Esteet pois!
Liikkuva mies. Kalle Könkkölä liikkuu paljon sekä Helsingissä, Suomessa että maailmalla. Keskustassa asuva Könkkölä kulkee kotikaupungissaan mieluiten jalkakäytävillä tai käyttää joukkoliikennettä. Usein mukana on avustaja Perttu Lehtinen. Myös keskustan kirkot ovat tulleet tutuiksi. Kallion kirkon luiskaa Könkkölä sanoo turhan heppoiseksi. Hänen sähköpyörätuolinsa painaa yli 200 kiloa.

Liikkuva mies. Kalle Könkkölä liikkuu paljon sekä Helsingissä, Suomessa että maailmalla. Keskustassa asuva Könkkölä kulkee kotikaupungissaan mieluiten jalkakäytävillä tai käyttää joukkoliikennettä. Usein mukana on avustaja Perttu Lehtinen. Myös keskustan kirkot ovat tulleet tutuiksi. Kallion kirkon luiskaa Könkkölä sanoo turhan heppoiseksi. Hänen sähköpyörätuolinsa painaa yli 200 kiloa.

Esteet pois!

Kaupunkitila kuuluu kaikille – vai kuuluuko? Pyörätuolia käyttävien liikkumisen ja osallistumisen vapaus on pienestä kiinni.

Teksti Salla Korpela
Kuva Jani Laukkanen

Vammaisjärjestö Kynnys ry:n toiminnanjohtaja ja pitkän linjan yhteiskunnallinen vaikuttaja Kalle Könkkölä on todistanut Helsingin muutosta esteettömämpään suuntaan.

– Onhan tämä ihan eri kaupunki kuin muuttaessani Helsinkiin vuonna 1976. Asuin silloin Wecksellintiellä talossa, jossa oli hyvin pieni hissi ja pihan puolella puinen luiska. Sitten skeittarit varastivat luiskan, Kalle Könkkölä muistelee.

Siihen aikaan pyörätuolilla ei päässyt juuri mihinkään. Bussia ja junaa ei voinut käyttää, ratikasta puhumattakaan. Jalkakäytävien reunakivet olivat korkeita eikä yleisötiloihin, kulttuurirakennuksiin tai ravintoloihin päässyt. Invavessat olivat harvinaisia.

– Savoy-teatteriin pääsi takakautta. Siellä näytettiin elokuva-arkiston filmejä. Niitä tuli katsottua, kunnes elokuva-arkisto muutti paikkaan, jonne ei enää pääsekään.

Kalle Könkkölä on itse ollut uranuurtajana pyytämässä ja vaatimassa kulkumahdollisuuksia julkisiin tiloihin. Kun hänestä tuli kansanedustaja, eduskuntaan piti puikkelehtia kirjaston ja maanalaisten käytävien kautta. Sitten kehitettiin reitti Puhemiehenaukiolta, ja nyttemmin on jo käynti paraatipuolelta. Eduskunnan uudisrakennuksen auditorio saa Könkkölältä kehut, kun siellä on nouseva ja laskeva puhujanpönttö. Sen sijaan moitteita saa uudisrakennuksen pyöröovi.

Tällä hetkellä remontoidaan presidentinlinnaa, myös esteettömämmäksi.

– Olen muutaman kerran ollut Linnan juhlissa ja joutunut kulkemaan keittiön kautta. Minä en pahastu, mutta onhan se vähän noloa, kun Chilen suurlähettiläs on joutunut saapumaan sitä reittiä, Kalle Könkkölä sanoo.

Kun aikoinaan Helsinki-Vantaan lentoaseman VIP-tiloja suunniteltiin, ihmeteltiin, pitääkö niidenkin olla esteettömiä.

– Järki voitti. Kun Bill Clinton kävi ainoan kertansa Suomessa, hänellä oli jalka paketissa ja hän liikkui pyörätuolilla. Millainen vastaanotto olisikaan mahtimiehellä ollut, jos häntä olisi kuljetettu rahtitilojen kautta.

Kalle Könkkölä on innokas konsertti- ja kulttuuritapahtumien vieras. Nykyisin pääsee melkein minne tahansa. Ateneum korjattiin ensimmäisenä, sitten Finlandia-talo, Kansallisteatteri ja Kaupunginteatteri. Pyörätuolipaikat tosin vaihtelevat, ja reitit voivat olla mutkikkaita.

– Kansallisteatteriin mennään näyttämövaraston kautta, mutta sehän on vain mielenkiintoista. Useimmissa paikoissa hankaluuksia kompensoi huippukiva henkilökunta, Könkkölä kehuu.

Helsingin keskusta-alueen vanhat kirkot ovat niin ikään avautuneet pyörätuolin käyttäjille. Reitti Tuomiokirkkoon ja Johanneksenkirkkoon kulkee hissillä kryptan kautta. Kallion kirkkoon pääsee – vähän heppoista – luiskaa pitkin. Agricolaan ja Paavalinkirkkoonkin on reitti selvä.

Vanhassakirkossa on jo kauan ollut porrashissi, jossa on 200 kilon painoraja.

– Viime jouluna menin kirkkoon konserttiin. Minä, kärry ja koneet painamme yhteensä noin 209 kiloa. Kaikki ylimääräinen tavara nostettiin kyydistä pois ja hissi kesti kyllä, mutta piti hirveää ääntä. Hissi pitäisi uusia.

Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Kai Heinonen vahvistaa, että esteettömyys on yhtymälle tärkeä asia. Yhtymällä on esteettömyyssuunnitelma ja määräraha korjausten tekemiseksi. Uudistuksia tehdään peruskorjausten yhteydessä ja toisinaan myös erikseen.

– Esimerkiksi Munkkivuoren kirkkoon on nyt asennettu hissi. Seuraavaksi paneudumme Töölön kirkon esteettömyysratkaisuihin peruskorjauksen yhteydessä, Heinonen kertoo.

Paljon on siis hyvää, mutta paljon on vielä kehittämistä. Yksi keskeisimmistä harmeista on, että vaikka matalalattiaisia ratikoita ja busseja on liikenteessä jo kohtalaisen paljon, pysäkit ovat liian korkeita. Pyörätuolilla voi ylittää noin kahden senttimetrin korkeuseron, mutta minkäs teet, jos maanpinnan ja ratikan välissä on vaikkapa viisi tai kymmenen senttiä.

– Ja sitten ovat ne pahuksen nupukivet! Hakaniemen torilla en käy, vaikka se on ihan työpaikkani vieressä. Nupukiviä perustellaan historiallisilla syillä, mutta jos se on arvo, miksei siirrytä saman tien ulkovessoihin, Kalle Könkkölä tokaisee.

Vielä suurempi ongelma on asuntorakentaminen. Könkkölän kokemuksen mukaan rakennusteollisuus ja kaupunkisuunnitteluvirasto vastustavat ihmeen kovasti kaikkien uusien asuntojen rakentamista esteettömiksi. Se on kuitenkin hänestä välttämätöntä, sillä kuka tahansa meistä voi elämänsä aikana päätyä liikuntarajoitteiseksi.

– Erityisen ongelmallinen on nykyinen townhouse-innostus. Niistä on miltei mahdotonta tehdä esteettömiä. Jos Helsingin suunnitelmat toteutuvat, tällaisia taloja rakennetaan jopa 10 000.

Könkkölä muistuttaa, että Suomessa on nyt noin 250 000 esteetöntä asuntoa. Väestön vanhetessa niitä tarvitaan vuoteen 2030 mennessä miljoona.

Könkkölällä riittää työtä.

Lähetä palautetta kirkkojen esteettömyydestä ja kehitysehdotuksia: kai.heinonen@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: