Ilkka Vainiolle oma isä on ammatillisesti kaikkein suurin esikuva.
Henkeä mukana
Ilkka Vainio haluaisi kuulla nykyajan musiikintekijöiltä uusia virsiä.
Musiikkituottaja ja sanoittaja Ilkka Vainion kaulassa riippuu suuri hopeinen risti. Se on tuotu Maltalta, jossa hän lomaili viime marraskuussa.
— Kävin siellä kirkoissa ja ostin itselleni tämän ristin. Aiemmin minulla oli pienempi ristiriipus. Annoin sen 12-vuotiaalle pojalleni Akselille, Vainio kertoo.
Viime syksynä ilmestyi Vainion tuottama Veisukaraoke-dvd, joka oli jatkoa aiemmin ilmestyneelle Virsikaraoke-levylle.
— En ole koskaan vieroksunut hengellisiä asioita. Päinvastoin, olen ylpeä, että olen saanut olla ensimmäisenä Suomessa tekemässä virsikaraokelevyn. Ihmettelen, ettei sitä ollut kukaan aiemmin tehnyt.
Vainion kynästä on syntynyt noin 900 levytettyä sanoitusta. Hänen tekstejään ovat levyttäneet niin Kari Tapio ja Paula Koivuniemi kuin Kikka ja Nylon Beat. Viime vuonna Vainio sanoitti elämänsä ensimmäisen kerran virren, jonka poppipappi Mikko Salmi sävelsi.
— Teimme Jätkän kynttilä -nimistä virttä yöllä oululaisessa hotellihuoneessa. Kesken biisinteon huoneessa alkoivat valot välkkyä. Meillä oli siis henkeä mukana, Vainio muistelee.
Erikoismiehen poika
Ilkka Vainiolla on ranteessaan isänsä Juha "Junnu" Vainion vanha kello. Oma isä on hänelle ammatillisesti kaikkein suurin esikuva. Kysyttäessä minkälainen isä Juha oli Ilkan kasvoille leviää hymy.
— Isä oli reilu, hyvä ja huumorintajuinen. Hän meni taivaaseen vain 52-vuotiaana. Tuntuu, että Juha meni liian aikaisin, mutta toisaalta hän oli saanut jo kaiken valmiiksi. Hän ehti tehdä lauluja monen ihmisen edestä. Minä teen omat lauluni, mutta Juha elää rinnallani koko ajan.
— Isä halusi kannustaa nuoria tekijöitä. Hän otti minunkin tekstejä levylleen, vaikka olisi hyvin voinut tehdä kaikki kappaleet itse. Juha oli ylpeä teksteistäni.
Junnu Vainio menehtyi Sveitsissä vuonna 1990. Pari viikkoa ennen Sveitsiin lähtöä hän jutteli esikoispoikansa Ilkan kanssa. Hänellä oli tunne, ettei eläisi enää kauan.
— Katso, että kaikki sisarukset pärjäävät täällä. Sä teet omat juttusi ja pärjäät. Niin isä sanoi. Ne olivat tärkeitä sanoja. Saatiin asiat selviksi, poika sanoo.
— Isä oli kaikin tavoin erikoismies, hyvä isä, huippusanoittaja ja -säveltäjä. Meitä oli viisi lasta. Juha elätti lauluilla koko perheen. Siinä sai tehdä paljon töitä. Hän oli ahkera ja teki hienon uran, mutta joutui maksamaan siitä kalliin hinnan.
Isä-Juhan kuoleman jälkeen hänen työpöydältään löytyi viimeinen lauluteksti, joka alkoi sanoilla "Ei toivetta mulla sen kummempaa, kuin terveenä kuolla saisi. Ja kaunis tyttö tulipunaruusun mulle istuttaisi".
— Lähetin tekstin Juicelle, joka teki sanoituksen loppuun. Kari Tapio, jota olen kutsunut viihteen kenttärovastiksi, levytti sen, Vainio kertoo.
Keskusteluja uskosta, elämästä ja koripallosta
Ilkka Vainio ei ehtinyt rippileirille, koska hän paiski kaikki kesät töitä levy-yhtiössä. Ensimmäisinä duuneinaan 12-vuotiaana hän kertoo tyhjentäneensä Toivo Kärjen roskakoria.
Rippikoulun käyminen tuli eteen kolmekymppisenä naimisiinmenon kynnyksellä.
— Kävelimme perhepappimme Matti Mäkeläisen kanssa Hietaniemen hautausmaalla ja keskustelimme uskosta, elämästä ja koripallosta.
Vainio oli etukäteen miettinyt, kuinka hän mahtaa jaksaa keskustella papin kanssa ja olisiko se raskasta.
— Oli kuitenkin mukavaa kävellä hautausmaalla, katsella hautakiviä ja keskustella. Ja vielä kun pappikin sattui olemaan innokas koripallomies.
Vainion haaveena on tehdä virsilevy, johon pyydettäisiin tämän päivän huippusäveltäjiltä ja sanoittajilta uusia, rohkeampia virsiä.
— Olisi outoa ja tylsää, jos nykyajan tekijät eivät jättäisi jälkeensä hienoja virsiä, hän pohtii.
Suomalaisella iskelmämusiikilla ja virsillä on paljon enemmän yhteistä kuin uskoisi. Vainion mukaan niin virret kuin iskelmätkin antavat ihmisille parhaimmillaan hyvää mieltä, iloa, toivoa ja voimaa.
— On ollut hienoa nähdä gospel-piireistä lähteneiden Pekka Ruuskan ja Juha Tapion nousu koko kansan suosikeiksi. Olipa kyseessä mikä tahansa musiikki, huumori tai hengellisyys, sen tekemisessä pitää olla mukana oikeanlainen henki ja ymmärrys. Muuten hommasta ei tule mitään.
Huumoria ja haikeaa
Ilkka Vainio kokee olevansa etuoikeutettu runoilija saadessaan tehdä iskelmäsanoituksia suurelle yleisölle.
— Sanoittajana olen tavallaan sermin takana, mutta laulun sanat voivat tavoittaa miljoona kuulijaa. Niiden avulla voi saada tärkeää viestiä eteenpäin. Laulut voivat auttaa ja auttavatkin, hän miettii.
Vainion oma elämä oli vähällä päättyä liian aikaisin hänen jouduttuaan vakavaan auto-onnettomuuteen 17-vuotiaana. Oli juhannusyö, humalainen kuljettaja, eikä kyydissä istuneella Ilkalla ollut turvavyötä. Hurjastelu päättyi auton osuessa lujassa vauhdissa päin puuta.
Nuori mies taisteli elämästään, mutta selvisi verensiirron ja taitavan lääkärin ansiosta.
— Muistan kuinka onnettomuuspaikalla ambulanssinkuljettaja sanoi, että "tämä menehtyy". Saan olla kiitollinen, että selvisin. Nuori lääkäri Peter Floman pelasti henkeni. Monia ystäviä on lähtenyt liian aikaisin.
Vainio on 16-vuotiaan tyttären ja 12-vuotiaan pojan isä. Hän asuu Espoossa ja on kihloissa Elina Conyersin kanssa. Töitä Vainio ei ole koskaan tehnyt virkamiesmäisesti. Päivät venyvät usein pitkiksi. Kun hän on nikkaroinut iskelmäsanoituksia, on sävellystyöstä usein ollut vastaamassa Mika Toivanen, Risto Asikainen tai Pertti Haverinen.
Vainion isänäiti opetti lapsenlapselleen iltarukouksen, jonka hän edelleen lukee joka ilta.
— Minulle on itsestään selvää, että joku johtokunta tuolla ylhäällä on. Muuten tämä elämä olisi tylsää.
Vainion mielestä kirkko ei saisi olla liian kaukana tavallisesta tallaajasta.
— Ei saisi olla liian vanhoillista ja vakavaa. Elämään kuuluu kaikenlaista, huumoria ja haikeaa. Pitää osata nauraa ja uskaltaa elää.
Jätkän kynttilä
(säv. Mikko Salmi, san. Ilkka Vainio)
Pohjoisen pojan sielussa tuulee
Virttyneet virret kaukana soi
Kellojen kaiun vain ruosteena kuulee
Luojako kärsimään pelkästään loi?
Tummuneen taivaan harteillaan kantaa
Mieli käy lujilla pimeyttä päin
Rukous pelokas voimia antaa
Ylhäällä ainutko on ystäväin?
Mutta Jätkän kynttilä sydämessä salaa palaa
Jätkän kynttilä uskoa, toivoa hiljaa valaa
Vain ilon kauttako muualla mennään
Kulkija kohmeessa yksinään käy
Hiipuvaa rakkautta silmissä sen nään
Ei Jätkän kynttilää sokeille näy
Mutta Jätkän kynttilä sydämessään aina hohtaa
Jätkän kynttilä, kulkija, Luojansa matkalla kohtaa.
10 biisiä, joiden sanoituksissa on Ilkka Vainion mielestä sanomaa:
-
Virsi 492: Ystävä sä lapsien
-
Virsi 571: Suvivirsi
-
Kari Tapio: Valaise yö ja Äiti valvoo
-
Paula Koivuniemi: Kadotettujen sielujen maa
-
Juha Vainio: Sellaista elämä on ja Yksinäinen saarnipuu
-
Hector: Kuinka voit väittää
-
Juice: Rakkauden ammattilainen
-
Jukka Virtasen sanoitus Maalaismaisemaa (Country Comfort)
Jaa tämä artikkeli: