Taivaan tähden: Harava
Pääsiäinen on riviluterilaiselle laimea juhla. Kun ei ole paastottu, ei iloita herkkupöydästä, ja kun ei ole kieltäydytty, ei tunneta vapautumisen riemua. Kristikunnan suurinta päivää riviluterilainen viettää laskettelurinteessä tai mökillä haravoimassa.
Onneksi harava on myös hengellisen harjoituksen väline. Se raapii kuollutta pintaa ja päästää tuoreen esiin. Samaa on pääsiäisessä. Elämä työntää piikkinsä lahonneisiin rakenteisiini ja tarttuu minussa siihen, minkä vanki olen.
Tämä on pääsiäinen: Että pitkän empimisen jälkeen uskallan tehdä vaikean ratkaisun. Että ohittamisen sijaan alan kuunnella sinua tarkkaan. Että vierautta hautoneiden vuosien jälkeen kypsyn tekemään sovinnon.
Voi miten pyhä paistaa pölyisten verhojemme läpi.
Pääsiäinen on tässä: Että masennuksen pimeässä alan hatarasti toivoa. Lakkaan hetkeksi toivomasta kuolemaa tai pelkäämästä sitä. Tauti päästää ohimennen otteestaan. Niin, pelkkä taukokin pahasta on pääsiäinen sille, jota pitkäperjantai painaa.
Pääsiäinen on myös tämä: Että sodan ja kidutuksen uhka on ohi. Että olen vihdoin turvassa. Rakkaani ovat pelastuneet. Uudet ystäväni näkevät minut ja käärivät minut hellyyteensä.
Mitä on herätä kuolleista? Se on vääjäämättömyyden ja toivottomuuden kylmästä haudasta nousemista, veren palaamista kuiviin ja katkeriin suoniin.
Vain se, joka on menettänyt toivonsa, voi saada sen takaisin.
16.4.
Pääsiäinen
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Ihmeen mahdollisuus
PuheenvuorotPääsiäisen tyhjä hauta väittää, että tässä kohtaa elämässä, menneisyyden ja tulevaisuuden yhtymäkohdassa, me kuulumme tulevaisuuteen.
