Katriina Honkanen on tehnyt monenlaista, sillä hän ei erityisemmin pelkää epäonnistumisia.
Hämmästynyt viisikymppinen
Vantaan Simonkalliossa asuva näyttelijä-muusikko Katriina Honkanen on vastikään täyttänyt 50 ja on elämästä ihmeissään.
— Ikä hämmästyttää. Olen ihmetellyt, että nytkö jo täytin 50.
Näyttelijän ei onneksi tarvitse koskaan olla oman ikänsä vanki, vaan aika ajoin pääsee itseään vanhemman tai nuoremman ihmisen nahkoihin. Viimeksi kesällä Katriina esitti pikkutyttöä, merimiesasussa ja hiukset saparoilla.
— Pienet tytöt tulivat juttelemaan minulle kuin vertaiselleen. Sain olla hetken aikaa maailman isoin ja ryppyisin pikkutyttö!
Toistaiseksi viisikymppisyys ei ole tuntunut yhtään hullummalta. Olo on seesteisempi kuin nuorempana, ja erityisesti se vapauttaa, että vuosi vuodelta voi välittää yhä vähemmän siitä, mitä muut ajattelevat.
Kuluva vuosi on myös sikäli merkityksellinen, että Katriina valmistelee 20-vuotistaiteilijajuhlaansa, joka pidetään Savoy-teatterissa syyskuun 25. päivä. Sitä varten hän on käynyt läpi koko laajan tuotantonsa, joka sisältää vähän kaikkea aina elokuvamusiikista kansanmusiikkiin ja lastenlauluista pornolauluihin.
— Kappaleiden läpikäyminen on ollut aikamatkailua. Konsertissa kuullaan paljon myös levyttämättömiä biisejä, eikä pelkästään minun esittäminäni, Katriina paljastaa.
Työ vaihtuu tarpeen mukaan
Katriina Honkanen tunnetaan yleensä joko näyttelijänä tai laulajana, mutta niiden lisäksi hän on tehnyt paljon muutakin: ohjannut, käsikirjoittanut, säveltänyt, sanoittanut, kääntänyt laulutekstejä, opettanut.
— Olen tehnyt töitä jaksoittain, tarttunut siihen mitä kulloinkin on ollut tarjolla. Eri asiat täydentävät toisiaan ja olen huomannut, että varsinkin opetustyössä on hyödyksi, että pystyn tarkastelemaan asioita monesta näkökulmasta.
Vaikka monet sanovat, että Suomessa saman ihmisen on vaikea olla uskottava monella saralla, Katriina ei ole suuria ennakkoluuloja kokenut. Ohjaava tai käsikirjoittava näyttelijä ei ole enää mikään kummajainen, muusikkouteen kohdistuneet ennakkoluulot taas ovat liittyneet enemmänkin sukupuoleen.
Oppimista ja erehtymistä
Musiikista tuli tärkeä osa Katriina Honkasen elämää jo murrosiässä, jolloin hän alkoi soittaa kitaraa ja laulaa. Teatterialasta hän on ollut kiinnostunut neljävuotiaasta alkaen, mutta ammatinvalinta mietitytti silti.
— Teatterikorkeaan hakeminen ei ollut mikään itsestäänselvyys. Mietin, haenko sinne vain siksi, että vanhempanikin olivat näyttelijöitä vai lähteekö halu näyttelijäksi puhtaasti minusta itsestäni.
Kun Katriina sitten toisella yrittämällä pääsi kouluun, näyttelijävanhemmat Reino Honkanen ja Irmeli Heinänen yllättyivät ja ehkä hieman pettyivätkin. He olisivat toivoneet tyttärestään lääkäriä.
— Se, että ylipäätään halusin näyttelijäksi, taisi olla heille yllätys. He eivät pitäneet minua erityisen taiteellisena ja olin hyvin ujo lapsi. Sisareni Tiia oli se taiteellinen ja rohkea.
Se, että ujosta lapsesta tuli lopulta monipuolinen esiintyvä taiteilija, johtuu todennäköisesti siitä, että Katriina on jatkuvasti opetellut jotakin uutta, pelkäämättä epäonnistumisia. Viimeisin projekti on ollut mandoliinin soitto.
— Opettelu on edennyt pikkuhiljaa. Otin mandoliinin myös heti mukaan keikoille, vaikka bändissäni olisi taitavampiakin soittajia.
Metsolat yllätti
Näyttelijänä ja ohjaajana Katriina Honkanen on aina työskennellyt freelancer-pohjalta. Parhaillaan työn alla on ohjaustyö, Unga Teaternissa syyskuun puolivälissä ensi-iltansa saava Timo Parvelan kirjoittama Ella ja Paterock.
Ikimuistoisempia rooleja Katriinalle ovat olleet Myrskyluodon Maija sekä kaikki "ilkeän akan roolit". Omalla tavallaan mieleenpainuva oli myös rooli Metsoloiden Eevana, sillä siitä Katriina Honkanen muistetaan vieläkin. Sarja onnistui tiivistämään 1990-luvun elämää Kainuussa niin uskottavasti, että katsojilla menivät fakta ja fiktio sekaisin. Ihmiset avautuivat terveyshuolistaan Katriinalle, sillä hän näytteli sarjassa lääkäriä.
— Pääkaupunkiseudulla ihmiset eivät enää tule juttelemaan Metsoloiden Eevalle, mutta maalla kylläkin. Nyt olen seurannut ihmeissäni, kun parikymppiset nuoret kertovat katsoneensa Metsoloita DVD:ltä ja tulevat pyytämään nimmaria.
Jaa tämä artikkeli: