Ian McEwan osaa ujuttaa lukijansa pohdittavaksi isoja eettisiä ongelmia. Kuva: Annalena McAfee/Otava
Arvio: Vakaumusta punnitsemassa
Kumpi on tärkeämpi, lapsen hyvinvointi vai vanhempien vakaumus? kysytään Ian McEwanin uudessa romaanissa.
Ian McEwanin uuden Lapsen oikeus -romaanin päähenkilö on kuusikymppinen perheoikeuden tuomari Fiona Maye, joka ratkoo työssään esimerkiksi avioero- ja huoltajuusriitoja. Hänelle tulee myös tapauksia, joista jonkun osapuolen jyrkkä uskonnollinen vakaumus tekee hankalia.
Onko konservatiiviseen juutalaisyhteisöön syntyneillä tytöillä oikeus koulutukseen? Entä voidaanko siamilaiset kaksoset leikata irti toisistaan vastoin katolisten vanhempien tahtoa? Kumpi on tärkeämpi, lapsen hyvinvointi tai jopa henki vai vanhempien ja uskonnollisen yhteisön vakaumus?
Fionan oma, lapsettomaksi jäänyt avioliitto on hapertumassa, kun hänen miehensä haluaa vielä kerran kokea intohimon ja aloittaa siksi suhteen nuoremman naisen kanssa. Emotionaalisesti epävakaassa tilassa ollessaan Fiona saa päätettäväkseen, voidaanko Jehovan todistajiin kuuluvalle, leukemiaa sairastavalle teinipojalle tehdä verensiirto vastoin hänen tahtoaan. Näiden kahden jonkinlaisessa murroskohdassa elävän ihmisen välille syntyy erikoislaatuinen yhteys.
McEwan ujuttaa taitavasti lukijan pohdittavaksi isoja eettisiä ongelmia, ja tuntuu rivien välissä kysyvän myös, onko maallistuneen, koulutetun ihmisen edes mahdollista ymmärtää uskonnollisten yhteisöjen tapaa hahmottaa todellisuutta.
Siinä ohessa kirjailija tulee uskottavasti kuvanneeksi myös vanhenevan naisen pohjakosketusta. Fiona käy läpi niin hylätyksi tulemisen ja ruumiillisen rapistumisen aiheuttamaa häpeää kuin pojan vuoksi tuntemaansa surua ja syyllisyyttä.
Jaa tämä artikkeli: