Keskiviikkoisin Maija Kananen, 80, emännöi Myyrmäen kirkolla toimivaa Olotila-kahvilaa. Torstaisin hän vetää toisen vapaaehtoisen kanssa seniorikerhoa. Tarvittaessa Kananen tulee myös kirkolle keittiötöihin emännän avuksi tai kirkkokahveja laittamaan. Työt sujuvat entiseltä suurkeittiöemännältä helposti.

– Tämä on ollut minulle henkireikä kotiöistä, Kananen kertoo.

– Saan itselleni hyvän mielen, kun pystyn auttamaan ja vaikka keskustelemaan jonkun kanssa.

Kananen on tehnyt vapaaehtoistyötä Vantaankosken seurakunnassa vuodesta 1996 lähtien. Silloin hän lähti vetämään seniorikerhoa ystävänsä houkuttelemana.

– Jäin silloin eläkkeelle ja lapset olivat lähteneet kotoa. Elämässä oli tyhjiö. Ajattelin, että jotakin pitää olla. En jaksa pelkästään olla kotona, Kananen sanoo.

Hän kertoo saaneensa vuosien varrella kirkolta uusia ystäviä ja tuttavia. Monia ei ehkä muuten olisi tullut koskaan tavanneeksi.

Vantaankosken seurakunnassa toimii enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin 600 vapaaehtoista. Heitä on mukana esimerkiksi diakoniassa, musiikkitoiminnassa, jumalanpalveluksissa ja lapsi- ja nuorisotyössä. On varamummoja, Saapas-partiolaisia ja pyhäkoulunopettajia.

– Diakonian vapaaehtoisia on kolmisensataa. He toimivat esimerkiksi tukihenkilöinä ja keikkapankissa ja pyörittävät Olotila-kahviloita ja vaatevarastoa, kertoo Vantaankosken seurakunnan vapaaehtoistyön koordinaattori Nataša Stambej.

Hänen mukaansa vapaaehtoistyössä on mukana kaiken ikäisiä. Uusia rekrytoidaan jatkuvasti, sillä ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja jokaisella pitäisi olla mahdollisuus sitoutua juuri niin paljon ja niin pitkäksi aikaa kuin hänelle sopii. Seurakunta myös tarjoaa vapaaehtoisille tukea: työnohjausta, lisäkoulutusta ja virkistystä.

1990-luvun lama merkitsi järjestöissä ja seurakunnissa tehtävälle vapaaehtoistyölle nousukautta. Vapaaehtoistyötä tutkineen kirkkososiologian professorin Anne Birgitta Pessin mukaan raju lama lisäsi sekä vapaaehtoistoiminnan suosiota että tarvetta varsinkin sosiaalialalla. Myös tietoisuus vapaaehtoistoiminnasta lisääntyi.

– Tuolloin kirkon vapaaehtoistoiminta varsinkin diakoniatyössä otti monia tärkeitä tehtäviä vastuulleen, Pessi kertoo.

Reilu kolmasosa suomalaisista osallistuu johonkin vapaaehtoistoimintaan. Se on koko kansan harrastus, sillä naiset ja miehet tai nuoret ja vanhat osallistuvat toimintaan yhtä paljon. Keskimäärin siihen käytetään aikaa 18 tuntia kuukaudessa.

Pessi arvioi, että vapaaehtoistyössä olisi vielä kasvunvaraa. Puolet niistä, jotka tällä hetkellä eivät siihen osallistu, olisi halukkaita lähtemään mukaan, jos joku pyytäisi. Erityisesti nuorissa olisi rekrytointipotentiaalia. He korostavat palkattoman, pakottoman ja talkoohenkisen yhteistoiminnan merkitystä ja ovat valmiita käyttämään siihen runsaasti aikaa.

Eniten vapaaehtoistyötä tehdään urheilun ja liikunnan parissa. Suosittuja ovat myös sosiaali- ja terveysalat sekä lasten ja nuorten toiminta. Nuoria kiinnostavat luonnonsuojelu ja ihmisoikeuskysymykset. Uskonnolliset teemat puolestaan houkuttavat iäkkäämpiä.

– Tärkein vapaaehtoistoimintaan motivoiva tekijä on halu auttaa muita. 41 prosenttia suomalaisista vapaaehtoisista kokee näin. Pitkään vapaaehtoistyötä tehneitä puolestaan auttavat jaksamaan toiminnan mielekkyys, sosiaaliset suhteet ja myönteinen palaute, Pessi kertoo.

Hän lisää, että vapaaehtoistyöllä voi olla jopa terveysvaikutuksia, sillä sen on todettu olevan yhteydessä onnellisuuteen ja siihen, kuinka mielekkääksi elämänsä kokee.

– Vapaaehtoistoiminta on syvä merkityksellisyyden lähde. Se on voimallinen väylä oman ja toisten hyvän elämän edistämiseen.

---

Vantaankosken seurakunnan vapaaehtoistoiminta esittäytyy su 8.2. klo 12–14 Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1.