Tiina Merikanto toimii ohjaajana äskettäin eläköityneiden valmennusryhmässä Tapiolan seurakunnassa.
Eläkkeelle jääminen voi olla vaikea paikka tai suuri helpotus – pitkän uran Ylen toimittajana tehnyt Tiina Merikanto ohjaa hiljattain eläkkeelle jääneiden ryhmää Tapiolan kirkolla
Ihmistä autetaan sopeutumaan kouluun ja uuteen työhön, mutta eläkkeelle jäämiseen ei ole valmiita rakenteita.
Uutisia, dokumentteja, suoria lähetyksiä ja kirjoitettuja analyyseja. Ajan hermolla elämistä ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asioiden seuraamista. Erikoistoimittaja Tiina Merikantoa on voinut nähdä televisiossa ja kuulla radiossa.
– Olin Yleisradiossa 32 vuotta toimittajana uutis- ja ajankohtaistoiminnassa. Pitkään olin Ajankohtaisessa kakkosessa ja sitten A-studiossa ja uutispuolella. Olen seissyt Puoli yhdeksän uutisissa monta kertaa, Merikanto kertoo.
Hänen mielestään Yleisradio on hieno talo. Merikanto on kiitollinen toimittajan työstään, koska hän on saanut tavata paljon erilaisia ihmisiä, perehtyä asioihin ja nostaa tärkeitä asioita ohjelmiksi.
– Tein paljon ohjelmia sairaudesta ja köyhyydestä. Kun teimme juttua Pietarin katulapsista, kuvaaja hyppäsi pietarilaiseen viemäriin ja minä perässä. Toisaalta sain kulkea vallan käytävillä. Seurasin sote-uudistusta monta vuotta. Opin virkamiehiltä ja tapasin hienoja asiantuntijoita. Sain tehdä hyvin monenlaista.
Mutta sitten tuli päivä, jolloin Merikannon sanoi heipat mieluisalle työpaikalleen. Hän jäi eläkkeelle vajaa kaksi vuotta sitten.
– Ei kukaan sanonut, että joko lähtisit. Ei ollut työntöä eläkkeelle. Mutta koin, että on aika tulla ja aika lähteä. Olin saanut tehdä paljon ja oppia paljon.
Eläkkeellä muttei eläkeläinen
Tiina Merikanto muistuttaa, että eläkkeelle jääminen on elämän taitekohta, johon ei ole rakenteita. Eläköitymiseen asti ihmistä ohjataan yhteiskunnassamme eri tavoin elämänvaiheesta toiseen.
– Kun lapsi menee kouluun tai aikuinen töihin, niissä on aina jonkinlainen rakenne, ja muutokseen saa tukea ja opastusta. Kun jää eläkkeelle, joutuu miettimään, mihin nyt ryhdyn ja mihin kuulun.
– Kun tajuaa yhä syvemmin, kuinka hauras elämä on, yhä tärkeämmäksi nousee kysymys, mihin kulutan loppuelämäni.
Merikanto osasi kuitenkin varautua eläkkeelle jäämiseen. Hänen mielestään niin kannattaa tehdä. Merikantoa on auttanut aikoinaan käyty työnohjaajakoulutus.
– Minulle siirtymä töistä eläkkeelle ei ole mennyt sadasta prosentista nollaan. Mietin ratkaisua pitkään, ja prosessini on ollut tosi loiva, sillä edelleen jatkan työntekoa jossain määrin.
Parikymmentä vuotta sosiaali- ja terveydenhuollon asioihin perehtynyt ei niin vain lopeta. Merikanto seuraa alaa edelleen ja toimii juontajana sosiaali- ja terveydenhuoltoa käsittelevissä tilaisuuksissa.
– Minun kaltaiselleni, työstä pitäneelle ja työorientoituneelle ihmiselle loivempi lasku on ollut tärkeää ja hyvä asia. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia. Toisille eläkkeelle jääminen on vaikeampaa, jollekin suuri helpotus, Merikanto sanoo.
Onnen tavoitteluun en usko. Mieluummin tahdon tehdä tärkeitä asioita, joihin liittyvät toiset ihmiset.
Hän ei ole kokenut eläkkeelle jäätyään identiteettikriisiä. Silti Merikanto on tarkka, että hän on eläkkeellä, mutta hän ei ole eläkeläinen. Toimittajan identiteetti on tallella.
– Voi tietysti kysyä, miksi minulla on tällainen mielikuva, että eläkeläinen on jotakin sellaista, mitä en ainakaan vielä halua olla.
– Mutta toimittajan ammatista ei tarvitse jäädä tietyn vuosiluvun kohdalla pois. Monet kollegat kirjoittavat aktiivisesti ja jatkavat freelancereina. Minulle kaikkein luontevinta on juontaminen, koska siinä saan käyttää osaamistani. Olen ollut puhetyöläinen suurimman osan urastani.
Eläkkeellä oloon liitetään usein se, että silloin saa harrastaa ja ajan kanssa. Sellaista ajatusta Merikanto ei allekirjoita.
– Olen tänä aamuna käynyt kuntosalilla ja eilen illalla teatterissa, mutta en osaa ajatella, että elämä pyörisi vain harrastusteni ympärillä. Onnen tavoitteluun en usko. Mieluummin tahdon tehdä tärkeitä asioita, joihin liittyvät toiset ihmiset.
Merikanto pitää filosofi Frank Martelan lauseesta, joka kiteyttää hänen omia ajatuksiaan: ”Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille.”
Mitä vielä -ryhmässä myös ystävystytään
Eläkkeelle jäätyään Tiina Merikanto kävi Tapiolan seurakunnan järjestämän Mitä vielä? -valmennuksen. Vastikään eläkkeelle jääneille suunnattua ryhmää ohjannut pappi kysyi Merikannolta, tahtoisiko hän alkaa ohjata seuraavaa ryhmää.
– Kun minua pyydettiin, ajattelin, että ryhmän ohjaaminen olisi merkityksellistä tekemistä, ja minulla on koulutusta ryhmän ohjaamiseen.
– Olen rukoillut, että jäädessäni eläkkeelle löytäisin tekemistä, joka olisi minulle sopivaa ja sitä, mitä Jumala haluaa minun tekevän. Pyyntö ryhmän ohjaajaksi oli sellainen, että: no, otatko vastaan? Koin, että se on tehtävä, joka sopii minulle.
Omasta työstä voidaan miettiä esimerkiksi sitä, mistä haluaa luopua ja mitä haluaa ottaa sieltä mukaan.
Tähän mennessä Merikanto on ohjannut yhdessä pappi Marianne Tiihosen kanssa Tapiolan seurakunnassa jo useampaa Mitä vielä? -ryhmää. Ryhmä kokoontuu kahdeksan kertaa.
– Kahden tunnin työskentelyn aikana pohditaan omaa työtä, omaa elämää, arvoja ja elämän rajallisuutta. Omasta työstä voidaan miettiä esimerkiksi sitä, mistä haluaa luopua ja mitä haluaa ottaa sieltä mukaan. Puolen tunnin kahvitauolla on oma merkityksensä, sillä silloin voi vaihtaa kuulumisia, Merikanto sanoo.
Hänen ohjaamistaan Mitä vielä? -ryhmistä osa on jatkanut vertaisryhminä varsinaisten kahdeksan kerran jälkeen. Asioiden jakaminen luottamuksellisessa ilmapiirissä on sujunut ilman ohjaajia.
– Ryhmiin osallistuneet ovat myös ystävystyneet, jotkut taisivat tehdä yhteisen matkankin. Se on merkittävää, koska ystävien löytäminen ei ole nykyään helppoa.
Mitä vielä? -ryhmän ohjaajille Merikanto on tehnyt yhdessä Mailis Aaltosen kanssa oppaan.
– Vähitellen syntyi ajatus, että oppaasta voisi olla apua muillekin seurakunnille. Oppaan voi kuka tahansa ladata Kirkkohallituksen sivuilta, Merikanto kertoo.
Mitä vielä? -ryhmä äskettäin eläköityneille tiistaisin 5.3., 19.3., 2.4., 9.4., 16.4., 7.5. ja 21.5. klo 13–15.30 Tapiolan kirkolla. Ohjaajina pappi Marianne Tiihonen ja työnohjaaja Tiina Merikanto. Ilmoittautumiset 26.2. mennessä: tiinamerikanto@gmail.com.
Mitä vielä? -valmennusryhmän ohjaajan opas on ladattavissa Kirkkohallituksen sivuilta julkaisut.evl.fi.
Jaa tämä artikkeli:
