Jukka Leppilampea kiehtoo ajatus siitä, että rukoushetkiä vietetään samoihin aikoihin eri puolilla maailmaa – aina aamulla, keskipäivällä, illansuussa ja päivän päättyessä.
Muusikko Jukka Leppilampi rukoilee neljästi päivässä – ”Olen mieluummin pieni ja mitätön kuin suuri ja mahtava”
Uupumisen seurauksena muusikko Jukka Leppilampi löysi primitiivisen äänen, joka on yhtä aikaa laulu, runo ja rukous.
Café Engelissä istuva Jukka Leppilampi on tänään ehtinyt jo kahteen rukoushetkeen. Se on normaalia, sillä vanhat kristilliset hiljentymishetket – laudes, ad sextam, vesper ja kompletorio – kuuluvat miehen jokaiseen päivään.
– Rukousta tarvitsevia on niin paljon, että joinakin päivinä hetki saattaa venyä useiden tuntien mittaiseksi. Mutta ei rukoileminen ole rankkaa eikä työlästä. Se on ilo.
Leppilampea kiehtoo ajatus siitä, että rukoushetkiä vietään samoihin aikoihin eri puolilla maailmaa – aina aamulla, keskipäivällä, illansuussa ja päivän päättyessä.
– Ajattele! Samoalaiset ja tongalaiset aloittavat pyhän laulun. Sitten tullaan aikavyöhykettä tunti kerrallaan. Suomen kohdalla pallo on meillä. Sitten jatkavat svedut ja britit. Rukoushetken päättävät polynesialaiset ja Amerikan samoalaiset. Näin elämme jatkuvassa rukouksen virrassa.
Leppilampi kertoo kaivanneensa hengellistä yhteyttä, kunnes löysi sen 2000-luvun alussa Helsingin tuomiokirkosta.
– Menin päiväliturgiaan. Sen sisältö oli psalmi, raamatunteksti, rukous ja siunaus, eli laulua, tekstinlukua, hiljaisuutta ja rukousta. Tuo viisitoista minuuttia teki tehtävänsä: mikään ei muuttunut ja kaikki muuttui. Lähetin kavereille viestin, jossa luki: tulkaa tänne, täällä ei ole mitään!
Liturgian jälkeen Leppilampi meni Tuomiokirkon rappusille ja siunasi Helsingin.
Maksoi mitä maksoi, ota kaikki
Rukous ja laulu olivat läsnä jo Jukka Leppilammen lapsuuden Ylivieskassa.
Musikaalinen poika alkoi parikymppisenä laulaa ja soittaa Tabula Rasa -yhtyeessä. Bändin huilisti Jarmo Sormunen toi uskonasiat Leppilammen elämään.
– Tulin uskoon musiikillisen urani huipulla. Tabula Rasa oli minulle silloin kaikki kaikessa. Uskoin, että näin me annamme tälle kulttuurille parhaamme. Jeesuksen löytäminen avasi kuitenkin silmäni ja ymmärrykseni vielä isompaan.
– Mietin jonkin aikaa, mitä elämääni tulleella henkisellä tiedolla pitäisi tehdä, mutta kun avasin yhtenä päivänä Raamatun jostain Uuden testamentin kirjeen kohdalta, ymmärsin. Silloin kolahti: Maksoi mitä maksoi, ota kaikki.
Pyhä laulu on sen jälkeen johtanut Leppilammen matkaa. Hän alkoi kiertää kirkoissa.
– Tein sairaan paljon keikkoja. Parin vuosikymmenen jälkeen tuli väsymys, ja syntyi päätös pitää tauko.
Helsingin tuomiokirkko on Jukka Leppilammelle rakas paikka.
Sikiöasentoon heittäyminen synnytti uuden äänen
Sanojen onttous oli vienyt Jukka Leppilammen kriisiin.
– Tuntui, ettei sanoilla ollut enää mitään merkitystä.
Tauon piti kestää kolme kuukautta. Se venyi kolmeksi vuodeksi.
Lopulta sikiöasentoon heittäytyminen sai Leppilammessa aikaan primitiivisen äänen, joka pelasti hänet. Ääni oli yhtäaikaa laulu, runo ja rukous.
– Äänirunous eli voice poetry puhdisti sieluni uudelleen sanojen merkitykseen, Leppilampi sanoo.
Vuonna 2004 syntyi ajatus uudenlaisesta rukoilemisen tavasta.
– Minulla oli mielessäni monia ihmisiä: aineettoman pääoman tutkijoita ja tekijöitä, tulevaisuuden näkijöitä, taiteilijoita ja kulttuuri-ihmisiä. Toivoin, että tulisimme yhteen, alkaisimme laulaa pyhää laulua ja luoda uutta kulttuuria.
Toive on toteutunut moninkertaisesti. Yksi konkreettinen asia on Artistirukous-niminen ryhmä, jota Leppilampi alkoi vetää vuonna 2014.
– Kokoonnumme laulamaan ja rukoilemaan kerran viikossa. Kutsumme ympäri Suomea verkottunutta ryhmäämme katuvaksi rupusakiksi. Sen rinnalle on syntynyt myös kansainvälinen Artist Prayer Network.
Moderni gospel-artisti Leppilampi yhdistää vaivattomasti eri taidemuotoja ja levittää sanaa myös Suomen rajojen ulkopuolella.
– Sielunrunoutta ymmärtävät kaikki. Sillä ei ole puhutun kielen kahleita.
Äänirunous eli voice poetry on vienyt Jukka Leppilampea maailman ääriin.
Kirkko on pieniä varten
Ennen muuta kriisit ovat opettaneet Jukka Leppilammelle nöyryyttä.
– Ihminen ei voi palvella samaan aikaan Jumalaa ja grandiositeettia. Uusi laulu mahtuu vain pienuuteen. Olen mieluummin pieni ja mitätön kuin suuri ja mahtava. Kirkko on pieniä varten.
– Ikiaikainen pyhä laulu pitää meidät samalla viivalla. Ja se on se laulu, joka pyörittää maailmaa.
Tämän päivän neljästä rukoushetkestä kaksi on vielä jäljellä. Leppilampi lähtee kahvilasta ja kiipeää portaita ylös takaisin Tuomiokirkkoon.
Kristittyjen yhteistä rukousviikkoa vietetään 18.–25.1.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Vielä suurempi kuin valtava” – Näillä sanoilla suomigospelin tarinan kirjoittanut Ariel Neulaniemi kuvaa sen merkitystä evankeliumin asialle
Hyvä elämä HengellisyysVaikka rokki ja sähkökitarat herättivät pahennusta, suomigospelista tuli kiinteä osa suomalaista hengellisyyttä. Missä saarna ei koskettanut, musiikki puhui.
