Samuli Turunen löysi graffitit 10-vuotiaana, kun isoveli osti kirjan, jossa esiteltiin graffititaidetta New Yorkissa.

Hyvä elämä

Graffitin SM-voittaja haluaa maailmaan lisää väriä

Samuli Turunen uskoo, että graffiteilla on terapeuttinen ja piristävä vaikutus.

10.08.2016 11:40
Soili Pohjalainen,
Saara Vuorjoki

Samuli Turunen, 38, voitti heinäkuussa Joensuussa Ilosaarirockin yhteydessä järjestetyn graffitin suomenmestaruuskilpailun. Kilpailuun haettiin lähettämällä taiteilijaesittely itsestä sekä kuvat kolmesta omasta graffitista, jotka on tehty kuluvan tai edellisen vuoden aikana laillisiin paikkoihin. Jo finaaliin pääseminen oli yllätys Turuselle, jonka mukaan tekijöitä on Suomessa paljon ja taso on kova.

– Kilpailun voitto on henkilökohtaisesti merkittävä juttu, joka antaa mahdollisuuksia, hän sanoo.

Graffitissa Turusta kiehtoo vapaus tehdä mitä haluaa. Vantaata hän arvostaa graffiti- ja katutaidekaupunkina. Kiitosta saa Vantaan taidemuseo Artsi, joka tekee yhteistyötä paikallisten yhteisöjen kanssa. Asenne graffitiin on yleisesti muuttunut paljon 1990-luvulta.

– Jos 90-luvun loppupuolella kuljit kadulla ja sulta löytyi purkkeja, siitä sakotettiin.

Halu auttaa nuoria

Varsinaista taiteilijanimeä Samuli Turusella ei ole ollut, mutta suomenmestaruuskilpailussa hän sai nimekseen Kiss. Se tuli kilpailuteoksen nimestä Kiss me. Joensuun raviradalle tehty kilpailutyö on kooltaan 50 m2. Kaksikymmentä metriä pitkän ja 2,5 metriä korkean työn maalaaminen kesti kaikkiaan 16 tuntia. Maalauskorokkeelle ravaaminen kävi kuntojumpasta.

Voittotyön tekeminen alkoi oikeastaan jo eräänä iltana kotisohvalla, kun Samuli Turunen alkoi hahmotella työtä lyijykynällä. Hän halusi työhön paljon värejä, kirkkaita ja tummia. Tuomaristo kommentoi voittotyötä muun muassa näin: "Graffitia parhaimmillaan. Täydelliseksi hiotun oman vinksahtaneen tyylin kirjaimet läsähtävät katsojan naamalle valumaan kuin märkä rätti taustan öisestä huohottavasta sademetsästä."

Turunen aikoo lahjoittaa osan palkintosummasta lasten ja nuorten mielenterveystyöhön.

Jos 90-luvun loppupuolella kuljit kadulla ja sulta löytyi purkkeja, siitä sakotettiin.

– Monet lapset ja nuoret kärsivät suomalaisessa yhteiskunnassa, sanoo Turunen, joka on pitänyt piirustustunteja nuorille, joilla on elämässään vaikeuksia.

– Olen nähnyt elämää aika paljon. Olen menettänyt parhaita kavereitani. Onneksi suurin osa heistä on vielä hengissä.

Graffiteiden teko ei katso ikää

Pohjois-Helsingissä kasvanut Turunen asuu nykyään Tikkurilassa ja viettää perhe-elämää. Graffititaide tuli hänen elämäänsä, kun hän oli 10-vuotias. Isoveli oli ostanut kirjan, jossa esiteltiin valokuvin New Yorkin graffititaidetta. Ensimmäinen oma piissi syntyi autiotalon seinään.

Kotona tuli sanomista, jos purkit eivät pysyneet varastossa vaan lojuivat siellä täällä. Ymmärrettävästi myös sisällä spreijaaminen oli kielletty. Samuli Turunen kertoo olevansa taiteen tekijänä itseoppinut. Myös sivellin pysyy kädessä ja tarvittaessa syntyy tatuointeja. Hän on koristellut kynäruiskulla maalivahdin maskeja ja auton konepeltejä.

– Olen työläisperheen lapsi eikä minulla ollut varaa vuokrata tiloja tekemiselle. Teen kuitenkin harrastuksena tilauksesta erilaisia töitä, esimerkiksi muotokuvia, aiemmin tatuointistudiossa ja Helsingin kaupungin katutaideassistenttina työskennellyt Turunen kertoo.

Samuli Turunen tuntee myös yli 60-vuotiaita graffitin tekijöitä. Jokin aika sitten hän sai viestin vanhemmalta naiselta, joka kysyi, vieläkö Turunen tahtoisi lähteä peinttaamaan hänen kanssaan. Avopuolisonsa lapselle Turunen haluaa opettaa, että seinän ei tarvitse aina olla valkoinen. Maailmassa pitää olla väriä. Graffiti on hänen mielestään taidetta kaikenikäisille.

– Graffitilla on terapeuttinen vaikutus yhteiskuntaan. Graffiti osuu ohikulkijan silmään ja piristää.

Samuli Turusen tyyli puri SM-kisojen tuomaristoon. Kuvataiteilijana hän on itseoppinut.