Snellun vaksi. Juha Ruti työskentelee vahtimestarina kirkon erityisnuorisotyön keskuksessa Snellussa. Viime vuonna kirkon töissä Helsingissä oli kahdeksan hänenlaistaan mielenterveyskuntoutujaa. Kuva: Sirpa Päivinen
Harva meistä on rautaa, mutta työnteko onnistuu silti
Yli puolella Suomen työikäisistä on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus. Osatyökykyisten saaminen töihin on yksi hallituksen kärkihankkeista.
Vartiokylän seurakunnassa oli havaittu ongelma työnjaossa. Kerholaisille piti tehdä välipalaa, mutta samalla lastenohjaajia tarvittiin tekemään varsinaista työtään eli olemaan lasten kanssa.
– Vartiokylä päätti hommata osatyökykyisen työntekijän keittiölle. Hän oli kerhojen aikana muutaman tunnin auttamassa. Se, että lastenohjaajat saavat keskittyä lapsiin, ei ole keneltäkään pois, kertoo projektityöntekijä Anna Hästö Helsingin seurakuntayhtymästä.
Hästö alkoi viime kesänä johtaa Helsingin seurakuntien Työtä kohti -projektia. Sen tarkoituksena on luoda seurakuntiin työelämään valmistavia työpaikkoja osatyökykyisille ja vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville.
– Anna Hästö
Osatyökykyisten työllisyystilanteen parantaminen on yksi Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Helsingin seurakunnissa asiaan herättiin jo vuonna 2005, jolloin yhteinen kirkkovaltuusto varasi työllistämiseen määrärahan. Sitä ei kuitenkaan osattu hyödyntää seurakunnissa. Asia hautautui kymmeneksi vuodeksi.
– Tuolloin ei ole ollut ketään, keneltä kysyä asiasta, Hästö sanoo.
Yli puolella työikäisistä vamma tai pitkäaikaissairaus
Osatyökykyisyyden syyt vaihtelevat. Jopa yli puolella Suomen työikäisistä arvioidaan olevan jonkinlainen vamma tai pitkäaikaissairaus.
Työkykyä heikentävät tavallisimmin tuki- ja liikuntaelinten sairaudet tai vammat, joista kärsii yli puolet osatyökykyisistä. Selkävaivat ovat yleisiä. Mielenterveyshäiriöt rajoittavat työkykyä vajaalla viidenneksellä osatyökykyisistä. Iäkkäämmissä on enemmän osatyökykyisiä kuin nuoremmissa.
Osatyökykyisyys ei ole yksiselitteistä. Työkykyä määrittää työntekijän valmiuksien ja työn vaatimusten välinen suhde: näön heikentyessä pitää luopua lentolupakirjasta ja epileptisen kohtauksen jälkeen raskaan liikenteen ajokortista. Jos fyysinen kunto ei riitä enää palomiehen työhön, pärjää mainiosti vielä monissa muissa ammateissa.
– Ei työllistetyn ole pakko tehdä suntion tai siivoojan työtä. Työntekijä voisi olla vaikkapa puolipäiväinen pappi, Anna Hästö sanoo.
– Anna Hästö
Helsingin seurakunnissa ja seurakuntayhtymässä on vuosien mittaan työllistetty useita osatyökykyisiä Helsingin Klubitalon kanssa. Klubitalotoimintaa järjestävä ESKOT ry auttaa mielenterveyskuntoutujia pääsemään työelämään. Viime vuonna seitsemässä Helsingin seurakuntien työpaikassa työskenteli kahdeksan ihmistä.
Juha Ruti aloitti muutama vuosi sitten Klubitalon kautta Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyön tiloissa Snellussa Kalliossa.
– Alku oli hankalampaa, mutta nyt työnteko onnistuu itsenäisesti, Ruti kertoo.
Rutin polku harjoittelusta työelämään on ollut esimerkillinen. Nykyään hän työskentelee kymmenen tuntia viikossa Snellun vahtimestarina määräaikaisessa työsuhteessa ja etsii oppisopimuspaikkaa.
Ruti kertoo työn palauttaneen hänen oma-aloitteisuutensa. Työtunnit ovat lisääntyneet sitä mukaa kun työkyky on kasvanut.
Tuntuu hienolta mennä aamulla bussilla töihin
Anna Hästö muistuttaa, että työyhteisöön kuuluminen on sosiaalisesti merkittävää.
– Eräs työllistetty kertoi, kuinka hienolta tuntuu mennä töihin bussilla. Silloin oli samalla tavalla työmatkalainen kuten muutkin. Tuettu työllistäminen parantaa elämänlaatua ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.
Hästö puhuukin työllistämisen diakonisesta ulottuvuudesta ja kirkon saavutettavuudesta.
– Onko kirkko kaksitasoinen organisaatio, jossa on asiantuntijat ja seurakuntalaiset? Seurakunnan hyväksi voi tehdä työtä, vaikka ei olisi asiantuntijatehtävissä.
Valistustyön ansiosta vammaisten asema työmarkkinoilla on parantunut viime vuosina. Tosin ennakkoluulot vaikeuttavat varsinkin mielenterveyskuntoutujien pääsyä työelämään. Seurakuntien talon ylivahtimestari Pirjo Laurila kuitenkin toivoo, että seurakunnat rohkaistuisivat ottamaan osatyökykyisiä palvelukseensa.
– Moni luulee, että pitää olla vahtimassa ja ohjaamassa koko ajan. Mutta jos osatyökyisen työnkuva on kunnolla mietitty ja työ on rutiinilla hoituvaa perustyötä, työllistetyt tekevät sen itsenäisesti, Laurila kertoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
