Tulkkausapua kännykästä. Moni vastaanottokeskuksen asukas puhuu englantia vain auttavasti. Nuorisodiakoni Hanne Malkki kääntää usein matkapuhelimella vieraita sanoja englanniksi.
Hätämajoituksesta kohti pysyvämpää kotia
Diakoni Hanne Malkki toivoo, että nuoret turvapaikanhakijat saavat nähdä tavallista suomalaista perhe-elämää.
Hoikat sormet tanssivat pianon koskettimilla villisti. Suomeen viikko sitten saapunut Amir kiihdyttää Isaac Albenizin Asturias-sävellyksen hurjaan vauhtiin ja houkuttelee Hilan leirikeskuksen luokkatilaan joukon kuulijoita. Vieressä viiden hengen porukka vetää kuntopiiriä musiikista häiriintymättä.
Alaikäisten turvapaikanhakijoiden hätämajoituksessa on käynnissä tavallinen iltapäivä. Lounaasta on kulunut jo tovi, ja suomen kielen oppitunti alkaa vasta tunnin päästä.
Asukkaat viettävät väliin jäävän vapaa-ajan kuka mitenkin: joku istuu tietokoneen ääressä, toiset pysyttelevät huoneissaan ja osa keksii yhteistä tekemistä.
Muutama viikko sitten Suomeen tullut Ali nojailee pianoon. Hänen toiveenaan on jäädä Suomeen, opiskella ja löytää työ – siis elää tavanomaista arkea osana yhteiskuntaa.
”Koulutus tarjoaa minulle tulevaisuuden. Mikä tahansa työ on kuitenkin hyvä: siivoaminen tai mikä vain. Haluan olla hyödyksi yhteiskunnalle, joka auttaa minua”, hän sanoo.
|
Suomen opiskelu alkaa saman tien.
|
Nyt tarvitaan tukiperheitä
Ali on yksi yli 2 600 alaikäisestä turvapaikanhakijasta, jotka ovat saapuneet tänä vuonna Suomeen ilman huoltajaa. Hila toimii väliaikaisena majoituksena vailla tukiverkkoa vieraaseen maahan tulleille lapsille ja nuorille.
”Hätämajoitus on väliaikainen ratkaisu ennen kuin heille löydetään pysyvämpi sijoituspaikka”, nuorisodiakoni Hanne Malkki sanoo.
- Nuorisodiakoni Hanne Malkki
Kun perusasiat ovat kunnossa, on alettava miettiä pidemmälle. Yksi iso kysymys on, miten itsenäistymistä opetteleville nuorille rakennetaan ystävä- ja tukiverkosto Suomeen. Tähän työhön seurakunnat ovat Malkin mukaan vasta pikkuhiljaa päässeet tarttumaan.
”Nuorille on järjestettävä esimerkiksi tukiperheitä ja muita aikuisia kontakteja”, hän toteaa.
Nuoret viipyvät Hilassa parista päivästä muutamaan viikkoon. Sen jälkeen he siirtyvät ryhmäkoteihin tai tukiasumisyksiköihin ja aloittavat esimerkiksi koulunkäynnin.
|
Viikko sitten Suomeen saapunut Amir istahtaa pianon ääreen ja juoksuttaa ulkomuistista Albenizin Asturias-sävellyksen.
|
Valtaosa saapuneista on nuoria poikia
Useimmat Hilan nuorista ovat 14–17-vuotiaita, mutta nuorin asukas on ollut vain 11-vuotias. Suurin osa turvapaikkaa hakevista lapsista jää Suomeen pysyvästi ilman perhettään. Edessä voi siis olla vuosia laitosasumista.
Valtaosa yksin tulleista nuorista on poikia, joiden on ajateltu selviävän vaarallisesta matkasta Eurooppaan paremmin kuin tyttöjen. Moni pakenee myös, koska voisi kotimaassaan joutua pakkovärvätyksi sotatoimiin, kertoo Pakolaisavun tiedottaja Anna-Maria Pasanen.
”Monesti ajatuksena on, että perhe saataisiin turvaan perheen yhdistämisen kautta. Suomi aikoo kiristää perheen yhdistämisen ehtoja entisestään, eli yhä harvempi naisista ja tytöistä pääsee turvaan”, Pasanen sanoo.
Malkin mukaan yhteiskunnan on kannettava vastuu ilman huoltajaa Suomeen jäävistä nuorista ja näytettävä, millaista tavallinen perhe-elämä on.
”Elämme vapaassa maassa. Meillä on vastuu heistä, joilla ei ole mahdollisuutta elää hyvää elämää omassa kotimaassaan”, hän sanoo.
Pidetään näistä pojista huolta
Hilassa majoitusrakennuksen luokkatila on tyhjentynyt yhtäkkiä lähes kokonaan. Osa pojista on saanut juuri tietää lähdöstä ryhmäkotiin.
Pianotuolilla yhä istuva Amir ei usko palaavansa kotimaahansa koskaan, jos hän saa jäädä Suomeen.
”Suomi on paras maa saada turvapaikka. Täällä on vähän pakolaisia, ja ihmiset auttavat heitä”, hän sanoo.
Ryhmäkotiin siirtyvät nuoret odottavat kyytiä ja ottavat itsestään ja ohjaajista kuvia ulkona. Tunnelma on lähes riehakas, vaikka yksi pojista myöntää, että tuntuu kurjalta lähteä pois tutuksi tulleiden ihmisten luota.
Myös Malkki toteaa, että nuoriin ehtii kiintyä lyhyessä ajassa.
”Jos näistä pojista pidetään huolta, uskon, että he kaikki pärjäävät ja ovat kymmenen vuoden päästä esimerkiksi töissä.”
Jutussa esiintyvien nuorten nimet on muutettu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Espoon seurakunnat vahvistavat arabian- ja venäjänkielistä työtä
AjankohtaistaEspoon seurakunnat palkkaavat kaksi osa-aikaista työntekijää, joiden työalana on monikulttuurisuustyö. Pääkaupunkiseudulle on muodostumassa kaksi arabiankielistä kristittyjen ryhmää, jotka toimivat evankelisluterilaisen kirkon yhteydessä.