Hengellisyys

Kiirastorstaina alkaa tihentyä draama, joka huipentuu pääsiäisaamuun

Sitä, mitä Jeesus teki, ei tehdä ihmislihaksilla, muistuttaa teologi Pauli Annala.

13.04.2017 08:00
Kaisa Halonen
Sirpa Päivinen

Joukko miehiä on kokoontunut jäähyväisaterialle. Se, joka on järjestänyt illallisen, on lähdössä kauas pois, palaamassa isänsä luo.

Hän vakuuttelee ystävilleen, että yhteys ei katkea, vaikka nämä eivät häntä pian enää näekään, ja kehottaa heitä rakastamaan toinen toisiaan. Myöhemmin he tapaisivat taas. Ystävyys vahvistetaan murtamalla yhdessä leipää ja nauttimalla maljat.

Tuon illan jälkeen aterialle on kokoonnuttu vuosisadasta toiseen, nytkin taas kiirastorstaina. Ruokaseurueeseen kuuluu milloin ketäkin, mutta poislähtenyt on läsnä jokaisella aterialla omalla tavallaan, sen leivässä ja viinissä.

Torstai-illan pimetessä tunnelma synkkenee. Yksi vieraista livahtaa pois kesken kaiken. Aterian jälkeen illan isäntä lähtee läheisimpien ystäviensä kanssa ulos. Hän tietää, että hänellä on edessään raskas ja tuskallinen tehtävä, ja rukoilee voimia.

Kertomusta ei voi lopettaa siihen, että sen päähenkilö vangitaan ja häntä kidutetaan. Ei se pääty siihenkään, että hänet teloitetaan. Ei edes siihen, että hänet haudataan.

– Ei Jeesuksen elämästä voi ottaa jotakin siivua ja tarkastella vain sitä. Se on kokonaisuus, sanoo teologian tohtori Pauli Annala.

Siksi tätä juttuakaan ei voi tehdä niin, että puhuttaisiin vain kiirastorstaista ja pitkäperjantaista, Jeesuksen jäähyväisistä ja kuolemasta. Annala muistuttaa, että kristinuskossa ei ole kyse verestä, hiestä ja kyyneleistä.

– Kärsimys on kyllä yksi osa Jeesuksen elämää. Kun Jumala tulee ihmiseksi, asettuu ihmisen osaan ja omaksuu inhimillisen elämän kaikki ulottuvuudet, hän asettuu kärsimykselle alttiiksi. Ihmisen osaan kuuluvat ajallisuus, katoavaisuus ja ristiriitaisuus. Ja kuolemanpelko.

Niin kuin ajoittain kuka tahansa meistä, myös Jeesus tuntee jääneensä yksin, Jumalankin hylkäämäksi.

– Voit tunnistaa kaikki ne tuskaisat kohdat, esimerkiksi rukouskamppailun Getsemanessa, koska ihmisenä hän kävi samoja taisteluita kuin sinäkin, Annala sanoo.

Rakkaus ulottuu kuoleman rajan yli

Mutta nyt itku seis. Kärsimystä ei saa paisutella. Annala sanoo, että Jeesuksen kärsimyksessä rypeminen edustaa yksipuolista ja kavennettua kristinuskon tulkintaa. Jeesus ei tullut ihmiseksi ja kärsimään ilman syytä – eikä pelkästään osoittaakseen meille myötätuntoa ja solidaarisuutta.

– Jumala halusi näyttää Pojassaan, mikä on ihmiselämän perimmäinen päämäärä. Se on paluu Isän luo rakkaudessa. Jeesus tuli ihmiseksi voittaakseen kuoleman, opettaakseen meitä rakastamaan sellaisella rakkaudella, joka ulottuu kuoleman rajan yli.

Annala muistuttaa, että vaikka Jeesus oli ihminen, hän ei ollut kuka tahansa. Sitä, minkä hän teki, ei tehdä ihmislihaksilla. Ei sellaiseen pysty kukaan muu.

– Vain Jumalan Poika voi voittaa kuoleman. Se taistelu, jonka hän käy, on lahja meille ja me otamme sen uskossa vastaan. Vain Jumalan Poika kykenee olemaan kuuliainen ristinkuolemaan asti. Emme me voi samastua siihen, mitä Jumalan Poika tekee. Se on pelastuksen mysteeri, jota meidän pitää vain mykkänä seurata.

Pääsiäinen pitää kokea kokonaan

Jeesuksen kuoltua maailma hiljenee äkisti. Kun hänet on haudattu, kukaan ei tunnu tietävän, mitä tapahtuu. Odotellaan.

– Hiljaisena lauantaina, kun Jumalan Sana lepää kuolleena haudassa, kirkolla ei ole mitään sanottavaa. Evankeliumeissa ei kerrota lauantaista mitään, Annala muistuttaa.

– Jumalan Pojan kuolema synnyttää kokemuksellisen kuilun. Pystytkö todella eläytymään siihen tosiasiaan, että Jeesus on kuollut? Miten kestät sen? Mielessäsi rakennat sillan pitkäperjantaista sunnuntaiaamuun, jolloin Isä herättää Poikansa kuolleista. Syvä uskonnollinen kokemus ja riemu valtaa meidät, kun tajuamme, että Jumala on suurempi kuin kaikki tämän maailman mittakaavat. Mutta ellet ole kokenut sitä edeltävää järkyttävää yksinoloa ja toivottomuutta, riemu jää vajaaksi.

Sama pätee Annalan mukaan myös toisin päin. Jos menee kirkkoon vain kiirastorstaina osallistuakseen Jeesuksen viimeiselle aterialle tai pitkäperjantaina murehtimaan ristin juurella, todellinen juhla jää kokematta.

– Se on vähän sama kuin lähtisi teatterista ennen viimeistä näytöstä. Tai jos äiti olisi synnytystuskissa, mutta lapsi ei syntyisi ikinä. Pääsiäisen draama on kokonaisuus. Se täytyy elää läpi, että pääsee osalliseksi ylösnousemuksen valosta ja riemusta, Annala sanoo.

Lauantain jälkeen valkenee aamu, jolloin kaikki on toisin.

– Itselläni pääsiäiseen liittyy vahva aistikokemus. On rauhallinen, kirkas kevätaamu, muutama aste lämmintä. Maa tuoksuu. Mieli on lohdullinen. Jeesus elää.

Pääsiäisen ajan tapahtumia pääkaupunkiseudun kirkoissa: