Elämä Itä-Kongossa on raiskauksia ja lapsenmurhia – Yhteisvastuu auttaa pakolaisia
Shaban Chance, 16, toivoo paitsi mahdollisuutta opiskella, myös rauhaa Afrikkaan.

Shaban Chance, 16, toivoo paitsi mahdollisuutta opiskella, myös rauhaa Afrikkaan.

Elämä Itä-Kongossa on raiskauksia ja lapsenmurhia – Yhteisvastuu auttaa pakolaisia

Yhteisvastuukeräys auttaa tänä vuonna nuoria Itä-Kongon pakolaisia uuden elämän alkuun Ugandan Rwamwanjassa. Kirkon Ulkomaanapu avasi joulukuussa ammattikoulun Ugandaan.

"Öisin meidät laitettiin vesikuoppaan, jossa oli rintaan asti vettä. Meitä oli 170 ihmistä. Jos nukahti, sai päälleen vettä. Jos suostui liittymään asemiehiin, pääsi pois. Päivisin meidät siirrettiin toiseen kuoppaan. Vietin näin 1,5 kuukautta”, kertoo Baraka Dieme, 16.

Harva meistä on kuullut Afrikan maailmansodaksi kutsutusta konfliktista.

Sitä käytiin Kongon demokraattisen tasavallan maaperällä vuosina 1996–2002. Konfliktissa oli osallisena yhdeksän eri afrikkalaisvaltiota.

Sodan uhreja arvioidaan olevan noin viisi ja puoli miljoonaa, joista puolet on alle 5-vuotiaita lapsia. Kyse on tappavimmasta konfliktista sitten toisen maailmansodan.
 

Taistelu luonnonvaroista jatkuu

Konflikti jatkuu Itä-Kongossa yhä. Suuri syy kaksikymmenvuotiseksi venyneeseen sotaan on taistelu maailman mahtavimpien luonnonvarojen herruudesta.

Länsimaissa tunnutaan ajattelevan, että afrikkalaisilla on vain tapana kuolla.

”M23-ryhmä tuli setäni luo, ja he raiskasivat raskaana olleen tätini”, kertoo Kongossa opettajana toiminut 23-vuotias Christian Lisanpi.

”Kun setä yritti estää raiskausta, hänet tapettiin. Minun olisi pitänyt raiskata tätini. Lopulta miehet raiskasivat myös minut. Vaikka henkemme säästyi, olen yhä sairas. Vuodan verta.”

Muun perheensä Lisanpi menetti sodalle jo 10-vuotiaana.

Mikä saa aikaan jatkuvan terrorin?

Ruoan jakaminen aiheuttaa toisinaan kateutta paikallisissa, vaikka kyse on vaatimattomista maissijauho- ja papuannoksista.

Uganda ottaa vastaan pakolaisia

”Kongon pakolaiset puhuvat kaikkein eniten juuri kullasta, mutta myös muista mineraaleista”, kertoo Julian Atame, YK:n hallinnoiman Rwamwanjan pakolaisleirin sosiaalityöntekijä.

Olemme Ugandassa Kongon-vastaisella rajalla.

Pakolaisleiri näyttää pikemminkin vuorilla sijaitsevalta uneliaalta maalaiskylältä kuin mediasta tutuilta pakolaisleireiltä.
 

Maailmassa ei ole yhtään aikuista meitä varten."
– Shaban Chance, 16
 

Asukkaille annetaan kuokka, pressu ja maatilkku lainaksi; talo sille on rakennettava itse.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on sijoittanut näille vuorille, paikallisten asukkaiden joukkoon jo lähes 60 000 kongolaispakolaista. He tulevat Kongon koillisosassa sijaitsevan Pohjois-Kivun alueelta.

Atamen mukaan asukkaat on pelotettu lähtemään mailtaan Pohjois-Kivun kylistä raa’an väkivallan avulla.

”Vaikka syyt olisivat päältä katsoen poliittiset tai etniset, takana ovat mineraalit.”
 

Lapset asuvat ilman aikuisia

16-vuotias Shaban Chance on ollut leirillä jo kolme vuotta.

”Asumme orpojen talossa. Siivoamme, laitamme ruoan ja selvitämme riitamme itse. Nuorimmat orvot ovat 7-vuotiaita. Maailmassa ei ole yhtään aikuista meitä varten”, Chance kertoo.

Hän muistelee iltaa, jolloin aseistautuneet joukot hyökkäsivät hänen kotiinsa. Rikollisten nimeäminen pelottaa, monikaan ei sitä tee.

”Äitini, minä ja 5-vuotias veljeni olimme syömässä illallista. Pakenimme viidakkoon.”

Pahaksi onneksi Chance eksyi äidistään ja veljestään pakomatkan aikana. Aamulla hän löysi perheensä silvottuina.

”Äiti oli raiskattu; pikkuveli oli kuollut hänen alleen.”

Raiskaaminen on Kongon konfliktissa yleisempää kuin missään muualla maailmassa. Seksuaalisen väkivallan avulla on helppo pilata uhrin – naisen, miehen tai lapsen – kuin myös tämän läheisten elämä.

Häikäilemätön raakuus toimiikin hyvin niin kaivosten sieppauksessa kuin kotiin jäävien alistamisessa tottelevaiseksi työvoimaksi.

Rwamwanja on 60 000 kongolaispakolaisen asuttama avoin pakolaisleiri.

Ammattikoulu avautui!

Kongossa Shaban Chance uneksi it-alan opinnoista yliopistossa. Hän unelmoi alasta edelleen, mutta mahdollisuutta opintoihin ei pakolaisleirillä ole.

Uutta toivoa on kuitenkin näköpiirissä. Kirkon Ulkomaanapu avasi joulukuussa Rwamwanjaan ammattikoulun, johon myös Chance hyväksyttiin.

”Pääsen opiskelemaan mekaniikkaa”, Chance iloitsee. Mielessä siintää mahdollisuus päästä leiriltä pois.
 

Aseet ovat halpoja ja hallinto olematonta."
 

Ugandassa on maailman toiseksi nuorin väestö. Maan nuorisotyöttömyys on valtavaa.

Silti koulun käyneellä on mahdollisuuksia, sillä vain kaksi prosenttia ugandalaisnuorista saa ammattikoulutuksen. Ugandan lainsäädäntö kun sallii työnteon pakolaisille.

Chancen unelma opinnoista on siis toteutumassa. Huonommin on käymässä nuoren toiselle suurelle unelmalle, unelmalle rauhasta Afrikassa.

Rwamwanjaan saapuu pakolaisia edelleen noin viidensadan hengen viikkovauhdilla.
 

Kongon malmeilla on valtava kysyntä

YK:n ympäristöohjelman mukaan Kongon mineraalivarantojen suuruus on satumaiset 24 triljoonaa dollaria.

Mihinkään toiseen maailmankolkkaan malmeja ei ole siunaantunut yhtä paljon. Kongon tutkimukseen erikoistuneen Congo Reseach Groupin mukaan Itä-Kongon aarteista taistelee yli 70 aseellista ryhmittymää.

Arviolta 1,6 miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan.

Tilanne vaihtelee, sillä kuka vain voi perustaa maahan oman sissiryhmän havittelemaan käsipelillä noukittavia rikkauksia.

Aseet ovat halpoja ja hallinto olematonta.

Orjan asemaan alistettu työvoima takaa kansainväliselle liike-elämälle kilpailukykyisen hinnan. Työskentely kaivoksissa on monille tarjolla olevista vaihtoehdoista paras. Miehiä, naisia sekä pieniäkin lapsia työskentelee omatekoisissa kaivoksissa henkensä kaupalla.

Kongon malmeilla on valtava kysyntä maailman auto-, lentokone-, koru- ja pienelektroniikkateollisuudessa.

Esimerkiksi ilman koltaanin sisältämää tantaalia kännykkä tai läppäri ei toimisi.

Judith Umurija on päässyt opiskelemaan hotellialaa ammattikoulussa.

Tarina kultasormuksen takaa

Mitä sitten edullinen kännykkä tai halpa kultasormus merkitsee satunnaiselle itäkongolaiselle?

Judith Umurija, 20, on kotoisin Itä-Kongon Masisista. Kun ammuskelu kotikulmilla alkoi, Umurija oli jo nukkumassa. Äiti ja sisko olivat ulkona ja pakenivat kylään hyökänneitä asemiehiä.

Sisälle rynnännyt sotilas raiskasi Umurijan.

Hän onnistui pääsemään toiseen kylään tätinsä luo, missä Umurija synnytti tyttölapsen yhdeksän kuukauden kuluttua.
 

Tuli miesjengi, sitoi ja raiskasi meidät molemmat."
– Judith Umurija, 20
 

”Aseryhmä saapui kuitenkin myös sinne. He tuikkasivat kokonaisia taloja tuleen. Tätini kykeni piilottamaan minut, vauvan ja itsensä maakuoppaan”, Umurija muistelee.

Hyökkäyksen jälkeen naiset päättivät paeta Ugandaan. Rwamwanjan pakolaisleirillä Umurija sai muiden täysi-ikäisten pakolaisten tavoin lainaksi maatilkun valtiolta. Pikkuruinen nainen rakensi yksin pienen talon, sillä täti lähti takaisin Kongoon.

”Hän ei voinut sietää pakolaisen elämää”, Umurija hymähtää.
 

Raiskaus koko kylän nähden

Pakolaisleiri ei kuitenkaan merkitse turvaa saati autuutta, sillä leirille saapuvat myös tappajat ja rikolliset.

”Eräs mies alkoi ahdistella minua. Hän huusi tappaneensa Kongossa useita ihmisiä, ja jos joku uskaltaisi häiritä häntä, hän tappaisi. Lopulta hän raiskasi minut koko kylän edessä”, kertoo Umurija.

”Kun poliisi saapui, suuni vuosi verta”, Umurija sanoo.

”Raiskaaja pakeni. Sairaalassa vaadin sijoitusta muualle. Leirin turvataloa ehdotettiin, mutta pian ilmoitettiin, ettei siellä ole tilaa. Sen sijaan minut ohjattiin asumaan toisen tutsinaisen kanssa tavalliseen ovettomaan savimajaan kylänraitille.”

”Tuli miesjengi, sitoi ja raiskasi meidät molemmat”, toteaa Umurija.

Umurija tuli taas raskaaksi. Kaiken kukkuraksi hän sai miehiltä hivin.

Raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen Umurija kertoo olleensa niin masentunut, ettei halunnut ottaa lääkitystä.

”Halusin vain kuolla”, hän kuiskaa.

Judith Umurijan 3-vuotias tytär Grace (vas.) ei ole hiv-positiivinen, mutta nuoremmasta, Echimasta, Umurija ei vielä tiedä.

Judith Umurija panee toivonsa tulevaan

Nyt Judith Umurija ottaa jo lääkkeet, mutta häntä painaa edelleen huoli lasten kohtalosta. Hänhän voi kuolla milloin tahansa.

Ainoa toivo on oikeastaan 13-vuotias pikkusisko Aziza, jonka Umurija löysi leiriltä. Umurija arvelee, että jos sekä hän että sisko pääsevät Ugandassa Kirkon Ulkomaanavun ammattikoulutukseen, parempi huominen voi koittaa jopa hänen lapsilleen.

Umurija itse on päässyt opiskelemaan hotellialaa Ulkomaanavun ammattikouluun Rwamwanjassa.

Ensimmäisessä vaiheessa tarjotaan paitsi hotellialan ja mekaniikan, myös maanviljelyn ja talonrakennuksen opintoja 120 nuorelle. Kaikkien näiden alojen työvoimantarve on tutkittu ja opintoihin kuuluu myös työharjoittelu.

Jokaisen pitäisi nähdä riemu, jonka tieto opiskelupaikasta sekä ennen kaikkea työharjoittelusta saa aikaan Judith Umurijassa, Shaban Chancessa, Barak Diemessä, Christian Lisanpissa ja muissa nuorissa.

Näille nuorille työharjoittelu on uskomaton onnenpotku.

Kirjoittaja on Kirkon ulkomaanavun tiedottaja, joka vieraili Ugandassa lokakuun alussa.

Koulutus antaa nuorille toivon

Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 60 prosenttia menee Kirkon Ulkomaanavun välityksellä kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun. Kirkon Ulkomaanapu on perustanut ammattikoulun Ugandan Rwamwanjaan Kongon pakolaisille sekä vähäosaisille ugandalaisnuorille. Tavoitteena on kouluttaa tuhat nuorta vuoteen 2017 mennessä. Ugandan lainsäädäntö on tulijoille säyseä: jos taitoa riittää, töitäkin saa tehdä. Vain 2 prosenttia ugandalaisnuorista saa ammattikoulutuksen.

Ulkomaanapu joutuu hallituksen kehitysmäärärahojen leikkauksen tähden lopettamaan toimintansa Kongossa. Kongon pakolaisia on kuitenkin mahdollisuus auttaa Ugandan puolella. Osallistumalla Yhteisvastuukeräykseen on mahdollista tuoda toivoa Judithille, Shabanille sekä tuhannelle muulle kohtalotoverille.

Keräysvaroja käytetään myös pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön Haitissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Lähi-idässä ja Myanmarissa.…

Shaban Chance kertoo tarinansa

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: