null Helena Nikkanen asuu talvet egyptiläisessä luostariyhteisössä

– Täällä saan paitsi maalata ikoneja myös elää todeksi lähimmäisenrakkautta käytännössä, Helena Nikkanen sanoo. Kuva: Päivi Arvonen

– Täällä saan paitsi maalata ikoneja myös elää todeksi lähimmäisenrakkautta käytännössä, Helena Nikkanen sanoo. Kuva: Päivi Arvonen

Helena Nikkanen asuu talvet egyptiläisessä luostariyhteisössä

Eläkepäivinä taidekonservaattorista tuli ikoneita maalaava Mama Helena.

Ruokasali on kalustettu taatelipalmun rungoista tehdyillä huonekaluilla. Aamuyhdeksältä siellä on hiljaista. Helena Nikkanen lopettelee aamiaistaan. Kotitekoinen mangohillo ja egyptiläinen paputahna fuul antavat energiaa päivään, joka alkaa ikonimaalauksella.

Nikkanen kävelee kasvimaan reunustamaa kujaa pitkin ateljeerakennukseen, jossa häntä odottavat Manal ja nunna Hanuna. Naisten kohtaaminen on niin täynnä lämpöä, että voisi kuvitella heidän olleen erossa toisistaan paljon kauemmin kuin puoli vuorokautta. Manal halaa Nikkasta lujasti ja suukottaa molemmille poskille.

– Olemme kuin yhtä perhettä. Tämä kliseinen sanonta todella konkretisoituu tällä, Nikkanen sanoo.

Hän on asunut talvikuukaudet Egyptissä Anafora-nimisessä luostarimaisessa yhteisössä jo viisi vuotta. Egyptissä Nikkanen matkaili jo 1960-luvulla, mutta Anaforasta hän kuuli ystävältään vasta vuonna 2008. Sen jälkeen hän vieraili siellä lomillaan useita kertoja.

Kun Nikkanen jäi eläkkeelle vuonna 2010, Anaforan perustaja, piispa Thomas pyysi häntä muuttamaan yhteisöön. Nikkanen otti kutsun mieluusti vastaan.

– En olisi osannut edes haaveilla, että pääsisin eläkkeellä asumaan tällaiseen yhteisöön, Nikkanen sanoo.
 

Tilaa yksinäisyydelle ja yhteisöllisyydelle

Eläkepäivät Anaforassa täyttyvät kolmesta eri työstä. Helena Nikkasen yhtenä vastuualueena ovat ikonimaalaus ja ikonimaalauksen opettaminen. Toisena työkenttänä on suunnitella ja maalata rakenteilla olevan kirkon sisäseiniin tapahtumia Jeesuksen elämästä ja muista Uuden testamentin tapahtumista.

Lisäksi Nikkanen saa ajoittain läheisistä luostareista konservoitavakseen vanhoja ikoneita. Tällä hetkellä hänellä on työn alla 1260-luvulta peräisin olevan Matteusta esittävän ikonin konservointi- ja rekonstruktiotyö.

– Minulla on kuitenkin täysi vapaus valita, mitä teen ja milloin. Aikaa jää myös lepäämiseen ja päivänokosille. Työ ei tunnu raskaalta, koska nautin siitä mitä teen.
 

Täällä elämiseen kuuluu, että ei puhuta pahaa toisista eikä syyllistetä ketään. Minulle tämä on ollut myös mahdollisuus avautua ja kasvaa henkisesti."
– Helena Nikkanen
 

Anaforan yhteisössä on periaatteena, että toisia tuetaan ja autetaan aina mahdollisuuksien mukaan. Isojen tapahtumien yhteydessä Nikkanen saattaa jättää maalauksen ja mennä keittiöön avuksi vaikkapa perunankuorinnassa.

– Täällä saan elää todeksi lähimmäisenrakkautta käytännössä. Täällä elämiseen kuuluu, että ei puhuta pahaa toisista eikä syyllistetä ketään. Minulle tämä on ollut myös mahdollisuus avautua ja kasvaa henkisesti, Nikkanen pohtii.

Häntä viehättää Anaforassa myös se, että yhteisöllisyydestä huolimatta siellä on tilaa myös yksityisyydelle ja yksin ololle oman kodin rauhassa.
 

Ikonimaalaus on tiimityötä

Yhteisön periaatteisiin kuuluu, että tittelit ja arvonimet jäävät porttien ulkopuolelle. Helena Nikkanen on anaforalaisille Mama Helena, jonka tiedetään tulevan Suomesta.

Ennen eläkkeelle jäämistään Nikkanen toimi Valamon luostarin konservointilaitoksen johtavana konservaattorina. Hän myös opetti ikonimaalausta. Näistä ansioista yhteisön jäsenet eivät tiedä, mutta hänen osaamistaan arvostetaan.
 

Tunnen olevani täällä kuin kala vedessä. Liturgia on sama kuin Suomessa, mutta laulu on täällä yksiäänistä ja melodiat faaraoidenaikaisia."
– Helena Nikkanen
 

– Ikonien maalaaminen on tiimityötä. Neljän hengen tiimimme keskustelee paljon ikoneista ja jokaiselle on muotoutunut omat osaamisalueensa, Nikkanen kertoo.

Ikoniateljeen tuotannossa Kristuksen kasvot ovat yleensä nunna Hanunan maalaamat. Manalin vastuulla ovat pienet yksityiskohdat kuten koptinkieliset tekstit. Nikkanen tekee ikonien piirrokset ja nunna Marthan vastuulla on ikonien pohjustus.

– Saimme monen vuoden odotuksen jälkeen ikonipohjiksi upeita lautoja, joita egyptiläinen puuseppä oli kuivattanut vuosia, Nikkanen kertoo tuoreesta ilonaiheesta.

Helena Nikkanen asuu talvet Egyptissä ja kesät Suomessa. Egyptissä hän kokee olevansa kristinuskon alkulähteillä. Kuva: Päivi Arvonen


Huoli Egyptin kristityistä

Egyptin koptikirkon ortodoksisuus on Helena Nikkasen mielestä hyvin samantapaista kuin Suomen ortodoksisuus.

– Tunnen olevani täällä kuin kala vedessä. Liturgia on sama kuin Suomessa, mutta laulu on täällä yksiäänistä ja melodiat faaraoidenaikaisia. Kirkossa käytetään soittimina symbaaleja ja triangeleja eikä jumalanpalveluksen aikana tarvitse seistä, Nikkanen selvittää.

Värikkäillä räsymatoilla sisustettu Anaforan kirkko on yksinkertaisuudessaan Nikkaselle mieluisa. Kirkossa on vain kaksi ikonia. Iltahartauden aikana kirkko valaistaan kynttilöin.

– Aikaisemmin täällä oli lähinnä painokuva-ikoneja. Nyt joulun, pääsiäisen ja loppiaisen aikana käytetyt painokuvat on korvattu ateljeemme maalaamilla ikoneilla. Haaveilen, että vastaisuudessa kirkkovuoden juhlissa olisi käytettävissä entistä enemmän maalattuja ikoneja, Nikkanen kertoo.

Ristisaatto-kulkueet ovat Anaforassa erityisiä juhlahetkiä, sillä ne voidaan järjestää ulkona yhteisön puutarhassa. Muualla Egyptissä jouduttiin jo 1970-luvulla turvallisuussyistä luopumaan ristisaattojen järjestämisestä ulkona.

– Minulla on suuri huoli Egyptin kristityistä ja heidän kohtaamastaan väkivallasta ja sen uhasta, mutta Anaforassa koen oloni turvalliseksi, Nikkanen kertoo.

Ehtoollinen on Helena Nikkaselle tärkeä sakramentti. Egyptin koptikirkossa ehtoollisleipä on oikeaa leipää. Sitä jaetaan kävijöille korista kotiin vietäväksi myös jumalanpalveluksen jälkeen.

– Ehtoollisessa toteutuu leivän murtaminen samassa merkityksessä kuin Jeesus teki sen aterioidessaan opetuslastensa kanssa viimeisen kerran. Koen täällä luostarilaitoksen syntymaassa todella päässeeni kristinuskon alkulähteille.

Kuka?

Helena Nikkanen, taidekonservaattori. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2010 Valamon luostarin konservointilaitoksen johtavan konservaattorin virasta.

Mitä?

Asuu talvikaudet Egyptissä, jossa maalaa ikoneja ja rakenteilla olevan kirkon seinämaalauksia. Viettää kesät Suomessa Helsingissä ja Heinävedellä.

Motto?

"Vastoinkäymiset saattavat osoittautua onnenpotkuiksi."

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: