Näyttelijä Heli Hyttisen sooloesitys Itkujuhla nähdään tiiliholvisessa Tuomiokirkon kryptassa.
Heli Hyttinen esittää itkuvirsiä Tuomiokirkon kryptan Itkujuhlassa isoisoisoäitinsä, karjalaisen itkijän Irinja Reijosen, innoittamana
Itkujuhla-esitys sai alkusysäyksensä, kun Heli Hyttinen sai tietää isoisänsä isoäidistä, joka oli aikansa tunnetuimpia karjalaisia itkijänaisia.
Näyttelijä Heli Hyttinen törmäsi tunnettuun sukulaiseensa yllättäen opiskellessaan teatteritaiteen tutkinto-ohjelmassa Nätyllä Tampereen yliopistossa. Opinto-ohjelmaan kuului kansanmusiikin kurssi, ja kurssilla näytettiin kuva karjalaisesta itkijänaisesta Irinja Reijosesta. Hyttisen äidin tyttönimi oli ollut Reijonen, joten hän kysyi äitinsä isältä, oliko Irinja Reijonen hänelle tuttu henkilö. Tämä vastasi, että kyseessä oli hänen isoäitinsä.
– Vaarilta saadun tiedon jälkeen etsin Tampereen yliopiston kansanperinteen arkistosta äänitteitä Irinjan esittämistä itkuista. Löysin sieltä muutamia äänitteitä, mutta lopulta arkistonauhoja löytyi lisää useita kymmeniä tunteja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta Helsingistä. Kuuntelin niitä kotona hämmentyneenä, Hyttinen kertoo.
Hän pystyi hyvin samaistumaan herkkämieliseksi kuvaillun isoisoisoäitinsä ääneen itkemiseen, koska oli erityisesti lapsena ihmetellyt, miksi hän on niin herkkä. Näyttelijän opinnoissa herkkyyden ja näyttelijän tekniikan yhdistäminen oli jo tullut tutuksi, mutta nyt Hyttistä alkoi kiinnostaa itkijyys. Hyttinen otti yhteyttä itkijä ja kansanmuusikko Emmi Kuittiseen, joka alkoi antaa hänelle äänellä itkemisen yksityistunteja.
Heli Hyttinen on selvittänyt useita vuosia tunnetun isoisoisoäitinsä elämää.
Heli Hyttiselle tuli jo tuolloin opiskeluaikana ajatus sooloesityksen tekemisestä Irinja Reijosen itkujen pohjalta. Muutama vuosi sitten hän ryhtyi työstämään itkemisen ylistystä tosissaan näyttelijä Laura Rämän kanssa, joka ohjaa esityksen yhdessä hänen kanssaan.
– Itkujuhla-esitys kertoo siitä, miten sain tietää Irinjasta ja mitä sain lopulta hänestä selville. Tämän tarinan kautta esityksessä käsitellään äänellä itkemistä ja myös laajemmin itkemistä nykyisessä kulttuurissamme, Hyttinen selvittää.
– Esityksessä kuullaan muutamia Irinjan arkistoiduista itkuista, kuten hänen itkunsa edesmenneelle äidilleen. Nämä arkistoitkut eivät ole nauhoitteita aidoista itkutilanteista, koska hän on tullut SKS:n arkistoon niitä varta vasten nauhoittamaan. Niistä kuuluu silti suruun apeutumista, sellaista itkijöiden voimakasta mutta hallittua emootiopurskahtelua.
Tarinan kautta käsitellään äänellä itkemistä ja myös laajemmin itkemistä nykyisessä kulttuurissamme.
Itkujuhlassa kuullaan myös näyttelijän omaa äänellä itkua: hän itkee jo aikoja sitten pois mennyttä sukulaistaan, Irinjaa, ja pyrkii saamaan tähän yhteyden yli sukupolvien.
– Esityksessä näyttämö-Heli puhuu siitä, miten haastavaa on ollut selvittää asioita Irinjasta ja hänen elämästään. Se on ollut paljon vaikeampaa kuin kuvittelin, vaikka Irinjan kuolemasta on vasta 64 vuotta.
Hyttinen ja hänen työryhmänsä ovat olleet innostuneita löytämästään esityspaikasta, Tuomiokirkon kryptasta. Skenografi Ella Snellman on kuvaillut tiiliholvista kryptaa piilopaikaksi, johon voi kutsua ihmisiä kokemaan erityistä esitystä.
– Itkujuhla-esityksen alun lähtötilanne on Irinjan muistojuhla. Tästä sitten sukelletaan erilaisiin fantasioihin ja kuvitteluihin. Lavastuksen keskeisenä elementtinä on valtava kangas, joka saa esityksessä erilaisia käyttötarkoituksia ja rooleja.
Hyttinen sanoo tutustumisen karjalanortodoksisiin hautajaisperinteisiin ja itkijän rooliin niissä muuttaneen hänen suhtautumistaan kuolemaan.
– Näin vaarin hänen poismenonsa jälkeen, ja se tuntui yllättäen luontevalta. Aiemmin ajatus kuolleen ihmisen näkemistä tuntui kammottavalta ajatukselta. Vaarini oli kuitenkin jo iäkäs ja sai lähteä elettyään pitkän elämän. Sehän on väistämätöntä, jopa kaunistakin.
Itkujuhlan ensi-ilta pe 20.10. klo 19 Tuomiokirkon kryptassa, Kirkkokatu 18. Muut esitykset: la 21.10. klo 13, ti 24.10. klo 19, ke 25.10. klo 19, to 26.10. klo 19 ja pe 27.10. klo 19. Liput 20 ja 10 e, varaukset sähköpostitse osoitteesta itkujuhla@gmail.com.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vaikka herkkyyttä nykyään arvostetaan, kulttuuriset mallit istuvat syvässä: ”Kuulen helposti sisältäni kehotuksen, että älä itke”
Hyvä elämäPerinteisesti sureminen on ollut yhteisöllinen tapahtuma. Nyky-Suomessa julkinen itkeminen voi tuntua edelleen vaikealta.
