Jorma Puranen: Varjoja, heijastuksia ja kaikkea sellaista, 58.
Arvoitukselliset kasvot
Valokuvaaja Jorma Purasen Varjoja ja heijastuksia -näyttely katsoo uudessa valossa Sinebrychoffin taidemuseon vanhoja maalauksia. Puranen on kuvannut 1600- ja 1700-lukujen porvarismuotokuvia pitkällä valotusajalla luonnonvalossa filmikameraa käyttäen. Tuloksena on kuvia, joissa maalauksen kasvot tuntuvat asettuvan jonnekin heijastusten ja varjojen lomaan.
Valokuvien hehkuvat ja intensiiviset värit poikkeavat alkuperäisteosten väreistä, jotka usein ovat tummia, hillittyjä ja ajan patinoimia. Purasen käyttämä tekniikka tuo esiin myös vanhojen maalausten materiaalien kolmiulotteisuuden, maalin kerrokset ja halkeamat ja puun tai kankaan pinnan elävyyden. Maalausten ikä näkyy — samalla kun niiden kuvaamat ihmiset tuntuvat iättömiltä.
Näyttelyn teokset on kuvattu vuosina 1999–2011. Puranen kertoo kokeneensa jotkut museon muotokuvista niin puhutteleviksi, että on kuvannut niitä uudelleen ja taas uudelleen vuosien ajan.
— Maanantaisin, kun museo oli suljettu, istuin ja meditoin teosten parissa. Saatoin viettää pari, kolme tuntia jonkun teoksen ääressä, suurimman osan aikaa mustan hupun alla, seurata auringon liikettä ja odottaa ratkaisevaa hetkeä, Puranen kertoo.
— Välillä halusin koputtaa maalauksen kehystä ja sanoa, että ”herää, mä tiedän, että sä olet siellä”.
Monissa Purasen kuvissa maalausten mallit, satoja vuosia sitten kuolleet, näyttävätkin heräävän hetkeksi eloon ja olevan hätkähdyttävällä tavalla läsnä. Puranen sanoo, että hän on halunnut antaa malleille ikään kuin toisen tilaisuuden.
— Maailman eri taidemuseoissa olen huomannut, että hyvin harva kävijä kiinnittää huomiota muotokuviin. Niiden ohi vain kävellään. Kuitenkin niiden mallit ovat kerran olleet eläviä ja tuntevia ihmisiä, hyvin samanlaisia kuin me.
Jorma Purasen näyttely Varjoja ja heijastuksia 31.12. asti Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä
Jaa tämä artikkeli: