– Koen läheiseksi matkalla olon tunnun. Kuljetaan tämän päivän matka. Kukaan ei tiedä, mitä huominen tuo tulleessaan, Heimo Hatakka sanoo. Kuva: Hans v. Schantz
Hittibiisien sanoittaja Heimo Hatakka innostui virsistä
Hengellinen elämä ei ole muusta elämästä erillistä. Siksi virretkin saavat kertoa tavallisista asioista.
Moni on pysähtynyt kuuntelemaan, miten Anna Puu eläytyy hienosti Kauniiseen päivään ja Melankolian riemuihin. Harvempi tietää tai tunnistaa kappaleiden sanoittajan, toimittaja Heimo Hatakan kädenjäljen.
– Enimmäkseen olen sanoittajana liikkunut pop–jazz-linjoilla, hän luonnehtii työtään.
Viisikymppinen Hatakka aloitti sanoittamisen teini-iässä. Jukka Leppilampi levytti Hatakan sanoittamia kappaleita 1980-luvun lopulla, mutta läpimurto sanoittajana tuli vasta 2010-luvun taitteessa. Eri artistit ovat levyttäneet noin 50 Hatakan kappaletta.
Viime syksynä Kannelmäen seurakunnan kanttori Sirkku Rintamäki soitti Hatakalle ja kysyi tätä mukaan projektiinsa. Kanttori etsii jatkotutkinnossaan uutta sävelkieltä virsille. Hän halusi hankkeeseensa eri kirjoittajien tekstejä ja tuskin aavisti, millaisen vastauksen saisi Hatakalta.
– Olenkin juuri ajatellut, mitä virsi voisi olla. Virret ovat kiinnostaneet minua nuoresta asti, Hatakka kertaa.
Iskelmä sopii virreksi
Niin iskelmän kuin virren kieli nousee Heimo Hatakan mukaan lajien omasta perinteestä. Molemmille yhteistä on kuitenkin kaipuu jonnekin. Niinpä Aavan meren tuolla puolen voisi Hatakan mielestä olla virsi, jos seurakunta ottaisi sen laulaakseen.
Vielä paremmin virreksi sopisi Kulkurin valssi.
– Se oli suomalaissiirtolaisten parissa Tukholmassa työskennelleen papin Juhani Rekolan "lempivirsi". Laulu oli hänelle kuva kristityn vapaudesta. "Metsien humina, kun soi", kertoi hänelle toisesta todellisuudesta. Sen ääni hukkuu usein arjen meteliin, Hatakka toteaa.
Elämän todelliset matkalaulut ovat puuvillapeltojen työläisten lauluja, joilla tsempataan itseä ja toisia jaksamaan vielä päivä.
Hän korostaa, ettei hengellinen elämä ole muusta elämästä erillistä, toisenlaista elämää. Se on ihan samaa elämää kuin kaikki muukin. Niinpä virsitekstit voivat ja saavat nousta tavallisista elämänkokemuksista: "Olen taas niin rauhaa vailla. Olen taas niin suuntaa vailla. Olen taas niin tyhjää täynnä."
Kovin yleviä virsitekstejä Heimo Hatakka kertoo vierastavansa.
– Ne eivät vastaa käsitystäni pyhiinvaelluslauluista. Elämän todelliset matkalaulut ovat puuvillapeltojen työläisten lauluja, joilla tsempataan itseä ja toisia jaksamaan vielä päivä.
– Koen läheiseksi matkalla olon tunnun. Kuljetaan tämän päivän matka. Kukaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Uskon, että matkalla olon kokemus ja hyvät matkalaulut voivat yhdistää eri sukupolvia.
Viime vuosina Hatakka on alkanut käydä säännöllisemmin messussa. Parin viime vuoden aikana hän on kokoontunut myös ystäviensä kanssa veisaamaan virsiä.
– Viimeksi tapasimme Runebergin päivänä ja lauloimme virsikirjasta kaikki Runebergin virret, Hatakka kertoo.
– En koe itseäni vahvaksi laulajaksi, mutta yhteislaulussa on yhteisöllisyyttä, tapahtuupa se veisatessa tai työväen musiikkijuhlilla. Omasta äänestä tulee osa kokonaisuutta. Laulu on minulle puhetta luontevampi tapa käsitellä asioita.
Villivirsiä pe 11.3. klo 19 Temppeliaukion kirkossa. Uusia virsiä ja sävellyksiä virsien vierestä. Konsertin jälkeen Heimo Hatakka juontaa keskustelun virsistä. Lisätietoja Helsingissä 11.3. – 20.3. järjestettävästä Kirkko soikoon -tapahtumasta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Muusikko Jukka Leppilampi rukoilee neljästi päivässä – ”Olen mieluummin pieni ja mitätön kuin suuri ja mahtava”
HengellisyysUupumisen seurauksena muusikko Jukka Leppilampi löysi primitiivisen äänen, joka on yhtä aikaa laulu, runo ja rukous.