Iceheartsin tyttötyössä kokeillaan erilaisia liikuntamuotoja. Elif Amin ja Ninja Böckerman pitävät uimisesta.
Ei mitään jääsydämiä
Iceheartsin tyttötyössä etsitään liikunnan riemua ja opetellaan elämään ihmisiksi.
Kuusi energistä tyttöä ryntää Tikkurilan uimahallin pukuhuoneeseen. Mukana on yksi aikuinen, Iceheartsin kasvattaja ja tyttötyön kehittäjä Nelli Niemelä.
Hetkessä tytöt ovat jo pyyhkeet ja uimapuvut kainalossa matkalla suihkuun.
Keskiviikkoisin harjoitellaan uintia, muina päivinä tehdään muita juttuja. Tarkoitus on, että tytöt suorittavat myös uintimerkkejä.
– Tykkään uimisesta, mutta myös koriksesta ja ratsastuksesta, 8-vuotias Ninja Böckerman kertoo.
– Osaan uida jo hyvin. Olen ollut uimakoulussakin. Uimamerkkejä minulla on jo niin paljon, etten ole ehtinyt laskea niitä. Ehkä sata.
Myös 11-vuotias Elif Amin on innostunut uinnista.
– Mutta oikeastaan kaikki, mitä me tehdään Icehearts-kerhossa, on kivaa, Elif vakuuttaa.
– Tiistaisin me ollaan peilisalissa ja tanssitaan tai leikitään. Torstaisin on ollut kokkailua, mutta kohta alkaa sählyjuttu. Silloin pelataan poikien kanssa, ja siellä on myös mun isoveli. Me ollaan myös luisteltu.
Nelli Niemelä aloitti Iceheartsin tyttötyön Vantaalla vuonna 2013. Aluksi hän piti valituille tytöille Mikkolan koululla iltapäiväkerhoa. Hän ulkoili tyttöjen kanssa, askarteli, kävi retkillä ja auttoi läksyissä. Viime huhtikuussa Niemelä alkoi tehdä Icehearts-työtä kokopäiväisesti.
Icehearts-työn periaatteiden mukaisesti Niemelä on sitoutunut työhönsä ja näihin tyttöihin 12 vuodeksi. Se on pitkä aika, mutta häntä ei hirvitä. Hän tietää mitä työ vaatii, sillä aviomies Miika Niemelä tekee samaa työtä poikajoukkueen kanssa ja on jo kasvattanut yhden poikakatraan aikuiseksi.
– Kun omat kolme lastamme olivat pienempiä ja Miikan työ vei paljon aikaa, en välillä sietänyt kuulla koko Icehearts-sanaa, Nelli Niemelä kertoo.
– Samalla kuitenkin vakuutuin siitä, että tämä on järkevä ja kustannustehokas työtapa. Olen aikaisemmin tehnyt töitä lastenkodeissa ja miettinyt, että kunpa nämä lapset olisivat saaneet apua kymmenen vuotta sitten, niin ongelmat eivät olisi kasautuneet.
Niemelä uskoo pitkäjänteisen työn voimaan. Myös Icehearts-tyttöjen kanssa hän on huomannut, kuinka luottamussuhteen syntyminen vie aikaa ja kuinka hiljainenkin tyttö alkaa kyllä puhua, kun oikea aika tulee. Lapsille on tärkeää tietää, ettei aikuinen ole katoamassa heidän elämästään mihinkään.
– Nelli, kato kun mä hyppään!
Altaalla tytöt haluavat näyttää, mitä osaavat. Pian osa tytöistä alkaa jo palella ja menee saunaan lämmittelemään, toiset jäävät lastenaltaalle leikkimään hengenpelastusleikkiä.
Uimassa käydään pienemmällä porukalla, mutta kaiken kaikkiaan Icehearts-tyttöjä on 15. Iältään he ovat 8–11-vuotiaita, ja heidät on valittu ryhmään yhteistyössä koulun, vanhempien ja sosiaalitoimen kanssa. Tulijoita olisi ollut enemmänkin.
– Valitessamme tyttöjä ryhmään mietimme, ketkä hyötyisivät tästä eniten, Nelli Niemelä kertoo.
Tytöillä on myös erityisiä syitä sille, miksi he kaipaavat Icehearts-toimintaa. Joku saattaa olla kipeästi vailla harrastusta, joillakin on oppimisvaikeuksia ja joillekin ryhmässä oleminen voi olla vaikeaa.
Kaipaamaansa huomiota tytöt saavat nyt esimerkiksi silloin, kun Icehearts-porukka tulee koululta uimahallille tai kun Niemelä vie tyttöjä kotiin.
– Tytöillä on ollut kilpailua siitä, kuka pääsee etupenkille. Siinä on tietysti muutenkin kiva istua, mutta varmaan kyse on myös siitä, että siinä saa jutella aikuisen kanssa. Nyt meillä on käytössä etupenkkivuoroja varten oma varauskirja.
Kun joukko eri-ikäisiä tyttöjä viettää paljon aikaa yhdessä, on selvää, että joskus tulee erimielisyyksiä.
– Joo, noiden pienempien kesken tulee joskus riitaa, Elif sanoo.
– Silloin Nelli sanoo, että lopettakaa, kertoo Ninja.
Niemelän mukaan kaverisuhteet ovat tytöille tärkeitä ja selvästi monimutkaisempia kuin pojille. Pojilla riita syntyy ja katoaa nopeasti, mutta tytöt saattavat muistaa riidat pitkäänkin ja monesti myös palaavat niihin.
Niemelän tehtävänä on opastaa tyttöjä siinä, miten mielipahasta ja riidoista päästään eteenpäin ja miten ryhmähenki pysyy hyvänä.
– Se onnistuu keskustelemalla. Kun on ollut jokin tilanne päällä, voin vaikka sanoa, että huomasitko, nyt tuli riita. Voitko kuvitella, miksi tuo toinen suuttui? Sitten tapahtunut käydään läpi. Osa tytöistä suuttuu aika herkästi.
Niemelä on kuitenkin ilokseen huomannut, että kehitystä tapahtuu ja siitä myös palkitaan. Temperamenttinen tyttö saattaa saada toisilta aplodit, kun onnistuu säilyttämään malttinsa tiukassa tilanteessa.
Tyttötyön alkutaipaleella tytöt olivat vähän totisia. Nelli Niemelä on huomannut, että nykyisin yhdessä nauretaan yhä useammin.
– Kaverisuhteet ovat tulleet helpommiksi, ja joistakin tytöistä huomaa, että käytös on parantunut. Maahanmuuttajataustaisilla tytöillä suomen kieli on kehittynyt, Niemelä summaa työn vaikutuksia.
Nähtäväksi jää, miten yhdessäolo sujuu sitten, kun tytöt tulevat murrosikään.
– Jännä nähdä, miten kaverisuhteet silloin menevät, kun ne ovat niin kiemuraisia nytkin, Niemelä sanoo.
Hän uskoo kuitenkin, että murrosiän kuohuista selvitään, koska silloin porukalla on takanaan jo pitkä yhteinen historia.
– Toivon, että kenelläkään ei olisi edessään isoja vaikeuksia kuten masennusta tai syömishäiriöitä. Toivon, että heille jää kokemus siitä, että on olemassa monta ihmistä, joiden kanssa on ollut mukava olla ja joille voi puhua.
– Toivottavasti myös liikunta pysyisi jollain tavalla mukana heidän elämässään.
Tukea koulussa ja vapaalla
- Icehearts-toimintamalli syntyi Vantaalla vuonna 1995. Iceheartsin perustivat isä ja poika, Ilkka Turkka ja Ville Turkka, jotka halusivat ehkäistä syrjäytymistä joukkueurheilun avulla.
- Icehearts-toiminnassa ideana on tukea tuen tarpeessa olevia lapsia koulussa ja vapaa-ajalla ja tarjota heille harrastus. Lajeina ovat olleet salibandy, jääkiekko ja jalkapallo. Tytöt eivät keskity vain yhteen lajiin, vaan ovat kokeilleet monenlaista.
- Jokaisella joukkueella on sama kasvattaja 12 vuotta.
- Toiminta on levinnyt myös muualle Suomeen kuten Ouluun, Tampereelle, Lahteen, Helsinkiin ja Espooseen.
- Iceheartsin tyttötyö alkoi Mikkolan koulussa Vantaalla vuonna 2013. Tyttötyön suojelijana toimii Elisabeth Rehn.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Icehearts-joukkueissa on tärkeämpää pärjätä elämässä kuin peleissä
Hyvä elämäVille Turkka ja muut Iceheartsin aikuiset ovat huomanneet, että joskus tarvitaan välittämistä kauhakuormaajakaupalla.