Heini Heideman, Elisa Kultala ja Raimo Jokinen pitävät Tapiolan seurakunnan Mitä vielä? -ryhmään osallistumista hyödyllisenä. Eläkkeelle siirtyminen oli iso elämänmuutos, johon he saivat vertaistukea ja samalla tutustuivat toisiin samassa elämäntilanteessa oleviin.
”Moni odottaa eläkkeelle jäämisen ihanuutta, mutta minusta ei tuntunut yhtään ihanalta” – Ryhmästä saa tukea oman eläkeläisidentiteetin löytämiseen
Tapiolan seurakunnan uudenlainen, hiljattain eläköityneille suunnattu toiminta osoittautui heti tarpeelliseksi. Seuraavat ryhmät käynnistyvät alkuvuodesta.
Puheensorina kuuluu jo Otaniemen kappelin ulko-ovelle. Kerhotilan pöytien ääressä istuu joukko ihmisiä maskit kasvoillaan. Meneillään on Tapiolan seurakunnan Mitä vielä? -ryhmän kahdeksas ja viimeinen kokoontumiskerta.
Mitä vielä? -ryhmä on tarkoitettu viime vuosina eläköityneille. Toiminnan tavoitteena on tarjota aika ja paikka, jossa voi tarkastella ohjatusti, mitä eläköityminen on kullekin osallistujalle siihen mennessä tarkoittanut ja mitä se voisi vielä tarkoittaa.
Ryhmään kuuluvat muun muassa vakuutusalalla työskennellyt Heini Heideman, kiinteistöalalla yrittäjänä toiminut Raimo Jokinen ja kouluterveydenhoitajana työskennellyt Elisa Kultala. Kaikilla heillä on yli 35 vuoden työura takanaan.
– Ryhmässä on katsottu koko ajan eteenpäin positiivisesti ja mietitty, mitä voin itse tehdä. On itsestä kiinni, että löytää elämäänsä tärkeitä kiinnekohtia, jotka tekevät elämän merkitykselliseksi, Heini Heideman sanoo.
– Olen saanut eväitä oman polkuni löytämiseen. En voi sanoa, että polku olisi vielä löytynyt, mutta toivo on herännyt. Meillä kaikilla on ollut samansuuntaisia haasteita elämässä ja olemme puhuneet asioista avoimesti, Raimo Jokinen sanoo.
– Moni odottaa eläkkeelle jäämisen ihanuutta. Minusta ei tuntunut yhtään ihanalta. Olin mielestäni valmistautunut elämänmuutokseen, mutta se vaati hieman sopeutumista ja osoittautui erilaiseksi kuin olin kuvitellut, Elisa Kultala sanoo.
Kaikki alkoi yhteydenotosta seurakuntaan
Mitä vielä? -ryhmä sai alkunsa, kun vastikään työelämän taakseen jättänyt Mailis Aaltonen otti yhteyttä Tapiolan seurakuntaan pappiin Katja Heroon. Aaltonen oli kokenut omakohtaisesti, että eläkkeelle siirtyminen on yksi elämän suurista muutosvaiheista, jossa vertaistuesta ja seurakunnan erityisosaamisesta voisi olla hyötyä. Kirkko ja kaupunki julkaisi Aaltosen haastattelun viime elokuussa.
Seurakunta perusti ryhmän, johon ilmoittautui noin 30 henkilöä. Heistä haastattelujen pohjalta mukaan otettiin 10.
Raimo Jokinen tunnustaa, että eläkkeelle jääminen oli pettymys.
Oman firmansa toiminnan alasajon jälkeen Jokinen koki putoavansa täysin uuteen ja outoon tilaan, jossa oma identiteettikään ei säilynyt ennallaan. Piti miettiä, millä yhtäkkiä täyttää päivän tunnit ja miten löytää mielekkyyttä elämäänsä. Hän tunsi itsensä tarpeettomaksi.
– Etukäteen suunnittelin, että eläkkeellä voisin mennä jonkun yhtiön hallitukseen tai toimia mentorina. Sitten tuntui, että en jaksa enkä halua enää sellaista. Päätin luopua työelämästä kokonaan. Olen hiljalleen pohtinut, että voisin tehdä esimerkiksi ympäristönsuojeluun tai ilmastonmuutokseen liittyvää vapaaehtoistyötä, Jokinen sanoo.
Mieti, mihin mielestäsi oma arvosi yhteiskunnassa perustuu. Jos se liittyy vain työhösi, putoat korkealta.
Myös Heini Heidemanille elämänmuutos vaati totuttelua ja uusien merkityksellisten asioiden löytämistä. Hän kokee, että Suomessa ei ole positiivista eläkeläisen mallia. Eläkeläiset eivät ole vain rollaattoria työntäviä mummoja, vaan myös aktiivisia ja innokkaita, monia taitoja omaavia henkilöitä. Mitä vielä? -ryhmästä hän löysi sellaisen viiteryhmän, joka on auttanut oman eläkeläisidentiteetin löytämisessä.
Kaikille kolmelle oli alussa vaikeaa kertoa olevansa eläkeläinen. Jokisesta oli helpompaa kutsua itseään isoisäksi kuin eläkeläiseksi.
Ehdottomasti hyvä ja tarpeellinen. Vertaistukea. Apua omaan elämään. Muun muassa näin arvioivat Mitä vielä? -ryhmän jäsenet kahdeksan kokoontumiskerran antia.
Varaudu ajoissa elämänmuutokseen
Eläköitymiseen on kaikkien mielestä syytä varautua ajoissa. Raimo Jokisen mielestä jo kymmenen vuotta aiemmin kannattaa hankkia harrastuksia, joita voi jatkaa työelämän jälkeen. Lisäksi hänen mukaansa sosiaalisista kontakteista on hyvä pitää huolta – etenkin sellaisista, jotka säilyvät eläkkeelle siirtymisen jälkeen.
– Mieti, mihin mielestäsi oma arvosi yhteiskunnassa perustuu. Jos se liittyy vain työhösi, putoat korkealta. Elämään kannattaa etsiä haasteita. Minulle avoimen yliopiston kurssit tarjoavat sopivasti haastetta, Heini Heideman sanoo.
Heideman, Kultala ja Jokinen kokevat, että Mitä vielä? -ryhmä on antanut sanat monelle heidän kokemalleen asialle. Tuntemuksista on nyt helpompaa puhua ääneen.
Korjattu 7.1. klo 14.50: Poistettu sanat "viime keväänä" ryhmän perustamisesta kertovasta kappaleesta.
Tapiolan seurakunnassa alkaa tammikuussa seuraava Mitä vielä? -ryhmä. Se on jo täynnä osallistujia. Kolmannen ryhmän on tarkoitus käynnistyä helmikuussa. Siihen otetaan uusia ilmoittautumisia.
Ensimmäisen ryhmän ohjaajaa toimii pappi Katja Hero ja toisen pappi Marianne Tiihonen. Työparina kummallakin on vapaaehtoinen, joka on ensimmäisessä ryhmässä mukana ollut henkilö.
Jokaiseen ryhmään otetaan 8–10 henkeä. Ryhmä kokoontuu viikoittain kahdeksan kertaa kaksi tuntia kerrallaan.
Katja Heron mukaan uudenlainen toiminta osoitti heti tarpeellisuutensa, ja siitä suunnitellaan pysyvää toimintamuotoa Tapiolan seurakuntaan.
Lisätietoja Marianne Tiihoselta, p. 040 735 6575, marianne.tiihonen@evl.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Eläkkeelle jääminen voi olla vaikea paikka tai suuri helpotus – pitkän uran Ylen toimittajana tehnyt Tiina Merikanto ohjaa hiljattain eläkkeelle jääneiden ryhmää Tapiolan kirkolla
Hyvä elämäIhmistä autetaan sopeutumaan kouluun ja uuteen työhön, mutta eläkkeelle jäämiseen ei ole valmiita rakenteita.
