Arvio: Valamon luostari vetää puoleensa yllättäviäkin ihmisiä

Uudessa kirjassa moni näyttelijä kertoo kokemastaan Valamon lumouksesta. Myös munkit, talkoolaiset ja sivarit valottavat luostarin arkea.

07.06.2017 09:30
Eira Serkkola
Juha Tuomi / Rodeo

"Valamossa toimitettavia jumalanpalveluksia seuratessani itkin: mikään teatteriesitys ei koskaan saisi aikaan mitään sellaista, mitä koin luostarissa, konevitsalaisen Jumalanäidin ikonin edessä tuohusten liekkien luodessa eriskummallisia varjoja viileään kirkkosaliin."

Näin kirjoittaa näyttelijä Johannes Lahtela kirjassa Minun Valamoni. Tarinoita luostarista. Hänen elämässään uskonnolla, kirkolla tai uskonnollisella elämällä ylipäätään ei ollut mitään sijaa ennen kohtalokasta roolia Dostojevskin Rikoksessa ja rangaistuksessa. Se oli sysäys tutustua ortodoksisuuteen, mutta pohjalla oli tunne elämän tyhjyydestä. Nykyisin Lahtela on ortodoksisen kirkon diakoni.

Koska täällä rukoillaan ja on rukoiltu paljon, täällä on arkisesti sanottuna paljon hyvää energiaa.
- Metropoliitta Panteleimon

Kirjassa Valamon kokemuksistaan kertovat muun muassa Samuli Edelmann, Torsti Lehtinen, Tuula-Liina Varis ja Hannu-Pekka Björkman.

Kirjan ovat toimittaneet Annina Holmberg, Olli Löytty ja Taina West. Löytty oli Valamossa siviilipalvelusmiehenä 1980-luvulla, Holmberg alkoi käydä luostarissa teini-ikäisenä vanhempiensa Kalle ja Ritva Holmbergin kanssa. Westin molemmat mummot olivat ortodokseja, mutta hän itse liittyi kirkkoon vasta äskettäin.

Tekijäkolmikko kertoo kirjassa omat tarinansa. Lisäksi he ovat pyytäneet kirjoituksia lukuisilta Valamon-kävijöiltä ja haastatelleet munkkeja, luostarin työntekijöitä ja talkoolaisia. Myös jo tuonilmaisiin siirtynyt Kalle Holmberg ehti kirjoittaa kirjaan viimeisillä voimillaan.

Kansien väliin on saatu paljon värikkäitä persoonia ja hauskoja muisteluksia, mutta yhtä lailla koskettavaa etsintää ja hengellisiä löytöjä. Jotkut Valamon ystävät ovat käyneet luostarissa lapsesta asti, toiset taas poikenneet uteliaisuudesta ohi ajaessaan – ja palanneet yhä uudestaan. Yllättävän moni heistä sai aikuisena Kalle tai Ritva Holmbergin kummikseen.

Valamo on ortodoksisen uskonelämän ja kulttuurin keskus Suomessa. Igumenina 18 vuotta toiminut metropoliitta Panteleimon kiteyttää: "Valamossa Jumalan armo on lähellä. (– –) Koska täällä rukoillaan ja on rukoiltu paljon, täällä on arkisesti sanottuna paljon hyvää energiaa ja tänne on välittynyt sen takia paljon siunausta. Se näkyy sillä tavalla, että luostarissa tulee paljon oivalluksia ja ajatukset selkiävät."

Minun Valamoni. Tarinoita luostarista. Toim. Annina Holmberg, Olli Löytty ja Taina West. Kirjapaja 2017.

Tämä kolahti: Petsamon luostarin pappismunkki Paisin tie päättyi marttyyrinä joukkohautaan

Hengellisyys 17.6.2020

Pietarista johtaa tie Viipuriin. Sen varrella on Levašovon joukkohauta. Siellä, tuhansien muiden NKVD:n teloittamien joukossa, makaa pappismunkki Paisi. Hän on Suomen kansalainen.