Ensimmäinen edellytys
Helsingin piispanvaalissa on mukana ainakin yksi ja mahdollisesti useitakin naisehdokkaita. Se, valitaanko piispaksi nainen vai mies, riippuu siitä, miten äänestäjät arvioivat piispaehdokkaiden pätevyyttä ja linjaa. Mutta valinnan ensimmäinen edellytys on tällä kertaa täytetty: kynnys ehdokkaaksi lähtemiseen on ylitetty.
Toisin on Turussa, jossa arkkipiispaehdokkaaksi ei saatu yhtään naista. Turha on silloin valittaa, ettei naista valita arkkipiispaksi. Toki voi olla, että mahdolliset naisehdokkaat arvioivat mahdollisuutensa Turussa niin pieniksi, etteivät halunneet lähteä vaaliin. Mutta yhtä kaikki tämä ja monet kirkkoherranvaalit herättävät kysymyksen, mikä oikein on suurin este naisjohtajuudelle kirkossa. Onko kirkossa lasikatto vai naispuolisilla papeilla paljon miehiä korkeampi kynnys lähteä hakemaan johtotehtäviä?
Pod.fi-sivuilta löytyi mielenkiintoinen uutinen Kiteen vastavalitusta nuoresta naispuolisesta kirkkoherrasta. Uutisessa kerrottiin, että evankelisluterilaisen kirkon 466 kirkkoherrasta vain kymmenesosa on naisia. Kuitenkin naisia on papeista jo lähes neljäkymmentä prosenttia. Mistä tämä epäsuhta johtuu? Varmasti tässä joukossa on paljon naisia, jotka ovat päteviä hakemaan kirkkoherran paikkaa. Moni on kenties hakenutkin, mutta hävinnyt vaaleissa. Mutta väitän, että lisäksi on iso joukko naisia, jotka eivät edes hae seurakunnan johtotehtäviin, vaikka edellytyksiä olisi.
Vantaalla on viime vuosina pidetty useita kirkkoherranvaaleja ja tänä vuonna niitä on peräti kolme. Tikkurilan, Hämeenkylän ja Rekolan kirkkoherraksi ei aikoinaan naisia hakenut, ei myöskään Hakunilan seurakuntaan, jossa on vaalit toukokuussa. Vantaan ruotsinkielisessä seurakunnassa oli muutaman vuoden naiskirkkoherra ja sen jälkeen nainen viransijaisena, mutta kun paikka oli moneen kertaan auki, siihen ei tullut kuin yksi hakija — mies. Syksyllä pidetään kirkkoherranvaalit Korsossa ja Vantaankoskella. Löytyisiköhän niihin naispuolisia ehdokkaita?
Johtajuus ei minusta ole sukupuolikysymys, enkä itse valitsisi ehdokastani sen perusteella. Kovasti kuitenkin hämmästelen sitä, miksi päteviksi tuntemani naiset eivät koe kutsumusta hakea kirkossa johtajiksi.
Jaa tämä artikkeli: