null Haavoitettujen asialla

Haavoitettujen asialla

Rikosylikonstaapeli Tuija Kivinen tutkii verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.

15-vuotias poika löytää netistä uuden kaverin, samanikäisen tytön. Ensin jutellaan mesessä, sitten tyttö pyytää poikaa lähettämään kasvokuvan itsestään. Vastineeksi poika saa tytön kuvan ja ilahtuu: tyttöhän on hyvännäköinen! Sitten keskustelut käyvät intiimimmäksi, tyttö pyytää lisää valokuvia. Oikeasti "tyttö" on 42-vuotias mies, joka on lähettänyt netistä lataamansa tuntemattoman teinitytön kuvan.

"Seksuaalirikosten uhrit pelkäävät, että he ovat itse tehneet jotakin väärin, ja tuntevat häpeää."

Tapaus on mielikuvitusta, mutta tämänkaltaisia tarinoita rikosylikonstaapeli Tuija Kivinen kuulee usein. Kivinen työskentelee Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä, tutkimusryhmässä joka on erikoistunut internetissä tapahtuvien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tutkintaan. Tänä vuonna Kivinen valittiin Stadin Skoudeksi, perusteluina muun muassa kyky kohdata uhrit ja heidän vanhempansa.

Viime kuukausien aikana tutkimusryhmä on paljastanut useita laajoja hyväksikäyttötapauksia. Uhreina on ollut noin 10–16-vuotiaita poikia ja tyttöjä. Kaikkiin tapauksiin ei liity fyysisiä tapaamisia, vaan hyväksikäyttöä on tapahtunut esimerkiksi nettikameran välityksellä. Viime vuosina Suomessa poliisin tietoon on tullut noin 1000 hyväksikäyttörikosta vuodessa. Kivinen uskoo, että todellisuudessa rikoksia on paljon enemmän.

Häpeä vaientaa

Useimmiten rikosvyyhti alkaa purkautua, kun yhden uhrin vanhemmat tekevät rikosilmoituksen. Tätä ennen he ovat useimmiten huomanneet lapsen käytöksessä jotakin erikoista tai nähneet jonkin viestin tai kuvan, konkreettisen merkin hyväksikäytöstä. Tapauksia, joissa lapsi olisi oma-aloitteisesti ottanut asian puheeksi vanhemman kanssa, on vähän.

— Seksuaalirikosten uhrit — niin aikuiset kuin lapsetkin — pelkäävät, että he ovat itse tehneet jotakin väärin ja tuntevat häpeää, Kivinen kertoo.

Joskus syy vaikenemiseen voi olla se, ettei lapsi ymmärrä olevansa rikoksen uhri. Internetin myötä rikokset ovat muuttaneet muotoaan, eikä lapsi välttämättä tiedä, että jo hyväksikäytön yritys tai seksuaalisväritteinen keskustelu lapsen kanssa on rikos. Myös se voi hävettää, että uhri on jossakin tilanteessa ottanut vastaan vaikkapa rahaa, siideriä tai tupakkaa.

Poliisina Kivisen tehtävä on panna piste syyllisyyden tunteille. Uhriksi kun voi joutua ihan kuka tahansa, mitään yhdistävää tekijää uhreilla ei ole. Varoittelusta ja varovaisuudesta on apua, mutta se ei aina riitä. Rikoksen tekijät ovat ovelia.

— Sekään ei auta, ettei tietokonetta olisi kotona ollenkaan. Lapset voivat käyttää konetta kirjastossa tai vaikka kaverin luona, Kivinen havainnollistaa.

Ammattirooli auttaa jaksamaan

Rikoksesta kertominen on uhreille lopulta helpotus ja ensiaskel asian käsittelyyn. Varsinainen rikostutkinta yritetään tehdä mahdollisimman helpoksi lapselle. Alle 15-vuotiaan ei yleensä tarvitse tulla oikeussaliin todistamaan, videoitu kuulustelu riittää. Jokaisesta tapauksesta tehdään lastensuojeluilmoitus ja poliisi ohjaa uhrit tarvittaessa eteenpäin, mikäli tapahtumista yli pääsyyn halutaan ammattiapua.

Niin uhrien kuin tekijöidenkin kohtaaminen on tunteita nostattavaa, mutta Tuija Kivinen yrittää suhtautua jokaiseen keskusteluun vain työnä. Hänestä on parasta pitää yllä tiettyä ammattiroolia, jotta maailman pahuutta ei tarvitsisi vatvoa mielessään vapaa-ajallakin.

Tapaamiaan lasten hyväksikäyttäjiä Kivinen luonnehtii tavallisen oloisiksi, usein niin sanotuissa hyvissä ammateissa toimiviksi, jopa perheellisiksi ihmisiksi. Erikoista on se, etteivät he yleensä kadu tekojaan tai koe tehneensä väärin. Tuija Kivisen ihmiskuvaan rikollisten kohtaaminen on tehnyt särön: kuka tahansa voi olla uhri, kuka tahansa rikollinen.

— Silti tiedän, että vain murto-osa ihmisistä on pahoja, hän toteaa.


Hyväksikäytetyn lapsen kohtaaminen

  • Ota asia vakavasti, mutta pysy rauhallisena.
  • Rohkaise kertomaan, mutta älä vaadi tai painosta.
  • Älä vähättele, ylireagoi tai sanoita itse.
  • Kirjaa tarkasti se mitä lapsi kertoo, käytä lapsen ilmaisuja, pitäydy tosiasioissa, älä tulkitse.
  • Älä missään vaiheessa syyllistä lasta, vaan kiitä häntä siitä, että hän otti asian puheeksi.
  • Ota tilanteen mukaan yhteys lastensuojeluviranomaiseen, poliisiin tai sairaalaan ja kysy toimintaohjeita. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole syytös, vaan varmistumista siitä, että lapsen elämässä kaikki on hyvin. Jokaisella on oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus.
  • Muista, että hyväksikäytöstä kertominen on luottamuksenosoitus.

Lähde: Pelastakaa Lapset ry

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: