Heidi Fast tekee äänitaidetta psykiatristen potilaiden kanssa
Heidi Fast uskoo, että yhteiset äänikokemukset voivat kehittää myötätuntoa ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Kuva: Sirpa Päivinen

Heidi Fast uskoo, että yhteiset äänikokemukset voivat kehittää myötätuntoa ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Kuva: Sirpa Päivinen

Heidi Fast tekee äänitaidetta psykiatristen potilaiden kanssa

Taiteilija tutkii väitöstyössään sitä, miten yhdessä laulaessa syntyy moniääninen virittymisen hetki.

Kuorolaululla on Suomessa pitkät perinteet, ja yhteislaulutilaisuudet ovat nousseet uuteen suosioon. Virrenveisuukin kuuluu edelleen monien elämänrytmiin.

Mikä yhdessä laulamisessa houkuttelee? Mitä siinä oikeastaan tapahtuu?

Tutkija-taiteilija Heidi Fast on uppoutunut syvälle tähän kysymykseen. Ryhmässä syntyvästä äänestä on tullut Fastin tutkimuskohde, jonka pohjalta hän luo myös taidetta. Hän on tehnyt äänellisiä kokeiluja erilaisissa tiloissa ja tilanteissa, mutta niissä ei lauleta tuttuja lauluja. Ääniä luodaan tyhjästä ja ilman sanoja Fastin kehittämän taiteellisen menetelmän avulla.

Fastilla on laulajan tausta, ja hänellä on kokemusta myös kuoroista.

– Kuorolauluhan on aivan ihanaa. Olen itsekin kokenut sen, että oma ääni tavallaan hukkuu muiden ääniin, hän kertoo. Vastaavanlainen mahtava äänielämys oli yhteislaulu jalkapallo-ottelussa, jota Fast oli seuraamassa Berliinissä poikansa kanssa.
 

En ole terapeutti. Virittymisen hetki voi saada aikaan rentoutumista, ja terapia voisi ehkä jatkaa siitä, mitä ääni on sysännyt liikkeelle."


Äänitaidetta sairaalassa

Tutkimustyössään Heidi Fast pyrkii arkikokemusta pitemmälle. Hän käyttää silti sanaa laulu, vaikka hänen projekteissaan liikutaan musiikin ja vapaan äänen rajapinnassa.

Fast tekee parhaillaan taiteellista väitöstutkimusta, jota varten hän on päässyt lyhyesti työskentelemään HYKS Psykiatriakeskuksen suljetuilla osastoilla. Väitöksen ensimmäisen osan tuloksena syntyi ääni-installaatio Laulunpesä, joka oli ensimmäisen kerran esillä viime kesänä Psykiatriakeskuksen eli entisen Hesperian sairaalan kymmenkerroksisessa portaikossa.

Installaatiossa kuultiin psykiatrian vapaaehtoisten potilaiden ja Fastin yhdessä improvisoimia ääniä, joita oli tallennettu tapaamisissa. Äänet viritettiin hissien sävellajiin.

Koneen säätiön rahoittama tutkimus on nyt etenemässä HYKS Psykiatrian kanssa toiseen vaiheeseen, josta siitäkin syntyy taideteos, tällä kertaa todennäköisesti konsertti. Iso osa Fastin ajasta on kulunut erilaisten lupien saamiseen, sillä vastaavanlaista taiteellista tutkimusta ei ole ennen tehty sairaalassa.
 

Minua kiinnostaa se, miten voi kokea toisen ihmisen äänen resonanssin. Minkälainen rekisteri virittyy ihmisten välille?"


Fast on päätynyt tutkimusaiheeseensa epätavallisia reittejä. Hän opiskeli ensin Teatterikorkeakoulussa esitystaidetta ja teoriaa. Nykyinen tutkimustyö sai alkunsa Aalto-yliopiston Future Art Basessa ja jatkuu nyt taiteen laitoksella.

Samoihin aikoihin kun Fastia alkoi kiinnostaa äänenkäytön teoreettinen ja sosiaalinen puoli, hän joutui itse kokemaan, miltä tuntuu, kun ääni katoaa kokonaan. Myöhemmin kävi ilmi, että sen aiheutti homeasunto.

– Se oli iso juttu, sillä suhteeni ääneen ja lauluun oli siihen asti ollut esityskeskeistä. Kokemuksen jälkeen aloin kokeilla äänen toisenlaisia ulottuvuuksia. Työtapani alkoi hahmottua, enkä enää ajatellut oikein laulamisen kautta.

Fast on saanut huomata, että moni suomalainen vähättelee laulutaitojaan

– Ydinajatukseni on, että osaamisella ei ole tässä mitään väliä. Unohdetaan korvat.

Taiteilija on toteuttanut muun muassa tapahtumia, joita hän kutsuu laulukävelyiksi. Hän on kutsunut ihmisiä kävelemään kanssaan ja luomaan ääniä suhteessa ympäristöön.


Moniäänistä virittymistä

Psykiatrian potilaiden pariin Heidi Fast on pyrkinyt osaksi henkilökohtaisista syistä.

– Läheiseni sairastui, ja kun kävin katsomassa häntä, jäin miettimään osaston hiljaisuutta ja paikan erityistä energiaa.

Fast alkoi pohtia, miten hän onnistuisi luomaan sairaalaan tilanteita, joissa potilaita, ehkä myös henkilökuntaa, voisi saattaa äänikokemusten äärelle.

– Tutkimuksissa on todettu, että laulaminen vaikuttaa myönteisesti mielialaan, ja musiikin kuuntelua on tutkittu Suomessakin. Minua kiinnostaa kuitenkin se, miten voi kokea toisen ihmisen äänen resonanssin. Minkälainen rekisteri virittyy ihmisten välille?

HYKS:n tapaamisissa Fast löysi sen, mitä oli ollut etsimässä.

– Tapaamisten alussa oma ääneni vei muita, mutta tietyssä pisteessä äänet alkoivat elää. Pystyin havaitsemaan jonkinlaisen yhteisen virittymisen hetken, joka kuuluu myös äänitteeltä. Se oli moniääninen ja samalla äänet tavallaan harmonisoituivat. En väitä, että niissä olisi kuulunut kolmisointuja, mutta jotakin tapahtui. Sitä resonanssin hetkeä olin odottanut. Se on juuri se jakamisen kokemus, jota tutkimuksessa tavoittelen, ja joka tuntui olevan myös potilaille merkityksellinen.

Fast tietää liikkuvansa lähellä taideterapiaa, mutta hän vetää tähän rajan.

– En ole terapeutti. Virittymisen hetki voi saada aikaan rentoutumista, ja terapia voisi ehkä jatkaa siitä, mitä ääni on sysännyt liikkeelle.

Viime aikoina on puhuttu paljon taiteen hyvinvointivaikutuksista. Fast suhtautuu puheisiin kriittisesti kuten monet muutkin taiteilijat. Hän uskoo, että taide voi tukea hyvinvointia, mutta sen arvo on taiteellisessa kokemuksessa.

– Taide ei ole hoitoa. Taiteesta ei voi koskaan sanoa tarkasti, mitä kokemuksia siitä seuraa, mutta taiteessa voidaan rakentaa erilaisia tilanteita eettisen sitoutumisen pohjalle.

Jaa tämä artikkeli: