”Nuorin hoitamamme raiskauksen uhri on puolivuotias” – Nobelin rauhanpalkinnon saanut kongolaislääkäri Denis Mukwege kertoo sodasta, joka on kuin pimeyden ytimestä
Denis Mukwege vieraili Suomessa. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018.

Denis Mukwege vieraili Suomessa. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018.

”Nuorin hoitamamme raiskauksen uhri on puolivuotias” – Nobelin rauhanpalkinnon saanut kongolaislääkäri Denis Mukwege kertoo sodasta, joka on kuin pimeyden ytimestä

Denis Mukwegen sairaalassa on autettu yli 55 000 raiskattua. Konfliktin yksi taustatekijä on suomalaistenkin kännyköissä tarvittava tantaali.

Kongolainen rauhannobelisti Denis Mukwege kertoo rauhallisesti ranskaksi ja englanniksi kauheuksista, joissa ihmisen pahuus toista kohtaan on saavuttanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Mukwege on naistentautien ja synnytysopin erityislääkäri, joka johtaa Kongon demokraattisessa tasavallassa toimivaa Panzin sairaalaa.

Sairaalassa on parinkymmenen vuoden aikana hoidettu yli 55 000 raiskauksen uhria. Raiskaus on sodankäynnin väline vuosikymmeniä jatkuneessa konfliktissa, joka on ehkä tuhoisin toisen maailmansodan jälkeen. Siinä on kuollut jopa kuusi miljoonaa ihmistä.

Silti Kongon sota on lähes vaiettu mediahiljaisuuteen. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, tai ehkä myös siksi, että sota kulkee joka päivä suomalaistenkin taskussa tai käsilaukussa. Yksi sodan syistä on kännyköissä käytettävä mineraali.

Naisia nöyryytetään julkisilla raiskauksilla

Ennen kuin Mukwege kertoo tarkemmin konfliktin taustoista, hän kuvailee sodan seurauksia ja työtä, jota hän ja hänen sairaalansa joka päivä tekevät uhrien auttamiseksi. Hän muistuttaa myös siitä, että raiskaus on ase monissa muissakin maailman konflikteissa, sillä siellä, missä sotaa käydään, naiset ja lapset otetaan sen kohteiksi.

– Kun perustimme sairaalan, ajattelimme, että voimme sen avulla taistella lapsikuolleisuutta ja äitien synnytyskuolemia vastaan. Äitiyskuolleisuus on Kongossa satakertainen verrattuna Pohjoismaihin, Mukwege kertoo.

Jokaisella sotaa käyvällä ryhmällä on oma tapansa raiskata.
– Denis Mukwege

Panzin sairaala tekee toki jatkuvasti tätäkin työtä ja palvelee myös yleissairaalana. Samalla se on joutunut erikoistumaan raiskausten uhrien auttamiseen, sillä heitä on valtavasti. On arvioitu, että Kongossa raiskataan joka päivä 1 100 naista.

– Raiskausta käytetään sodankäynnin välineenä. Naisia raiskataan julkisesti, puolisonsa, lastensa ja koko yhteisön silmien edessä. Näin heitä halutaan nöyryyttää ja epäinhimillistää. Raiskaukset ovat usein joukkoraiskauksia, joihin osallistuu keskimäärin kolme, joskus jopa kymmenen miestä, Mukwege sanoo.

Hänen mukaansa raiskauksien uhreista suurin osa on naisia ja lapsia. Myös miehiä on raiskattu, heitä on potilaista noin prosentti. Nuorin potilas, jota Panzissa on hoidettu, oli puolivuotias. Vanhimmat ovat olleet yli 80-vuotiaita naisia.

– Raiskausten järjestelmällisestä käytöstä siviilien terrorisoimiseksi kertoo sekin, että jokaisella sotaa käyvällä ryhmällä on oma tapansa raiskata. Osa sieppaa naisia seksiorjiksi, toiset raiskaavat ensin ja tuhoavat sitten uhriensa genitaalialueet. Tämä tehdään esimerkiksi ampumalla, polttamalla tai myrkyllisillä aineilla.

Raiskausten aiheuttamat vammat eivät ulotu vain sukupuolielimiin, vaan vaurioittavat ihmistä muutenkin fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti. Uhrista voi niiden seurauksena tulla esimerkiksi pidätyskyvytön, mikä lisää kärsimyksiä ja sosiaalista eristäytymistä.

Saksan ulkoministeri Heiko Maas vieraili Panzin sairaalassa syyskuussa. Denis Mukwege esitteli hänelle sairaalaa.

Saksan ulkoministeri Heiko Maas vieraili Panzin sairaalassa syyskuussa. Denis Mukwege esitteli hänelle sairaalaa.

Miksi sotaa käydään?

Kongo on valtava maa, jonka pinta-ala on yli kaksi miljoonaa neliökilometriä ja asukasluku noin 80 miljoonaa.

Maan historia on surullisenkuuluisa. Se oli 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Belgian kuninkaan Leopold II:n yksityisomistuksessa. Siirtomaavalta kohteli väestöä niin kaltoin, että Kongon väkiluku pieneni neljässäkymmenessä vuodessa jopa puolella. Taudit ja nälkä rehottivat. Ihmisiä tapettiin ja silvottiin, jos he eivät täyttäneet siirtomaaisäntien tavoitteita kuminkeräykselle. Miljoonia kuoli.

Aseelliset ryhmät terrorisoivat väestöä päästäkseen vapaasti käsiksi arvokkaisiin mineraaleihin.

Kun Kongo itsenäistyi vuonna 1960, maa ajautui sisällissotaan, sitten diktatuuriin ja sen jälkeen toinen toistaan ahneempien valtionpäämiesten valtaan ja uusiin sisällissotiin. Kongon naapurimaan Ruandan kansanmurha on yksi nykyisten taisteluiden taustatekijöistä, sillä Ruandan sisällissodan hävinneet tutut pakenivat Kongoon.

Kongon monimutkaiseen sotaan ovat tavalla tai toisella sotkeutuneet myös Burundi ja Uganda. Aseellisia ryhmiä on Kongossa lukuisia. Taisteluita käydään maan itäosassa, jota on viime vuosina riivannut myös ebola. Denis Mukwegen mukaan terveysasemia on ebola-alueilla hävitetty osana sodankäyntiä – raiskausten lisäksi myös tappava tauti on ase.

Kongon hallituksen sotilaat joutuvat suojaamaan terveystyöntekijöitä heidän työssään ebolan torjumiseksi. Kapinallisryhmät ovat hyökänneet terveysasemille ja vaikeuttaneet vaarallisen kulkutaudin torjuntaa.

Kongon hallituksen sotilaat joutuvat suojaamaan terveystyöntekijöitä heidän työssään ebolan torjumiseksi. Kapinallisryhmät ovat hyökänneet terveysasemille ja vaikeuttaneet vaarallisen kulkutaudin torjuntaa.

Vaikka sota on köyhdyttänyt Kongoa, se on luonnonvaroiltaan rikas.

– Itäosa on äärimmäisen rikas etenkin mineraalivaroiltaan. Sieltä löytyy kultaa, volframia ja tantaalia, jota tarvitaan muun muassa älykännyköissä ja muissakin nykypäivän teknologisissa laitteissa. Aseelliset ryhmät, joilla on yhteyksiä myös naapurimaihin, terrorisoivat väestöä päästäkseen vapaasti käsiksi näihin arvokkaisiin mineraaleihin. Kaivoksissa käytetään surutta lapsityövoimaa.

Raiskatut tarvitsevat oikeutta

Panzin sairaala on kehittänyt uusia leikkaustekniikoita ja kokonaisvaltaisia hoitoja, joilla autetaan raiskausten uhreja. Pelkkä fyysisten vammojen hoito ei riitä, vaan naisia autetaan myös henkisesti, taloudellisesti ja tukemalla heidän paluutaan yhteisöön.

– Jotta tapahtuneesta voisi toipua, tarvitaan oikeutta. Raiskaajat pitää saada vastuuseen teoistaan ja siirtää häpeä uhreilta tekijöille. Oikeus on välttämätöntä, jotta uhrit kokevat saavansa ihmisarvonsa takaisin, Mukweke korostaa.

Mukwekella on sairaalan lisäksi Panzi-säätiö, joka tarjoaa oikeudellista apua ja psykologista neuvontaa seksuaalisen väkivallan uhreille, kouluttaa naisia heidän oikeuksistaan, vastustaa lapsiavioliittoja sekä järjestää työpajoja ja kouluttaa yhteisöjen johtajia terveysneuvontaan liittyvissä asioissa.

– Kongossa tapahtuu myös edistystä. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten naisten oli vaikea puhua seksuaalisesta väkivallasta. Vain viisi prosenttia otti yhteyttä 72 tunnin kuluessa tapahtuneesta. Nyt tuo luku on viisitoista prosenttia. On tärkeä ottaa heti yhteyttä, jotta esimerkiksi aidsia voidaan torjua.

Se, että naiset ovat alkaneet kertoa kokemuksistaan, rikkoo hiljaisuuden. Niin kauan kuin uhrit vaikenevat tapahtuneesta, tekijät voivat jatkaa. Sama koskee Mukwegen mukaan myös viime vuosina länsimaissa esille noussutta Metoo-liikettä – sekin rikkoo hiljaisuuden ja siirtää häpeän uhreilta rikosten tekijöille.

Kun autan haavoittunutta lähimmäistäni, ajattelen, että teen tämän Jeesukselle.

Kansainvälisesti Kongon kriisin ympärillä oleva hiljaisuus pitäisi Mukwegen mukaan myös murtaa. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun jo vuonna 2010 laatima raportti, jossa luetellaan 617 sotarikosta, on Mukwegen mukaan ”jossain pöytälaatikossa”.

– Siinä kerrotaan tapauksista, joissa naisia on haudattu elävältä tai poltettu kirkon sisälle. Kukaan ei ole tehnyt näille asioille mitään, vaikka raportin yhtenä suosituksena oli, että Kongoon pitäisi asettaa erityistuomioistuin, Mukwege kertoo.

Mukwege ei vielä ota kantaa maansa pari kuukautta vallassa olleeseen hallitukseen, koska haluaa antaa sille aikaa. Yleisesti ottaen Kongon valtaapitävät ovat hänen mukaansa olleet vaitonaisia maan itäosassa vallitsevasta väkivallasta. Kun Mukwege sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018, televisiossa ei näytetty seremoniaa vaan jalkapalloa.

– Se, että teemme työtämme leikkaussaleissa, ei riitä. Meidän pitää taistella niitä asioita vastaan, jotka ovat konfliktin takana. Tarvitsemme uutta teknologiaa, mutta me voimme vaatia, että niitä valmistava tuotantoketju kaivoksista kuluttajille on puhdas. Kuluttajilla, myös suomalaisilla kuluttajilla, on tässä asiassa mahdollisuus vedota yrityksiin ja hallituksiin, Mukwege kehottaa.

Mukwegella on yhteys Suomeen

Mukwegen mukaan Kongossa tarvitaan nyt rauhanvälittäjiä. Siinä Suomella voisi olla rooli, samoin kuin ihmisoikeuksien puolustamisessa. Mukwege tapasi Suomessa ulkoministeriön edustajia ja keskusteli Kongon tilanteesta heidän kanssaan.

Mukwege oli Suomessa helluntailaisen kehitysyhteistyöjärjestö Fidan vieraana. Fida on tällä hetkellä ainoa suomalainen kansalaisjärjestö, joka tekee pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä Kongossa. Se auttaa sodan vammauttamia ja muuten vammaisia lapsia sekä antaa psykososiaalista tukea entisille lapsisotilaille ja raiskausten uhreille.

Fida saa työhönsä Kongossa Suomen Ulkoministeriön tukea. Mukwege toivoo, että tämä työ voisi nykyisestään laajeta. Hänellä on 1980-luvulle ulottuva kokemus yhteistyöstä Fidan kanssa. Hän on kertonut suomalaisen lähetyslääkärin Veikko Reinikaisen olevan hänen oppi-isänsä. Fidan yhteistyökumppani Kongossa on puolentoista miljoonan jäsenen helluntaikirkko CEPAC, jolla on maassa satoja terveysklinikoita.

Mukwege on lääkärintoimensa lisäksi kyseisen kirkon pappi, kuten hänen isänsäkin oli. Mukwege kertoo, että rakkauden kaksoiskäsky – rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi – toimii hänen innoittajanaan ja tuo voimaa auttamistyöhön.

– Kun autan haavoittunutta lähimmäistäni, ajattelen, että teen tämän Jeesukselle. Raamatussa Jeesus sanoo, että hän kohtaa meidät nälkäisissä, sairaissa ja vangituissa lähimmäisissämme.

Mukwegen työ on hengenvaarallista. Vuonna 2012 aseistautunut mies otti hänen perheensä vangiksi ja tappoi hänen henkivartijansa. Nykyisin perhe asuu YK-joukkojen vartioimalla sairaala-alueella eikä Mukwege voi liikkua ilman turvamiehiä.

– Jos haluaa taistella ihmisoikeuksien puolesta, ottaa riskin, Mukwege sanoo.

Suomen Lähetyslentäjät tukee Denis Mukwegen työtä. Toiminnanjohtaja Janne Ropposen mukaan varoilla voidaan lennättää raiskausten uhreja hoitoon.

Suomen Lähetyslentäjät tukee Denis Mukwegen työtä. Toiminnanjohtaja Janne Ropposen mukaan varoilla voidaan lennättää raiskausten uhreja hoitoon.

Lähetyslentäjiltä 10 000 dollaria Mukwegen työhön

Denis Mukwege saapui Suomeen lauantaina 26.10. Hän osallistui heti tultuaan Suomen Lähetyslentäjien eli MAF Suomen tilaisuuteen Malmin kentällä. Siellä toiminnanjohtaja Janne Ropponen kertoi iloisia uutisia. Lähetyslentäjät olivat koonneet 10 000 dollaria tukeakseen Mukwegen työtä.

– Varoja on tarkoitus käyttää raiskausten uhrien lentämiseksi hoitoon sekä Mukwegen tiimien lentämiseksi levottomuuksista ja huonoista tieyhteyksistä kärsivillä alueilla, Ropponen kertoo.

Mukwege kertoi tilaisuudessa Lähetyslentäjien pelastaneen vuonna 1996 hänen ja hänen perheensä hengen lennättämällä heidät turvaan taistelujen keskeltä. Hänen mukaansa vaikeissa oloissa pienille kentille laskeutuvat koneet tekevät tärkeää työtä.

– Autatte sekä niitä, jotka tarvitsevat apua, että niitä, jotka auttavat, hän kiitti.

MAF:n työtä tukee tällä hetkellä kaksikymmentä pääkaupunkiseudun seurakuntaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi