null Espoon tuomiorovastiksi valittu Ari Paavilainen kaipaa kaupunkimaisempaa ja kansainvälisempää kristillisyyttä

Ari Paavilainen työskentelee tällä hetkellä Tampereella Harjun seurakunnan kirkkoherrana. Kuva on Pispalan kirkosta.

Ari Paavilainen työskentelee tällä hetkellä Tampereella Harjun seurakunnan kirkkoherrana. Kuva on Pispalan kirkosta.

Espoon tuomiorovastiksi valittu Ari Paavilainen kaipaa kaupunkimaisempaa ja kansainvälisempää kristillisyyttä

Ari Paavilainen haluaisi puhkoa kirkkoa ympäröivää perinteiden kuplaa niin, että myös nuoremmat ikäluokat voisivat kokea kirkon omakseen.

– Koko kirkon tulevaisuus ratkaistaan suurissa kaupungeissa. Haluan olla sitä pohtimassa ja tekemässä työtä sen hyväksi. Siksi hain Espooseen, kertoo Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraksi valittu Ari Paavilainen.

Hän haluaisi puhkoa kirkkoa ympäröivää suomalaisuuden ja perinteiden kuplaa, niin että entistä useampi voisi tulla kohdatuksi ja kokea kirkon omakseen.

– Toivon, että pääsisimme kaupunkimaisempaan, kansainvälisempään ja kaikille avoimempaan kristillisyyteen, Paavilainen sanoo.

– On olemassa ikäluokka, jolle kirkko on osa suomalaista kulttuuria, mutta nuori aikuisväestö ei enää ajattele niin. Minusta kirkon täytyisi oppia toimimaan uudessa tilanteessa niin, että se olisi valmis palvelemaan myös niitä ihmisiä, joille perinteiset kirkon asiat eivät ehkä merkitse niin paljon. Hekin kuitenkin kaipaavat välittämistä, lähimmäisenrakkautta ja uskoa.

54-vuotias Paavilainen on työskennellyt Tampereen Harjun seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 2019 alkaen ja sitä ennen kymmenen vuotta Sastamalan kirkkoherrana. Työn Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa hän aloittaa lokakuun alussa, jolloin nykyinen kirkkoherra Antti Kujanpää jää eläkkeelle.

– Täytyy tunnustaa, että tunnen Espoota vielä huonosti. Toisaalta se on etukin: voin katsella tilannetta ulkopuolelta. Tuntuu, että Espoossa on monia todellisuuksia. Se on osa pääkaupunkiseutua, mutta toisaalta tuomiokirkkoseurakuntaan kuuluu myös maaseutumaisia alueita. Haasteet ovat monenlaisia.

– Varmaan kannattaa aloittaa ihan rauhassa tutustumalla ihmisiin ja siihen, mitä on jo tehty, ja jatkaa sitten siitä. Monet muutokset kirkossa kestävät paljon kauemmin kuin yhden ihmisen virkaura tai elämäkään. Täytyy olla kärsivällinen.

Avioliittoon ja vähemmistöihin voisi suhtautua rennommin

Avain uuteen voisi Paavilaisen mukaan löytyä esimerkiksi siitä, millaisella otteella kirkossa on jo pitkään tehty rippikoulu- ja nuorisotyötä. Se on herättänyt ihailua ja ihmettelyä kansainvälisestikin.

– Meillä on hyvä tapa puhua nuorille. Tarvitsisimme sellaista toimivaa tapaa puhua kaikenlaisille ihmisille.

Avoimempaa ja ihmisiä kuuntelevaa lähestymistapaa Paavilainen toivoo myös kirkkoa jakavan avioliittokysymyksen käsittelyyn. Hän on aiemmin julkisesti kertonut poikansa homoseksuaalisuudesta.

- Sen myötä olen kokenut, että on tärkeää lähestyä tätä asiaa omakohtaisesti ja ihmisen tasolta. Ymmärrän, että asia on monille vaikea, mutta kirkko on täällä ihmisiä, heidän elämäänsä ja arjen valintoja varten. Haluan tehdä työtä sen puolesta, että avioliittokysymys ratkeaisi. Toivottavasti nähtäisiin asian inhimillinen puoli, ja suhtautuminen avioliittoon ja vähemmistöihin tulisi luontevammaksi ja rennommaksi myös kirkossa.

Kirkon työ on ollut ikkuna maailmaan

Kun Ari Paavilainen aikoinaan lähti opiskelemaan papiksi, hän halusi töihin ihmisten pariin. Edelleen se tuntuu tärkeältä. Hallinnollinen työ kirkkoherrana on ihmisten kanssa toimimista sekin.

– Enimmäkseen olen yllättynyt ja ihmeissäni siitä, kuinka paljon työ kirkossa ja ihmisten kanssa on antanut – enkä tarkoita nyt virkanimikkeitä tai mitään sellaista. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus.

Enimmäkseen olen yllättynyt ja ihmeissäni siitä, kuinka paljon työ kirkossa ja ihmisten kanssa on antanut.

Papinuransa alkuvaiheissa Paavilainen opiskeli opettajaksi ja teki lyhyen hyppäyksen koulumaailmaan.

– Huomasin hyvin pian, mitä kirkko ja vapaamuotoisempi työ siellä minulle antaa. Kirkon työ on ollut minulle ikkuna maailmaan. Kaipasin sitä ja ymmärsin, että on parempi palata kirkkoon.

– Papin työssä ollaan hyvin raskaiden ja vaikeiden asioiden kanssa tekemisissä. Kun tavataan ihmisiä heidän elämänsä eri vaiheissa, puhutaan kärsimyksestä, kuolemasta ja elämän suurista asioista ja valinnoista. Juuri se asioiden suuruus, raskaus ja ihmeellisyys tekee papin työstä kaunista.

Arki jakautuu kahdelle paikkakunnalle

Paavilaisen perhe on asettautunut asumaan Tampereen seudulle, joten perheenisän työpaikka Espoossa muuttaa arkea jonkin verran.

– Ainakin aluksi elämme kahdella paikkakunnalla. Pesä tyhjenee kohta, ja sitten meitä on kotona kaksi vanhaa varista. Pysyvä muutto pääkaupunkiseudulle on jossain vaiheessa ihan mahdollinen sekin. Katsellaan rauhassa, miten elämä asettuu.

Paavilainen on itse rakentanut perheen nykyisen kotitalon Ylöjärvellä. Se vaati paljon työtä ja aikaa, mutta oli samalla rentouttavaa.

– Kun paneutuu johonkin muuhun kuin työhön, huomaa, että isot ja raskaatkaan työasiat eivät tunnu niin isoilta ja raskailta, ja niistä palautuu helpommin. Jaksaa paremmin, kun elämässä on muutakin kuin työ.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi