null Espoolaiskaksikko on vienyt apua Viroon jo satoja autokuormallisia – vaatteiden lisäksi toivotaan puurojauhoja ja kroonikkovaippoja

Lahjoitettavien vaatteiden tulee olla puhtaita ja ehjiä, niin että lahjoituksen saanut voi pukea ne päälle heti, korostavat Kari Roine ja Rauha Väisänen. Virossa on tarvetta kaikesta jokapäiväisessä elämässä tarvittavista asioista.

Lahjoitettavien vaatteiden tulee olla puhtaita ja ehjiä, niin että lahjoituksen saanut voi pukea ne päälle heti, korostavat Kari Roine ja Rauha Väisänen. Virossa on tarvetta kaikesta jokapäiväisessä elämässä tarvittavista asioista.

Ajankohtaista

Espoolaiskaksikko on vienyt apua Viroon jo satoja autokuormallisia – vaatteiden lisäksi toivotaan puurojauhoja ja kroonikkovaippoja

Tallinnan modernien kerrostalojen takana avautuu köyhä maa, jossa on pulaa kaikesta. Espoolaiset Kari Roine ja Rauha Väisänen ovat 20 vuoden ajan vieneet suomalaisten lahjoittamaa apua esimerkiksi virolaisiin seurakuntiin, hoivakotiin ja sosiaalikeskukseen.

Lähes päivittäin Kari Roinetta odottaa kotiovella vähintään yksi kassillinen tavaraa. Joku on tuonut sinne vaate- tai muuta tavaraa Viroon vietäväksi. Tai sitten hän saa puhelinsoiton, jossa pyydetään hakemaan valmiita kasseja tai säkkejä soittajan kotoa. Soittaja on usein koonnut ylijäämätavaroita omalta tuttavapiiriltään.

Espoonlahtelaiset Kari Roine ja Rauha Väisänen apujoukkoineen ovat toimittaneet avustustavaroita Viroon vuodesta 1998 lähtien. Apua on viety myös Venäjälle ja Latviaan. Kaksikolla on yksi pysyvä toive: lahjoitettavien tuotteiden tulee olla puhtaita ja ehjiä.

– Virossa tarvitaan käyttövalmiita vaatteita, taloustavaroita ja ruokaa. Tärkeintä on viedä sinne sitä, mitä ihmiset tarvitsevat arjessa, Roine tiivistää tarpeet.

Roineen mukaan Tallinnan modernin keskustan ulkopuolella avautuu toisenlainen maa. Siellä on paljon köyhyyttä ja puutetta.

Hän kertoo, että esimerkiksi puurojauhot ovat toivottuja, sillä kaikilla ei ole varaa ostaa lapsilleen ruokaa koulujen loma-aikoina. Samoin kroonikkojen vaipat ovat virolaisissa vanhainkodeissa ”pieniä kultahippuja” – niille on kova tarve.

Roineen ja Väisäsen silmät avautuivat naapurimaan avun tarpeelle 20 vuotta sitten, kun he osallistuivat espoolaisten lastensuojelualalla toimivien koulutusmatkalle Tallinnan kaupunkilähetyksen toimintakeskukseen. Avun tarve oli suuri, ja se käynnisti 30 hengen espoolaisporukassa auttamisen halun.

Pian innostus laimeni ja jäljelle jäi vain kolme henkeä: Kari Roineen ja Rauha Väisäsen lisäksi Pirkko Vehviläinen, joka edelleen tekee auttamistyötä omalla tahollaan.

Pakettiautolla 40 000 km vuodessa

Alussa heillä ei ollut omaa pakettiautoa, vaan se piti lainata joka reissulle.

– Aina se jostain järjestyi, muistelee Kari Roine avustustoiminnan alkua.

– Sitten hankin käytetyn pakettiauton ja sen hajottua toisen käytetyn. Nyt on menossa neljäs pakettiauto. Tämän ostin uutena. Mittariin tulee noin 40 000 kilometriä vuodessa. Välillä haen tavaraa ympäri Suomea, mutta pääosa tulee Espoosta, Kari Roine kertoo.

Kun pyydän Jumalalta apua, hän ei anna sitä pieninä hippuina vaan puskutraktorilla.

− Kari Roine

Pakettiauto on olennainen apuväline Kari Roineelle ja Rauha Väisäselle. Se mahdollistaa heidän tekemänsä Viro-työn. Kyse on avustustyöstä, vaikka he mieluiten puhuvat yhteistyöstä.

– Autamme virolaisia auttamaan niitä, jotka tarvitsevat tukea. Viemme heille suomalaisten lahjoittamia ehjiä ja puhtaita vaatteita, ruokatarvikkeita ja muita arjessa tarvittavia tavaroita, he kertovat.

Roineen pakettiauto ja peräkärry täynnä tavaroita suuntaa Tallinnan-laivaan noin kaksikymmentä kertaa vuodessa. Aiemmin, kun käytössä oli pienempi pakettiauto, käyntikertoja oli enemmän. Apua viedään nyt kuuteen paikkaan eri puolelle Viroa: Tallinnaan, Lääne-Nigulaan, Põltsamaalle, Narvaan ja Narva-Jõensuuhun. Suomalaisten apu päätyy muun muassa seurakuntiin, päihdekuntoutuskeskukseen, hoivakotiin ja sosiaalikeskukseen.

Paikat, joihin apua on vuosien varrella toimitettu, ovat pääosin seurakuntia tai muita kristillisiä toimijoita.

– Paras kiitos tästä työstä on se, että näen avun tärkeyden. Huomaan välillä kyynelten valuvan jonkun poskia pitkin, kun hän näkee avustuskuormamme. Joku kiitti kerran siitä, että tuomme toivoa, Roine sanoo.

Roine ja Väisänen eivät saa taloudellista tukea Viron matkoihinsa, vaan ne tehdään omin varoin.

– Monesti on ollut tilanne, että Viroon pitäisi lähteä, mutta ei ole ollut yhtään rahaa tai sitten avustustavaraa ei ole tullut. Asiat ovat aina järjestyneet ihmeellisesti. Kun pyydän Jumalalta apua, hän ei anna sitä pieninä hippuina vaan puskutraktorilla, Kari Roine sanoo.

Lahjoitukset tulevat verkoston kautta

Viro-yhteistyö perustuu verkostoihin. Roine ja Väisänen ovat 20 vuoden aikana luoneet Espoossa laajan verkoston, jonka kautta he saavat jatkuvasti pusseittain ja säkeittäin tavaraa toimitettavaksi eteenpäin tarvitseville.

– Puskaradiolla ja kirkkokahveilla on iso merkitys. Me emme käytä sosiaalista mediaa, vaan puhelinta ja henkilökohtaista kontaktia, Roine sanoo.

Verkostojen voimasta Roine kertoo esimerkin. Kerran kirkkokahvilla hän tarttui mikrofoniin ja kertoi, että nyt tarvitaan lapsille suksia, sauvoja ja hiihtomonoja. Viroon vietäväksi saatiin kerättyä yhteensä noin kaksisataa suksiparia monojen kera. Niitä riitti virolaiseen kouluun niin, että lapsille voitiin antaa niitä omaksi.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Oiva Hujasen nuoruudenunelma täyttyi, kun Viron arkkipiispa kutsui hänet lähetystyöhön Tallinnaan

Hengellisyys

Uranvaihto vei kuusikymppisen Oiva Hujasen mentoriksi Tallinnan seudun papeille. Hän kuvaa omaa toimintaansa hyvien kysymysten tekemiseksi.





Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.