Avioliittoa kantaa avoin käsikirjoitus
Onnellinen avioliitto ei tule valmiina, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Nopeiden erojen trendi on jo taittumassa.
Kaavoihin kangistunutta. Niin voidaan kuvata matemaattis-tilastotieteellistä lähestymistapaa avioliiton kestävyyteen.
Viime aikoina mediassa on käsitelty laskennallista kokonaiserolukua, jonka on tulkittu kertovan avioeron todennäköisyyden.
Luvun epätarkkuutta puidaan muun muassa Tilastokeskuksen yliaktuaari Minna Walleniuksen Helsingin yliopistossa hyväksytyssä pro gradu -työssä. Kokonaiseroluvun mukaan noin 40 prosenttia naisten ensimmäisistä avioliitoista päätyisi eroon, jos tilanne pysyisi samana kuin vuonna 2011.
Wallenius toppuuttelee kuitenkin vahvojen tulkintojen esittäjiä. Hänen mukaan kokonaiseroluku kuvaa huonosti eron todennäköisyyttä.
”Luku kuvaa havainnollistavasti yksittäisen vuoden eronneisuutta. Näiden lukujen pohjalta ei voi ennustaa miten jokin yksittäinen avioliitto tulee päättymään”, Wallenius painottaa.
Kokonaiseroluku on väestön ikäryhmittäisiin avioituvuus-, eronneisuus- ja kuolleisuuslukuihin perustuva arvio siitä, kuinka suuri osa avioliitoista päättyisi eroon, jos tilanne säilyisi samanlaisena kuin tarkasteltavana vuonna.
Kaava ei kuvaa suoraan avioerojen todennäköisyyttä, mutta sen taustalta on tavattu mielenkiintoinen ilmiö. Viime aikojen korkea kokonaiseroluku johtuu siitä, että avioliitot ajautuvat karille entistä nopeammin.
Mutta eipä tämäkään tulkinta ole enää täysin paikkansa pitävä. Väestöliiton perhe- ja parisuhteisiin erikoistunut tutkija Osmo Kontula sanoo tämän niin sanotun trendin jo taittuneen.
”Uusien tilastojen valossa näyttäisi siltä, että avioerojen määrän vuotuinen kasvu olisi pysähtynyt. Kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen kestäneestä avioliitosta ei ehkä erota enää niin usein.”
Kontulalla ei ole täsmävinkkejä hyvän avioliiton rakentamiseen, mutta hänen laajan otannan tutkimuksensa Yhdessä vai erikseen? (Väestöliiton Perhebarometri 2013) antaa työkaluja parisuhteen karikoiden ymmärtämiseen.
”Päivittäiset ristiriidat kotitöissä tai lastenhoidossa eivät yleensä ole niitä painavia asioita, jotka kuljettaisivat kohti avioeroa. Tavallinen suomalainen tarina on, että eropäätös syntyy pitkän pohdinnan jälkeen, kun esimerkiksi epäluottamus toista kohtaan on voimistunut.”
Psykologi ja kouluttaja Kari Kiianmaa tunnistaa ilmiön, jossa nuoret parit menevät naimisiin valtavin odotuksin, ja sen jälkeen liitto kestää 5–10 vuotta.
”On hyvä pohtia, mitkä ovat hyviä syitä mennä naimisiin. Olen keskustellut monien pappien kanssa, jotka sanovat, että he eivät mielellään vihkisi umpirakastuneita pariskuntia”, Kiianmaa sanoo.
Kiianmaan mukaan parisuhteen syntyvaiheessa luodaan myös sen käsikirjoitus. Jäykkä käsikirjoitus rajoittaa suhteen kasvua, eikä voi toimia pitkään.
Psykologin mukaan ihminen etsii kumppanista täydennystä itselleen. Mitä enemmän täydennystä tarvitsemme, sitä riippuvaisemmiksi tulemme.
Kun puoliso haluaa kasvaa ja kehittyä, edessä on suhteen haaksirikko.
Toinen vaihtoehto on tehdä töitä, jotta suhteen käsikirjoituksesta tulee toimivampi. Tämä vaihe on usein edessä 30–40-vuotiaana, kun ihminen etsii identiteettiään ja kyseenalaistaa elämäänsä.
Kiianmaan mukaan se, miten haluamme tulla rakastetuksi, määräytyy pitkälle lapsena. Samat mekanismit eivät välttämättä toimi aikuisiällä.
”Silloin tulee aika pohtia omaa tapaa etsiä rakkautta ja löytää uudenlaisia, rakentavia tapoja toimia parisuhteessa.”
Suhteen onnistumisella on Kiianmaan mielestä hyvät mahdollisuudet, jos ihminen pystyy vastaamaan kysymyksiin ”kuka olen ja mitä haluan”. Silloin ihminen on itsenäinen ja kykenee vaikuttamaan omaan onnellisuuteensa.
Kiianmaa korostaa, että hyvää avioliittoa ei saada valmiina. Suhdetta pitää kehittää.
”Pitää olla itse aktiivinen. Tältä pohjalta voi luoda yhteistä visiota ja ryhtyä tekemään yhdessä asioita, jotka tekevät tyytyväiseksi ja onnelliseksi.”
Polku parempaan suhteeseen on Kiianmaan mukaan pohjimmiltaan yksinkertainen. Käytännössä sen kulkeminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa.
”Tunne-elämän avoimuus on ratkaisevan tärkeää. Jos pystymme avoimuuteen, sen pohjalle on mahdollista rakentaa läheisyyttä, ystävyyttä ja seksuaalisuutta. Avoimuus ei kuitenkaan ole yksinkertaista, koska kukaan meistä ei elä ideaalitilassa”, Kiianmaa sanoo.
Psykologi antaa parempaa suhdetta kaipaavalle kolme käytännön ohjetta.
Ensinnäkin, kun toinen paljastaa itsensä ja herkän puolensa, älä loukkaa häntä. Se olisi isku vyön alle.
Toinen neuvo on tarpeen, kun suhteeseen syntyy vastakkainasettelu, joka ajaa puolisot eri puolille. Puolisoista toinen voi olla esimerkiksi järki-ihminen ja toinen tunneihminen, tai toinen on yli- ja toinen alivastuullinen.
”Silloin on tärkeää, että kumpikin yrittää löytää itsestään niitä puolia, joita on toisesta etsinyt.”
Kolmas keino suhteen parantamiseen on itsetuntemuksen lisääminen ja itsensä kehittäminen.
”Yksinkertainen ohje voisi olla tällainen: Tee joka päivä itsellesi jotakin mukavaa. Se vapauttaa parisuhteen odotuksista, joiden mukaan toisen pitää tehdä minut onnelliseksi.”
Lähde: Väestöliiton perhebarometri: Erilaiset arvot ja elämäntyylit lisäävät eroriskiä
Jaa tämä artikkeli: