Erityisesti sinun
Itkuhan minulta silloin pääsi. Olin yllättynyt ja iloinen. Ystäväni istui miehensä kanssa minua vastapäätä keittiönpöydän ääressä ja he pyysivät minua sylikummiksi ensimmäiselle lapselleen.
Vastasin, että mielelläni tahdon, mutta samalla mieleeni vyöryivät lusikat, lahjat, käyttäytyminen, esimerkki, uskonnollinen kasvatus ja vastuu, jos vanhemmille sattuu jotakin. Rauhoituin vasta, kun luin ohjeista, että kummin tärkein tehtävä on kummilapsen puolesta rukoileminen. Loppujen lopuksi koko homma on isommissa käsissä.
Viiden vuoden kuluttua seisoin onnessani kastemaljan ääressä toisen kerran, kun sylissäni nukkui nuoremman sisareni tytär. Kuumotti ja käteni puutuivat tälläkin kertaa.
Kummipoikani on nyt 18-vuotias ja kummityttöni 13. Synttärikakuista on puhallettu kynttilöitä ja joskus on katsottu lätkätreenejä, seurattu näytelmän tekoa ja käyty hyisessä vedessä uimassa. Usein on vain kyselty kuulumisia äitien välityksellä ja lähetelty terveisiä. Kummitätinä olo ei ole niin suurieleistä, vaan ennemmin hiljainen sydämen asia.
Aikansa elänyt kummisysteemi ei ole. Minkä ikäiselle tahansa, mutta varsinkin lapselle, tekee hyvää tuntea itsensä erityiseksi. Kummin ajatuksissa on tietty paikka kummilapselle ja kummilasta on lupa kohdella eri tavalla kuin muita. Kummisuhde on ainutlaatuinen, sitä ei voi vaihtaa eikä purkaa. Pidämme ihmissuhteita niin kovin helposti itsestäänselvyyksinä, emmekä muista, kuinka arvokasta on, että saa olla joku jollekin.
Jaa tämä artikkeli: