Etsi omaa tietäsi
Filosofin kanssa jutellessa voi paljastua niin elämän tarkoitus kuin se, miten vähän tiedämme.
Jos tahdot tietää elämän tarkoituksen, filosofi Frank Martelalla olisi sinulle vastaus. Tai ainakin ehdotus: tee itsellesi merkityksellisiä asioita ja tee itsesi merkitykselliseksi toisille ihmisille.
– Ihminen hakee vastauksia tiettyihin elämän peruskysymyksiin. Välillä vanhat vastaukset näihin kysymyksiin kriisiytyvät, ja silloin tulee tarve pohtia niitä uudelleen. Elämän tarkoituksen kyseleminen kuuluu Martelan mukaan ihmisyyteen.
– Uutta suuntaa elämälleen joutuu miettimään erityisesti taitekohdissa, esimerkiksi uravalintaa tehdessään, työttömäksi joutuessaan, eläkkeelle jäädessään tai läheisen kuollessa.
Martela on huomannut, että moni elää elämäänsä kuin uomassa ja tekee sellaisia valintoja, joita häneltä odotetaan. Silloin ei välttämättä koskaan pysähdy tietoisesti pohtimaan, mikä juuri itselle olisi hyvää elämää. Martela haluaisikin rohkaista ihmisiä uoman tallaamisen sijasta oman elämän haltuunottoon.
– Aiemmin uskonto ja perinne ovat ehkä antaneet suoremmin vastauksia ihmisten kysymyksiin. Jos synnyit maanviljelijän pojaksi, oli alusta lähtien selvää, että sinusta tulee isona maanviljelijä. Nykyisin korostetaan sitä, että ihmisen pitäisi itse löytää elämäntapansa. Mutta ei kukaan pysty niitä ratkaisuja tyhjästä tekemään, vaan tarvitsee apua siihen. Me luomme itsemme niistä palasista, joita ympäröivä kulttuuri tarjoaa meille.
Frank Martela.
Martela itse tekee tutkimusta ihmisen psykologisista perustarpeista. Niitä hän käsittelee myös tuoreessa Valonöörit-kirjassaan.
Psykologisia perustarpeita on Martelan mukaan neljä: kyvykkyys, vapaaehtoisuus, läheisyys ja hyvän tekeminen. Silloin, kun ne ovat kunnossa, elämä tuntuu merkitykselliseltä. Ihminen kokee olevansa vapaa päättämään tekemisistään ja taitava siinä mitä tekee sekä saavansa asioita aikaan. Hän myös tuntee, että kuuluu yhteen toisten kanssa ja pystyy vaikuttamaan myönteisesti heidän elämäänsä. Jos yksikin näistä tarpeista jää täyttymättä, hyvinvointi vähenee.
– Tällä hetkellä meidän kulttuurissamme kiinnitetään paljon huomiota itsensä toteuttamisen tarpeisiin eli vapaaehtoisuuteen ja kyvykkyyteen. Läheisyyttä ja hyvän tekemistä ei tueta niin paljon. Tuntuu, että kulttuurimme ohjaa yksinäiseen suorittamiseen, Martela arvioi.
Joskus hyväntahtoisuutta joutuu jopa peittelemään. Martela kertoo amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa haastateltiin ihmisiä heidän elämänvalinnoistaan.
– Tutkijat huomasivat, että ihmiset tekivät asioita, jotka olivat epäitsekkäitä ja toisia hyödyttäviä, mutta yrittivät kysyttäessä keksiä niille itsekkään perustelun.
Martelan mukaan hyvän tekemisen tarve on olemassa hyvin pienilläkin lapsilla. Tutkimuksissa on havaittu, että jo yksivuotiaat ovat valmiita ja halukkaita auttamaan toisia ja nauttivat, kun pääsevät tekemään niin.
Länsimaisen kulttuurin vinoutuneisuus näkyy Martelan mielestä myös yksinäisyytenä. Ihmisillä on keskimäärin vähemmän läheisiä ihmisiä kuin aiemmilla sukupolvilla. Ennen yhteisöt olivat tiiviimpiä ja perheet laajempia.
– Yksinäisyys on isompi riski terveydelle kuin tupakanpoltto. Me olemme niin syvällä tasolla sosiaalisia eläimiä, että sairastumme yksin, Martela sanoo.
Entä miten tulla onnelliseksi? Martelan mielestä sitä on turha pohtia.
– Onni itsessään on kiva asia, mutta sen tavoittelu on pahasta. Jos tavoittelee onnea, ei osaa olla tyytyväinen mihinkään vaan haluaa koko ajan jotakin lisää. Miettii koko ajan, tekisikö jokin toinen työ tai joku toinen puoliso minut vielä onnellisemmaksi. Onnen optimointi siis johtaakin vähempään onnellisuuteen.
Martela huomauttaa, että onnellisuuskin palautuu perustarpeiden täyttämiseen. Se syntyy sivutuotteena, kun keskittyy tekemään itselleen merkityksellisiä asioita: toteuttamaan itseään ja rakentamaan yhteyttä toisiin ihmisiin.
"Tuntuu, että kulttuurimme ohjaa yksinäiseen suorittamiseen."
Frank Martela
– Eikä tarvitse olla luovassa ammatissa toteuttaakseen itseään. Tapasin sähkömiehen, joka tuntui olevan todella innoissaan siitä, mitä teki, ja olevan omalla alallaan. Pitää vain tunnistaa, mitkä ovat juuri minulle ominaisia tapoja toteuttaa itseäni ja miten pääsisin tekemään sitä.
Martela itse on päässyt. Kuusivuotiaana hän ilmoitti, että hänestä tulee maailmantutkija. Sellainen hänestä tuli, kun filosofia imaisi mukaansa.
– Joka aamu menen innoissani töihin, koska pääsen tekemään juuri sitä, mitä kaikista eniten tykkään tehdä. Toivon myös, että pystyn auttamaan ihmisiä ja tarjoamaan heille työkaluja, joiden avulla he voisivat elää parempaa elämää.
Lauri Järvilehto.
– Se on eri asia kuin se, että pyrkii pysymään hengissä mahdollisimman pitkään. On ihmisiä, jotka elävät koko elämänsä ilman, että koskaan kokevat todella elävänsä, hän sanoo.
– Itse olen aikamoinen häsä. Olen kirjoittanut ensin työn uudistamisesta ja sitten koulun uudistamisesta. Viimeksi olen tutkinut intuitiota. Kaikkea, mitä olen tähän asti tehnyt, yhdistää kuitenkin se, että ihmisten silmiin syttyisi valo. Kun valot ovat päällä, joku on kotona.
Järvilehtoa ja Frank Martelaa yhdistää Filosofian akatemia. Se on Järvilehdon perustama yritys, jonka palkkalistoilla Martela on. Viime aikoina Järvilehtoa on viety keikoille ympäri maailmaa. Muutama vuosi sitten hän kirjoitti peliyhtiö Roviolle kirjan hauskasta oppimisesta, ja on sen jälkeen ollut kysytty luennoitsija.
– Nyt haluaisin uudistaa omaa ajatteluani. Viimeiset viisi vuotta olen tehnyt melkein pelkästään sellaisia asioita, joita pidän siisteinä ja mielekkäinä. Olen elänyt aika hyvässä flow’ssa. Vaikka esiintyminen pelottaa ja kirjoittaminen on raskasta, tykkään tehdä niitä. Mutta hyvääkin voi olla liikaa. Nyt on vähän aivot muusina, Järvilehto kertoo.
"Kysyminen itsessään voi olla päämäärä ja pohtiminen tärkeämpää kuin vastaukset."
Lauri Järvilehto
Auttaisiko tässä nyt filosofia, Järvilehdon leipälaji? Järvilehto sanoo, ettei filosofia anna vastauksia vaan pikemminkin kysymyksiä.
– Kysyminen itsessään voi olla päämäärä ja pohtiminen tärkeämpää kuin vastaukset. Siihen filosofiasta on apua. Klassinen filosofia antaa ajattelun työkaluja, joiden avulla asioita pystyy hahmottamaan ja ymmärtämään kirkkaammin.
– Filosofia lisää ymmärrystä siitä, kuinka vähän me loppujen lopuksi ymmärrämme, Järvilehto kiteyttää.
Se on teema, johon hän palaa toistuvasti ja jota hän korostaa myös valmennuksissaan ja luennoidessaan.
"Onnen tavoittelu on pahasta."
Frank Martela
– Käytän usein sellaista sanahirviötä kuin episteeminen nöyryys. Se tarkoittaa sen myöntämistä, kuinka vähän me tiedämme.
Järvilehto ottaa esimerkiksi yhden suosikkifilosofeistaan, antiikin Kreikassa eläneen Sokrateen.
– Sokrates oli Ateenan viisain mies, koska hän oli ainoa, joka tajusi, ettei tiedä paljon mitään. Hän oli ymmärtänyt oikein tiedon rajallisuuden: sekä sen, miten vähän tällä hetkellä tiedetään, että sen, miten vähän ylipäänsä voidaan tietää.
Nykymaailmassa tietäminen on entistäkin mahdottomampaa, sillä muutos on niin nopeaa. Järvilehdon mukaan elämme epävarmuuden aikaa.
– Maailma on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi ja muuttuu edelleen, mutta ihminen on muuttunut paljon hitaammin. Biologisesti me emme ole juuri luolamiestä kummoisempia otuksia. Monimutkaisuus lisää epävarmuutta, ja siihen epävarmuuteen ihmiset tuntuvat kaipaavan helppoja ratkaisuja. Siksi esimerkiksi Tee näin -tyyppiset listat ovat niin suosittuja.
Vielä vuosi sitten Järvilehdolta olisi saanut näppärän elämänohjeen. Se olisi voinut kuulua vaikka näin: selvitä, mitä oikeasti haluat tehdä, ja rupea tekemään sitä. Hän itsekin on noudattanut neuvoaan, tehnyt ensin musiikkia ja sitten filosofiaa.
– Nyt elän jonkinlaista etsikkoaikaa, joten en voi julistaa mitään. Olen miettinyt paljon, mikä olisi mielekäs mittakaava omalle vastuulleni. Pitäisikö minun opettaa Afrikan lapset lukemaan? Vai pitäisikö muuttaa perheen kanssa maalle ja hankkia lehmä?
"Biologisesti me emme ole juuri luolamiestä kummoisempia otuksia."
Lauri Järvilehto
Viisivuotiaana Lauri Järvilehto istui ruskea vakosamettitakki päällä tarhan pihalla katsomassa pilviä ja mietti, miksi maailma on sellainen kuin on. Kun hän teki kavereidensa kanssa musiikkia, he sanoivat usein, että hän kelailee ihan liikaa. Filosofiaa opiskellessaan hän lopulta tajusi olevansa alalla, jolla ei voi ajatella liikaa.
– Mitä enemmän tutkii ja ajattelee, sitä enemmän syvenee ymmärrys siitä, että maailma on mysteeri. Nykyisin saatan taas istua puun juurella katselemassa pilviä ja ihmettelemässä, miksi maailma on tällainen. Mutta matka siihen on ollut pitkä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lakanoiden viikkaus voi paljastaa elämän tarkoituksen, huomasi filosofi Frank Martela – onni ei ole elämän tarkoitus, vaan elämän sivutuote
Hyvä elämäFrank Martela löytää merkityksellisyyttä arjesta. Elämän tarkoitus ei ole jotain kaukaista, vaan se on yllättävän lähellä.