh Jackman ja Dafne Keen Logan-elokuvassa.

Arvio: Supersotilaan viimeinen matka

Logan on elokuva taisteluväsymystä potevasta, sairaasta ikääntyvästä miehestä, joka saa vielä yhden mahdollisuuden.

Joskus elokuva yllättää. Tällä kertaa niin tekee James Mangoldin elokuva Logan, jonka päähenkilöä esittää aikaisemmista X-men-elokuvista tuttu Hugh Jackman.

Tematiikka ylittää supersankarigenren rajat. Logan on yllättävän aikuinen ja todenmakuinen road movie taisteluväsymystä potevasta, sairaasta ikääntyvästä miehestä, joka yrittää turhaan paeta supersotilaan väkivaltaista elämänosaa.

Yksinäisyyden, väkivallan, luopumisen ja kuoleman kuvasto menee ihon alle.

Pakomatkan aikana Logan joutuu toistuvasti ottamaan kantaa perheen, vanhemmuuden ja toivon mahdollisuuteen. Ratkaisut täytyy tehdä dystopiaksi pimentyvässä maailmassa, jossa optimismi ei ole enää mahdollista. Teemat on sidottu taloudelliseen kerrontaan, jonka ansiosta yli kaksituntinen elokuva ei tunnu pitkältä.

Toivoon ripustautumista edustaa aiemmista elokuvista tuttu professori Xavier (Patrick Stewart), joka on muistisairauden vuoksi hauras varjo entisestään. Tarinan alussa kyytiin hyppää pikkutyttö, geenilaboratoriosta karannut Laura, jota esittää poikkeuksellisen vahvan roolin tekevä Dafne Keen.

Lopputekstejä katsovien fanien kasvot näyttävät, että yksinäisyyden, väkivallan, luopumisen ja kuoleman kuvasto on mennyt ihon alle. Niin tekee myös optimismin rippeiden jälkeinen paljas toivo. Lähin mieleen tuleva vertailukohta on Gormac McCarthyn samannimiseen kirjaan perustuva elokuva Tie.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: