Via Crucis päättyy Tuomiokirkon portaille.
Getsemanesta Golgatalle
Via Crucis on Suomen suurin teatteriesitys. Se nähdään nyt Helsingissä 20. kerran.
Ilta pimenee Meritullintorilla. Seurakuntatalon jumppasaliin on kokoontunut kolmisenkymmentä ihmistä Via Crucis -näytelmän harjoituksiin.
Jeesus (Matti Leino) syö sämpylää. Pilatus (Satu Silvo) ottaa myös eväät esiin. Molemmat ammattinäyttelijät ovat tulleet harjoituksiin suoraan Tampereelta toisistaan tietämättä.
Ohjaaja Ville Saukkonen naurattaa porukkaa:
– Istuin parturin tuolissa kappa päälläni ja mietin Pilatuksen asua. Sitten tajusin: tässähän se on, tämä kappa! Parturi lupasi sponssata sen meille, ja lähdin ulos kappa kainalossani.
Via Crucis on Suomen suurin teatteriesitys. Sitä on harjoiteltu helmikuusta asti kahdesti viikossa tässä salissa. Vasta kaksi päivää ennen pitkääperjantaita päästään oikeille esityspaikoille.
Uuden käsikirjoituksen tehnyt Vepe Hänninen pyysi projektia vetämään Ville Saukkosen, joka on ohjannut kymmeniä oopperoita.
– Olen nähnyt melkein kaikki aikaisemmat Via Crucikset. Ihastuin heti tähän käsikirjoitukseen. Se on niin kiehtova ja moderni, että halusin ehdottomasti olla mukana, Saukkonen sanoo.
Tänä vuonna mukana on enemmän ammattinäyttelijöitä kuin koskaan. Se oli Saukkosen toive, ja hän on tehnyt miehityksen. Esityksen budjetti ei tosin ole kasvanut, joten vähän talkoohengellä he ovat hienosti lähteneet mukaan. Suurena teemana on sivustakatsojan pääsiäinen.
Ensimmäinen Via Crucis nähtiin Kruununhaan kaduilla pääsiäisenä 1996. Aloitteen teki liikkeenjohdon konsultti Jouko H. Nissinen, joka oli innostunut Andalusiassa näkemästään pääsiäiskulkueesta.
Myös Tuomiokirkkoseurakunnan silloinen kirkkoherra Mikko Heikka oli miettinyt kollegojen kanssa, miten kirkko voisi olla enemmän läsnä urbaanissa kaupunkitilassa.
Nissinen ja Heikka tapasivat maaherran uudenvuodenvastaanotolla vuonna 1994.
– Huomasimme, että olimme pohtineet samaa: miten Senaatintoria voisi hyödyntää kirkon sanoman elävöittämisessä? Kemiat ja mietteet naksahtivat yhteen, Heikka kertoo.
Tuumasta toimeen. Nissinen kirjoitti käsikirjoituksen ja pyysi Paavo Liskin ohjaajaksi. Heikka hankki suhteillaan projektille tukijoita. Alusta asti mukana olivat Helsingin kaupunki, seurakuntayhtymä ja lukuisat yritykset tuntuvalla panostuksella sekä Tuomiokirkkoseurakunta ja aktiivinen joukko harrastajanäyttelijöitä.
Ensimmäinen Via Crucis sisälsi kolmetoista kohtausta Ristin tieltä ja kesti lähes kolme tuntia. Sitä seurasi 15 000 katsojaa. Jeesusta esitti Kari-Kyösti Silvennoinen. Esiintymistä tällaisessa ruuhkassa ei ollut voitu harjoitella, ja yllätyksiä sattui: kadut tukkeutuivat ja mikit pettivät, joten moni vuorosana häipyi tuuleen. Kulkue eteni etuajassa ja päätyi Senaatintorille elämysjuhlaan.
Matti Leino on Via Cruciksen Jeesus. Satu Silvo nähdään Pilatuksen roolissa.
Seuraavana vuonna Via Crucis oli osa Suomen 80-vuotisjuhlaohjelmaa. Mukana toteutuksessa oli peräti 600 ihmistä, muun muassa Cantores Minores -kuoro. Ylipappi Hannaksen osaan oli värvätty valtioneuvos Johannes Virolainen. Matti Fredi Siitonen oli mukana Juudaksena.
Pääsiäistapahtuma oli yleisömenestys: Ristin tiellä vaelsi 26 000 ihmistä, ja televisiosta sitä seurasi 720 000 ihmistä, eli melkein yhtä paljon kuin Salattuja elämiä nykyään.
Pääkaupungin Via Crucis oli syntynyt, mutta haki muotoaan.
– Mietimme, onko tapahtuma luonteeltaan kuin Espanjan Semana Santa, vai roomalainen Stationes-tapahtuma, jossa pysähdyspaikoilla luetaan Raamattua ja rukoillaan. Vai muistuttaako se enemmän Oberammergaun kärsimysnäytelmää? Lopulta syntyi nykyinen kulkueen ja näytelmän yhdistelmä, Mikko Heikka kertoo.
Käsikirjoitus tilattiin runoilija Lauri Otonkoskelta.
Tekstin rakenne noudatti uskollisesti Raamatun pääsiäiskertomusta. Uusia tapahtumapaikkoja tai henkilöitä ei lisätty eikä siinä koukattu nykyaikaan. Tulkinnat saivat syntyä katsojan päässä.
Jeesuksen rooliin kiinnitettiin näyttelijä Martti Suosalo. Vuoden 1998 esityksestä muistetaan parhaiten Suosalon uhrautuva suoritus Jeesuksena. Hän nousi ristille lannevaatteessa.
– Sää oli kamala, tuuli ja oli pakkasta, ja Suosalo oli vähällä saada hypotermian Tuomiokirkon portailla. Nissinen vei hänet saunaansa sulamaan, kun asui Kruununhaassa, Heikka muistelee.
Myös näyttelijä Kai Lehtinen naulittiin ristille räntäsateessa vuonna 2001. Jeesuksen roolissa on nähty muitakin eturivin näyttelijöitä, muun muassa Tommi Korpela, Hannu Kivioja ja Jussi Lehtonen.
– Oli suuri yllätys, että taiteilijoita oli helppo saada mukaan. Jeesuksen roolista tuli extreme-rooli.
Yleisön suosiokin yllätti tekijät.
– Via Cruciksen suosio perustuu kaikkialla siihen, että ihminen voi kulkueessa kävellen käydä läpi elämäänsä, sen iloja ja murheita, Heikka pohtii.
Otonkosken käsikirjoitus on pysynyt esityksen selkärankana lukuisia vuosia. Vuosina 2002–2004 esitys toteutettiin Jarkko Laineen ja vuosina 2006–2008 Anja Kolehmaisen käsikirjoitusten pohjalta.
Vuonna 2005 esitystä haluttiin uudistaa. Runoilija Ilpo Tiihoselta tilattiin käsikirjoitus. Tiihosen ratkaisu oli yllättävä: draamassa ei ollut Jeesusta lainkaan, vaan tarinaa kuljetti kaksi anonyymiä kertojaa, Mies ja Nainen.
Laura Jäntin ohjaamassa esityksessä oli ansionsa, mutta se nostatti paljon kritiikkiä ja paheksuntaa. Oli vaikea nähdä, miksi kirkko tuottaisi pääsiäiseksi jättiesityksen ilman juhlan päähenkilöä, Jeesusta.
Palataan kevääseen 2015. Meritullintorin salissa näyttelijät alkavat lukea kohtauksen repliikkejä läpi, Satu Silvo voimakkaasti ääntä ja eleitä käyttäen, Matti Leino hyvin hillitysti. Ohjaaja miettii istumista, seisomista, lähestymiskulmia.
Pian harrastajanäyttelijöistä koostuva kansanjoukko pääsee mukaan kohtauksen harjoitteluun. Avainrepliikit ovat ”Barabbas!” ja ”Ristille!”, mutta välillä ohjaaja komentaa: Tähän mölinää! Pulinaa! Supatusta!
Entä käsienpesu, Pilatuksen teema? Siihen on saatava jotain modernia, Saukkonen päättää. Ei mitään isoa maljaa. Käsidesiä ehkä?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vuoden ainoa Via Crucis nähdään Helsingin keskustassa pääsiäislauantaina ‒ oopperalaulajat esittävät pääroolit yleisölle maksuttomassa talviteatterissa
AjankohtaistaYleisö vaeltaa Jeesuksen ja hänen seuraajiensa ja vangitsijoidensa perässä Kaisaniemen puistosta pimeitä katuja Senaatintorille. Musiikin osuus on aiempia vuosia vahvempi.