Epätasainen ikuisuustuote
Pro Fide: 6’. Maanalainen levykauppa 2010.
Pro Fide on ikuisuustuote. Se on tehnyt suomalaista hengellistä nuorisomusiikkia jo vuodesta 1966. Muistan itsekin sen esiintyneen koulussani joskus 1970-luvulla. Bändin miehistö on noista vuosista toki vaihtunut, mutta laulaja Heikki Kärhä on ollut mukana vuodesta 1988.
Täytyy sanoa, että odotin uudelta pitkäsoitolta enemmän. Ensikuuleminen hämyisässä autossa sai pelkäämään nukahtamista, mutta kun levyyn syventyi optimaalisissa oloissa kotisohvalla, biisit tuntuivat hieman paremmilta. Silti tuntuu, että levy on jotenkin pidättelevä: kertosäkeitä ei päästetä lentoon ja kuulijalle annetut lupaukset lässähtävät.
Hyvääkin toki löytyy sekä sanoituksista että sävellyksistä varsinkin alkupuolen nopeammissa kappaleissa. Esimerkiksi Tänään-kappale alkaa tiukasti ja siinä on tarttuvuudessaan ok kertosäe.
Hevisoundeja, bluessävyjä ja jopa Kolmas nainen -tyylistä suomipoppia on siellä täällä, mutta kunnon meininkiä ei viedä loppuun asti. Levy ammentaa turhan paljon retro-ideoita progesta ja eksyy nykykuulijan tajunnasta. Laulajan pitäisi myös uskaltaa revitellä.
Ihan hauska sanoituksellinen oivallus löytyy kappaleesta Minä tiedän. Siinä saa sielunvihollinen kunnon kyytiä tuoreella tavalla: "Se on se perkeleen nihilisti, johon aina sekoan."
Jaa tämä artikkeli: