Gurun opissa: Oletko rakennusmies?
Jeesus tunsi ihmisten toiveet saada jättää oma kädenjälki.
Heinäkuun helteillä veljeni tuli toisen sukulaismiehen kanssa mökillemme Kainuuseen ja toi mukanaan kesäkeittiötarpeet. He olivat kaataneet sitä varten keväällä puita, kuorineet ne ja tehneet kuusikulmaisen hirsikehikon. Nyt he olivat purkaneet kehikon ja toivat hirret tullessaan pakettiautossa. Niistä rakensimme muutaman päivän aikana kodan mallisen kesäkeittiön.
Sukulaiset tunsivat toiveeni. Tuntui hyvältä päästä tekemään jotakin omin käsin. Miesten lähdettyä minulle jäi vielä katon kattaminen ja rakennuksen viimeistely. Kun katselimme valmista rakennusta, se alkoi muistuttaa ortodoksista tsasounaa. Emme saaneet lahjaksi vain kesäkeittiötä, vaan kesäpyhätön.
Kodan jyrkällä katolla tasapainoilusta tuli minulle mietiskelyharjoitus. Piti keskittyä koko ajan siihen, mitä juuri oli tekemässä, mihin jalkansa laittoi ja mihin kädellään tarttui. Kattohuopia asetellessa piti pohtia, miten vesi etsii tiensä katon kulmissa, että katosta tulisi pitävä.
Mieleeni nousivat kirkkojen paanukattojen tekijät, joiden kädenjälkeä olen aina ihaillut. Päätä ei kirkon katolla saanut huimata. Mietin, millaista avaruudellista hahmotuskykyä puukirkkojen, keskiaikaisten kivikirkkojen ja katedraalien rakentajat olivat tarvinneet työssään, joka saattoi kestää yli sukupolvien.
Kun seuraavan kerran katselet kaunista kirkkorakennusta, mieti sen rakentajia. Heidän kädenjäljessään elää rukous. Voit kuulla siinä työn huokauksen ja nähdä yksityiskohtien luomisen ilon.
Voit miettiä myös kirkon mestaria, Jeesus Nasaretilaista, käymässä jossakin hänen kotikaupunkinsa rukoushuoneessa. ”Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika?” hänestä puhuttiin.
Jeesus oli rakentamisen sekatyöläinen, muurari, puuseppä ja kirvesmies. Hän tiesi, mitä raskaan työn tekeminen oli. Hän tiesi, mitä oli elää pätkätöistä ja vaeltaa paikasta toiseen ilman perhettä. Hän tiesi myös, mitä oli elää ilman töitä.
Kaiken tuon keskellä hän saarnasi todellisesta elämästä todellisille ihmisille. Hän tunsi ihmisten toiveet kuulua joukkoon, olla tarpeellinen ja saada jättää oma kädenjälki.
Jaa tämä artikkeli: