Helsingin seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat aiemmin voineet hakea yhteisestä kriisirahastosta avustuksia ihmisten kriisitilanteisiin. Kuva: Hans Eiskonen / Unsplash
Helsingin seurakuntien yhteinen kriisirahasto lopetettiin – avun saaminen voi jatkossa riippua asuinalueesta
Helsingin seurakuntayhtymä lakkautti diakoniatyön yhteisen kriisirahaston, josta on maksettu tukia esimerkiksi vuokrarästeihin. Päätös herättää huolta siitä, miten yhdenvertaisesti apua voidaan tarjota jatkossa.
Huhtikuussa 2025 Helsingin seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto teki päätöksen, jonka myötä diakoniatyön yhteinen kriisirahasto ja ruokapankkivarat lopetettiin ja avustusrahat siirrettiin kunkin seurakunnan omiin talouskehyksiin. Muutos tuli voimaan vuodenvaihteessa. Päätös oli osa kokonaisuutta, jossa seurakuntien ja seurakuntayhtymän yhteisten työmuotojen välistä työnjakoa määriteltiin uudelleen.
Yhteisen seurakuntatyön diakonian päällikkö Asta Turtiainen kertoo, että diakoniset avustusvarat oli tarkoitettu suoraksi tueksi avun tarpeessa oleville helsinkiläisille.
Seurakunnat ovat aiemmin voineet hakea kriisirahastosta suurempia avustuksia ihmisten kriisitilanteisiin, kuten vuokrarästien maksamiseen. Yksittäisten avustusten suuruus on ollut enintään 2000 euroa perhettä kohti viiden vuoden aikana. Seurakunnat ovat hakeneet diakonisista avustusvaroista myös erillisiä toimintamäärärahoja ruokamaksusitoumusten ja yhteisöruokailujen järjestämiseen.
Turtiaisen mukaan kriisirahaston varat siirrettiin yhteisiin varoihin ensimmäisen kerran 1990-luvun laman keskellä, ja niitä on käytetty vuosittain siitä lähtien. Kriisirahaston kautta seurakunnat ovat tukeneet Helsingin asukkaita vuosittain 50 000–80 000 eurolla. Tämän vuoden alusta lähtien rahat siirtyivät osaksi seurakuntien kehysmäärärahoja, joiden käytöstä seurakunnat päättävät itse.
– Seurakuntien ei ole pakko kohdentaa varoja kokonaisuudessaan diakoniseen avustamiseen. Monissa seurakunnissa näin on toki tehty, mutta kaikkien seurakuntien tilanteesta ei ole tarkkaa tietoa, Turtiainen sanoo.
Riittävätkö diakonian rahat?
Kirkkohallituksen diakonian asiantuntija Anita Salonen kertoo, että Helsingin päätös luopua kriisirahastosta herättää diakoniatyöntekijöissä huolta. Salonen korostaa, että seurakuntien pitää säilyttää kykynsä tukea ja vahvistaa ihmisiä diakoniatyön kautta niin, että mahdollisuus osallisuuteen ja hyvään elämään säilyy.
– Kirkon on pidettävä huolta siitä, että diakoniatyöllä on resursseja auttaa niitä, jotka kärsivät yhteiskunnan muutoksista ja joutuvat tilanteisiin, joihin eivät voi itse vaikuttaa. Siihen tarvitaan työntekijävoimaa, mutta myös avustusmäärärahoja ja erilaisia auttamisen keinoja.
Salosen työhön kuuluu Kirkon diakoniarahaston valtakunnallisen avustustyön koordinoiminen. Diakoniarahasto tekee vuosittain 700–800 avustuspäätöstä, joissa yhtä perhettä avustetaan keskimäärin 1 500–2 000 eurolla. Oman kriisirahaston vuoksi Helsingin seurakunnista ei ole tullut valtakunnalliseen diakoniarahastoon avustushakemuksia, toisin kuin esimerkiksi Espoosta ja Vantaalta.
– Helsingissä yhteisen kriisirahaston avulla on pystytty tasoittamaan seurakuntien erilaista tilannetta niin, että avustaminen on ollut avun saajien kannalta yhdenvertaista. Jos tämä avustamisen tarve kaatuisi yhtäkkiä Kirkon diakoniarahastolle, aukon paikkaaminen olisi kovin vaikeaa.
Käytämme meille korvamerkatun osuuden diakoniatyöhön, mutta varat eivät riitä ihmisten tukemiseen isommissa kriiseissä.
Diakonian päällikkö Asta Turtiainen pitää Kirkon diakoniarahastossa herännyttä huolta aiheellisena. Turtiainen kysyy, onko kriisirahaston lopettaminen oikeanlainen signaali tilanteessa, jossa vähävaraisten tilanne kiristyy hallituksen leikkausten vuoksi ja ruoka-apua tarvitsevien määrä on kasvussa.
Turtiaisen mukaan uudessa tilanteessa on olennaista kysyä, toteutuuko Helsingissä diakonista apua tarvitsevien yhdenvertainen kohtelu.
– Kriisirahaston avustukset ovat antaneet diakoniatyölle mahdollisuuden tukea taloudellisessa kriisissä olevia ihmisiä vaikuttavammin kuin tavanomaisilla pienillä avustuksilla voidaan tehdä. Missä tahansa asun helsinkiläisen on ollut mahdollista hakea isompaa avustusta kriisirahaston kautta, riippumatta oman seurakunnan taloudellisesta tilanteesta.
Kriisirahaston toimintamäärärahoilla on järjestetty myös yhteisöruokailuja. Työkokeiluun osallistuvat nuoret valmistivat ruokaa Malmin Waste & Feast -hävikkiravintolassa maaliskuussa 2025. Kuva: Sirpa Päivinen
Erot kasvavat seurakuntien välillä
Kannelmäen seurakunnan diakoniatyöntekijä Heini Sinkko kertoo, että seurakunnan tänä vuonna saama kriisirahaston osuus vastaa suurin piirtein summaa, jonka se sai vuonna 2025 ruokamaksusitoumuksiin ja yhteisöruokailuihin.
– Käytämme meille korvamerkatun osuuden diakoniatyöhön, mutta varat eivät riitä ihmisten tukemiseen isommissa kriiseissä. Aikaisempina vuosina isompia kriisirahastohakemuksia on tehty muutamasta enintään kymmeneen.
Sinkko korostaa, että mahdollisuus hakea tukea ihmisten akuutteihin kriiseihin on ollut tärkeä työkalu diakonian asiakkaiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
– Helsinkiläiset eivät ole ennenkään olleet yhdenvertaisessa asemassa siinä, miten diakoniatyö pystyy tukemaan ja palvelemaan heitä. Yhdenvertaisuus heikkenee entisestään, kun joillakin seurakunnilla on mahdollisuus varata kehysmäärärahoista osuus kriisirahaston luonteiseen isompaan tukeen ja toisilla ei.
Malmin seurakunnan diakoniajohtaja Elina Leppihalme jakaa huolen helsinkiläisten yhdenvertaisuudesta muutoksessa. Myös Malmilla seurakunnan osuus kriisirahaston varoista käytetään diakoniatyöhön.
– Tämä on ollut Malmin seurakunnassa selvää alusta asti. Varat on budjetoitu kokonaisuudessaan diakonia-avustuksiin, Leppihalme sanoo.
– Olemme rakentaneet Malmin seurakuntaan kriisirahaston korvaavia käytäntöjä. Ajatus on jatkaa kriisirahaston kriteereillä, mutta maksimiavustussumma tulee todennäköisesti olemaan pienempi, jotta saamme rahan riittämään vähän useammalle ison seurakunnan alueella. Teemme paikallisesti parhaamme, mutta tuo paras ei seurakuntien erilaisten resurssien kanssa voi mitenkään olla kaikkialla sama.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Lapsilta pyydetään lainaan heidän säästörahojaan” – Näin köyhyys rikkoo tavallisten suomalaisperheiden arjen
Hyvä elämäPuuroa jatketaan kuivilla leivillä, lapset eivät saa syntymäpäivälahjoja ja teinit pelkäävät ottaa opintolainaa. Kirkko ja kaupungin kyselyyn vastanneet vanhemmat kertovat, mitä he toivovat muiden ihmisten ymmärtävän lapsiperheköyhyydestä.
