Pähkinärinteen läpi kävellen löytyy vihdoin Varisto ja rauhallinen päättyvä tie. Koululaisia kävelee vastaan luistimet olalla. Terttu Särmäntö, 69, huhuilee jo pihalla, että tänne päin. Eteisessä vastaan kiehnää löytökissa Tassu — eläinlääkärin arvion mukaan noin kuusivuotias — ja haluaa tehdä tuttavuutta.

— Olen asunut Vantaalla vuodesta 1972, ensin Martinlaaksossa ja sitten täällä Varistossa. Aivan avioliittomme alussa asuimme pari vuotta Tikkurilassa appivanhempieni omakotitalon yläkerrassa, Särmäntö kertoo.

Särmäntö on leski. Hänen ensimmäinen aviomiehensä kuoli 39-vuotiaana ja toinen viisi vuotta sitten. Tytär syntyi ensimmäisestä avioliitosta. Eläkkeellä Särmäntö on ollut kymmenisen vuotta, sillä selkävaivat pakottivat hänet varhaiseläkkeelle.

— Työurani tein työturvallisuusalan markkinointiyrityksissä.

Laulua yhdessä

Terttu Särmäntö on aina pitänyt laulamisesta. Hänen kuoroharrastuksensa alkoi Myyrmäen kirkolla kokoontuneessa Laulupajassa, jossa laulettiin virsiä ja hengellisiä lauluja. Särmännöstä oli hauskaa ja rentouttavaa laulaa yhdessä.

— Minusta tuntui, että laulamisessa voisi olla enemmän haastetta. Hakeuduin Hämeenkylän kirkkokuoroon, joka laulaa neliäänisesti. Olen ollut siinä mukana neljä vuotta.

Kuorossa laulamisen lisäksi Särmäntö käy konserteissa ja oopperassa, ja hän on löytänyt itselleen mieluisan vapaaehtoistyön seurakuntien musiikkityössä. Hän käy Pähkinärinteen Senioritalossa laulamassa. Aloitettuaan vapaaehtoistyön hän oli joka kerta mukana laulamassa, ja nykyisin hän onkin lauluryhmän vetäjä. Hämeenkylän lauluryhmässä on 16 laulajaa.

— Kaikki laulajat eivät ole aina mukana, paikalla on ollut yleensä kymmenisen henkeä. Vierailemme Pähkinärinteen Senioritalon kahdella osastolla kerran kuukaudessa. Emme esiinny siellä, vaan laulamme yhdessä.

Tunteita pintaan

Lauluryhmän vetäjänä toimiminen vaatii organisointia, laulujen valintoja ja yhteydenpitoa ryhmän jäseniin. Terttu Särmäntö miettii jokaiseen tilaisuuteen aiheen, jonka mukaan hän valitsee laulut.

Särmäntö lähettää valitsemansa laulut ryhmäläisille tiedoksi, jotta he voivat valmistautua. Ryhmäläiset tapaavat palvelutalolla puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua. He avaavat äänensä ja laulavat lauluja läpi.

Tilaisuuteen osallistuvat Senioritalon asukkaat kuuntelevat lauluja tai laulavat mukana voimiensa mukaan. Lapsuudesta tutut, vanhat laulut kirvoittavat joskus kyyneleitä tai herättävät unen rajamailla olevan nykyhetkeen. Asukkaista paikalla on yleensä naisenemmistö. Kun miesasukkaita on kysytty mukaan laulamaan, vastauksena on joskus ollut se, että ”en minä, kun te laulatte niitä virsiä”.

— On hyvä laulaa sekä hartaita että iloisia lauluja, ja mitä useampia laulajia saamme talosta mukaan sitä hauskempaa meillä on.

Suurella sydämellä

Musiikin vapaaehtoistyöntekijä Terttu Särmäntö käy myös Hämeenkylän seurakunnan oopperakerhossa ja kirjallisuuspiirissä. Kotona ja kesäasunnollaan hän tekee pihatöitä.

Senioritalossa laulamassa käyminen on Särmännön mielestä vuorovaikutusta.

— Palvelutalon asukkaat tarvitsevat virikkeitä ja vaihtelua. Yhteislaulu antaa sitä kaikille, myös meille vierailijoille. Kun lähdemme talosta, on iloinen olo. Tuntuu siltä, että kun olemme antaneet heille aikaamme, ehkä muistojakin, olemme myös itse saaneet.

Vantaan seurakuntien Musiikkia hoitolaitoksiin -vapaaehtoistoimintaan on jatkuva haku. Lisätietoja saa musiikin vapaaehtoistyön koordinaattorilta Marja Raukolalta p. 050 420 1541 tai marja.raukola@evl.fi tai osoitteesta www.suurellasydamella.fi.

Hämeenkylän lauluryhmä vierailee Pähkinärinteen Senioritalossa su 12.2.