Elokuvaohjaaja Saara Cantell: Metsä on sielunmaisemani
Rauhoittava Keskuspuisto. Saara Cantell pitää tärkeänä sitä, että myös kaupungissa pääsee helposti metsään. Kuva: Esko Jämsä

Rauhoittava Keskuspuisto. Saara Cantell pitää tärkeänä sitä, että myös kaupungissa pääsee helposti metsään. Kuva: Esko Jämsä

Elokuvaohjaaja Saara Cantell: Metsä on sielunmaisemani

Eri alojen vaikuttajat kertovat, mitkä kolme asiaa ovat heille pyhiä. Osa 3/6.

Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Saara Cantell sai juuri valmiiksi Ahvenanmaan noitavainoista kertovan Tulen morsiamen, jonka ensi-ilta on syyskuussa. Nyt Cantell on aloittanut kolmannen Onneli ja Anneli -elokuvansa kuvaukset.

1.

Pyhä paikkani on metsä, koska sillä on rauhoittava ja lohduttavakin vaikutus. Nautin työmatkoista pyöräillessäni Etelä-Haagasta Keskuspuiston läpi keskustaan. On harmi, etten ehdi kovin usein metsään kävelemään, koska se auttaisi paremmin latautumaan työkiireiden keskellä.

Olemme todella onnekkaita, kun pääsemme helposti metsään keskellä maan pääkaupunkia. Keskuspuistoon suunnitellut harvennushakkuut ovatkin järkyttäneet minua. Onneksi niille löytyy myös aktiivisia vastustajia.

Vielä Keskuspuistoakin tärkeämpi sielunmaisema minulla kuitenkin on Itä-Suomessa, Savonlinnan ja Punkaharjun välissä, jossa sijaitsee kesäpaikkamme. Siellä on metsän lisäksi lähellä vettä: metsä ja Saimaan vesistö muodostavat hienoimman mahdollisen kokonaisuuden.

2.

Tarina on minulle pyhä asia. Me ihmiset olemme tarinoita kertovia eläimiä. Tarinat ovat aikojen alusta asti olleet keskeisiä siinä, että olemme ylipäänsä olemassa. Minulla on vahva kertojan identiteetti, ja olen tehnyt elokuvakäsikirjoituksia ja kirjoittanut lehti- ja radiokolumneja.

Tarvitsemme kertomuksia, sillä niiden avulla ymmärrämme, keitä olemme ja miten toimimme yhdessä toisten ihmisten kanssa. Tarinat sisältävät moraalisia arvoja, ja ne ovat olennainen osa selviytymistämme.

 

3.

Pyhäksi arvoksi koen elämän, kyvyn rakastaa, nauraa ja ihmetellä. Näitä asioita pitäisi pystyä vaalimaan, sillä ilman niitä olemme hukassa. Näinä aikoina on myös yhä tärkeämpää pystyä kunnioittamaan sitä, mikä toiselle on pyhää.

Tuoreimman Onneli ja Anneli -elokuvani keskeisenä sanomana on, että elämään sisältyy maagisia asioita, ihmeitä. Metsä puolestaan muistuttaa, että kaikki elävä, ympärillä oleva luonto, on arvokasta.

Tulen morsian -elokuva puolestaan kertoo syyllisyydestä ja sovituksesta. Tapahtumat sijoittuvat Ahvenanmaalle vuoteen 1666, jolloin 16 naista tuomittiin kuolemaan noitina. Erityisen kauheaa oli se, että tuomari Psilander uskoi tekevänsä lain ja Jumalan edessä oikein pakottaessaan naiset kidutuksen avulla tunnustamaan olevansa liitossa paholaisen kanssa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: