Kristi löysi viime keväänä pienemmän ja edullisemman kodin tutulta alueelta, jossa seitsemänvuotiaan pojan ystävät ja isä asuvat. Nyt Kela vaatii heitä muuttamaan vielä halvempaan asuntoon.
Potilaan pahoinpitelemä lähihoitaja Kristi ajautui 12 000 euron ulosottovelkoihin – ”Olen menettänyt niin paljon”
Espoolainen Kristi, 47, elää seitsemänvuotiaan poikansa kanssa ulosoton, Kelan vaatimusten ja jatkuvan epävarmuuden puristuksessa. Nyt koti on vaarassa mennä alta.
Kristi, 47, levittää kätensä espoolaisessa kerrostalokaksiossa.
– Tässä on yhden hoitoalan ihmisen koko elämä. Olen menettänyt niin paljon.
52 neliötä sisältää avokeittiön ja makuuhuoneen, jossa on kaksi sänkyä. Yksi Kristille ja toinen hänen seitsemänvuotiaalle kuopuspojalleen, joka on nyt iltapäiväkerhossa.
Iso, nuori rescuekoira hyörii ja pyörii ympärillä, kunnes Kristi työntää sen kylpyhuoneeseen ja kaataa sen kuppiin ruokanappuloita isosta säkistä.
– Lidlistä 11 euroa pussi.
Koiran hankki hänen keskimmäinen, 20-vuotias poikansa, joka ei jaksanut hoitaa sitä itse masennuksen ja työttömyyden vuoksi. 27-vuotiaalla esikoispojalla on sentään töitä vartijana.
Kristi tarjoaa teetä, mutta ei ota sen kanssa erityisruokavalioonsa sopivaa tuliaiskahvileipää, koska haluaa säästää sen välipalaksi kuopukselleen. Hän annostelee hunajaa vain vieraalle. Se on lahja Kristin äidiltä Virosta, josta Kristi muutti Suomeen siivoojaksi 25 vuotta sitten.
Vuokrakoti on tahraton ja järjestyksessä kuin hotellihuone. Jokainen lautapeli, muoviauto ja kirja on paikoillaan hyllyssä. Kristi pyytää istumaan sohvalle.
– Tämä on Kierrätyskeskuksesta, niin kuin melkein kaikki asunnossa.
Kristi kertoo elämäntilanteestaan peitenimellä, koska hän haluaa suojella lapsiaan ja itseään kiusaamiselta.
– Köyhiä nöyryytetään nykyään paljon.
Kolme tutkintoa, neljä kieltä ja 25 vuoden työkokemus
Kristi aloitti työuransa Suomessa vuosituhannen vaihteessa. Hän oli 22-vuotias siivotessaan kauppakeskus Isoa Omenaa Espoon Matinkylässä.
– Pääsin kielitaitoni ansiosta heti palveluohjaajaksi eli pikkupomoksi muille siivoojille.
Kristi puhuu suomea, viroa, englantia ja venäjää. Hän valmistui vuonna 2007 lähihoitajaksi ja erikoistui vanhustyöhön. Myöhemmin hän kouluttautui vielä hammashoitajaksi ja suuhygienistiksi. Kaikki opinnot on tehty Suomessa. Hän on opiskellut lisäksi erityispedagogiikkaa Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa.
Kristi on ollut myös aktiivinen poikiensa kouluyhteisöissä ja osallistunut monenlaisiin luottamustehtäviin. Nämä avut eivät ole riittäneet vakituiseen työsuhteeseen.
Kristi haluaa antaa ekaluokkalaiselleen tavallisen, turvallisen arjen. Hänelle on tärkeää käydä ruokajakeluissa vain ilman tätä. ”Lapsen pitää saada olla lapsi, eikä jonottaa ruokaa äitinsä kanssa.”
– Tein viimeksi hammashoitajakeikkoja ja aiemmin lähihoitajakeikkoja. Työt loppuivat kuin seinään viime marraskuussa.
Kristi kuivaa silmiään.
– Olen tehnyt lähes 300 hakemusta ja päässyt tasan kahteen haastatteluun. Tunnen monia esihenkilöitä, mutta siitä ei ole hyötyä, kun työpaikoilla pitää säästää ja on rekrytointikieltoja.
– Pelkään, että ikärasismi ja maahanmuuttajataustaisuus vaikuttavat työllistymiseeni. Hallituksessa ollaan niin negatiivisia maahanmuuttajia kohtaan, että se vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja rekryprosesseihin.
Putoaminen köyhyyteen alkoi jo ennen työttömyyttä
Kristi on asunut aina pelkästään poikiensa kanssa. Elämä heidän lähivanhempanaan on ollut monesti taloudellisesti tiukkaa, mutta hän sai kovalla työllä asiat hoidettua vuoteen 2017 asti.
– Tein keikkalaisena lähihoitajan töitä, kun väkivaltainen ihminen hyökkäsi kimppuuni työpaikalla.
Kristi kertoo, että hänen kätensä meni sijoiltaan.
– En ollut keikkalaisena oikeutettu työterveydenhuoltoon enkä tiennyt maahanmuuttajana oikeuksiani. Työnantaja ei huolinut minua enää takaisin, enkä pystynyt hakemaan uutta työtä. Minut hylättiin kipeän käden kanssa.
Kun Kristi poti kättään kotona, ensimmäiset laskut menivät ulosottoon. Ne koskivat opintolainaa.
Paljonko ulosottovelkaa on tällä hetkellä? Kristi sulkee silmänsä, nostaa silmälasit otsalleen, hieroo ohimoitaan.
– Velkaa on suunnilleen 12 000 euroa. Näin pienillä tuloilla maksan vain ulosottokorkoja, eikä velka lyhene lainkaan. Tämä on kierre, josta harva ihminen pääsee ulos.
Kristi näyttää tulonsa ja menonsa verkkopankista. Tuloja on 1813 euroa. Ne koostuvat ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta (1 286 euroa), Kelan kautta maksettavasta elatusmaksusta (198 euroa), lapsilisästä (168 euroa) ja asumistuesta (161 euroa).
Kun Kristi on maksanut kaksion vuokran (975 euroa) ja vesimaksun (136 euroa), ulosotto on ottanut omansa (311 euroa) ja pakolliset laskut kuten sähkö ja puhelin on hoidettu, tilille jää noin 300 euroa käyttörahaa ruokaan, vaatteisiin, hygieniaan ja muihin päivittäisiin tarpeisiin.
– Se ei riitä mitenkään.
Kristi etsii joulu- ja syntymäpäivälahjat Kierrätyskeskuksesta. Hänelle on tärkeää, että lapsi voi osallistua kaverisynttäreille kuten muutkin.
Kristi on saanut joskus apua sosiaalitoimesta, mutta ei mitään säännöllistä. Diakoniatyö on auttanut hänet ruoka-avun piiriin.
Jos Kristin pitää mennä lääkäriin näyttämään vaikka kipeää polveaan, hän matkustaa ilman HSL:n lippua.
– En muuten tekisi niin, mutta tilillä ei vaan ole rahaa. Velkaa tulee joka kuukausi lisää, koska minun pitää priorisoida, mitä laskuja maksan. Olen kuin yhteiskunnan hylky.
Kristi itkee taas. Mitä sitten tapahtuu, kun ansiosidonnainen työttömyyskorvaus päättyy tammikuun alussa? Hän ei tiedä.
Pakkomuutto vei yksityisyyden
Kelalta tuli keväällä ilmoitus: Kristin olisi löydettävä halvempi asunto kolmen kuukauden kuluessa. Hän asui silloin Espoon kaupungin vuokra-asunnossa nuorimman ja keskimmäisen poikansa kanssa.
Kristi onnistui saamaan asunnon yksityiseltä vuokranantajalta ilman luottotietoja ja vuokravakuutta. Neljä huonetta vaihtui kahteen, ja vasta täysi-ikäisyyden saavuttanut poika joutui muuttamaan omilleen.
– Jouduin hoitamaan muuton yhdessä päivässä. Kela ei myöntänyt muuttoapua. He sanoivat, että sinulla asuu lähialueella lähisukulaisia, pyydä heiltä apua. Minua nöyryytettiin vielä tässäkin tilanteessa.
Ennen kaikilla perheenjäsenillä oli omat huoneet, nyt Kristin täytyy nukkua samassa huoneessa seitsemänvuotiaansa kanssa. Hän tuntee menettäneensä yksityisyytensä. Ei ole mitään omaa tilaa tai ovea, jonka voisi sulkea takanaan. Kristi kertoo, että ekaluokkalainen on ollut muutoksesta onneksi vain innoissaan.
Lapsen tarpeet menevät muun edelle
Ekaluokkalainen käy samaa koulua kuin vanhat kaverinsa, ja hänen isänsä asuu lähellä. Kristi asetti nämä asiat etusijalle halvempaa asuntoa etsiessään.
– Minulle on tosi tärkeää, että lapsen koulutie alkoi tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Kärsin mieluummin muissa asioissa.
Vaikka Kristillä on enemmän menoja kuin tuloja, hänen pojallaan on kaksi maksullista harrastusta, teatterikerho ja itsepuolustus. Jälkimmäisen kustannuksiin tämän isäkin osallistuu. Hän on pitkäaikaistyötön.
Kristi kertoo hankkivansa pojan vaatteet ja muun tarvittavan itse.
– Talvihaalari on vielä hankkimatta.
Kun lapsi on isällään, Kristillä on tapana paastota.
– En osta silloin kotiin yhtään mitään, enkä syö lähes ollenkaan.
Kristi käy ruokajakelussa hankkimassa syötävää. Hänelle on ollut tärkeää säästää lapsensa siltä kokemukselta, vaikka jonossa näkyy muita lapsia. Hän on myös auttanut ruokajakelussa.
Kristin kuuluisi noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, mutta erityisruoka on hänelle liian kallista, eikä sitä löydy tarpeeksi lahjoitusruoista.
– Olen riskeerannut terveyteni.
Kristi etsii kaupasta punalaputettua ruokaa.
Kännykkä soi monta kertaa kesken haastattelun. Ensin seitsemänvuotias lähtee iltapäiväkerhosta ja kysyy, saako hän ostaa kaupasta tikkarin ja jäädä ulos leikkimään ystävänsä kanssa. Kristi antaa luvan. Myöhemmin lapsi ilmoittaa aina, kun siirtyy uuteen paikkaan leikkimään.
Löytyisikö töitä Norjasta tai Sveitsistä?
Rahat, laskut ja selviytyminen pyörivät Kristin mielessä yölläkin. Hän kertoo ahdistuskohtauksista ja unettomuudesta ja itkee useasti haastattelun aikana.
Kristiä ahdistaa ehkä eniten tieto siitä, että uusi koti tulee lähtemään alta. Vuokranmaksu on myöhästynyt toistuvasti, ja Kela painostaa häntä löytämään halvemman asunnon. Mutta mistä?
– Tiedän terveysalan ammattilaisena, että jos ihminen elää jatkuvasti stressitilassa, hänen elimistönsä alkaa lamaantua. Stressi on kuin hidas kuolema.
Kristi auttaa ekaluokkalaistaan läksyissä. Pöydän ääreen ei mahdu kahta vierekkäin.
Kristi toivoo, että ainakin hänen vähien rahojensa hupeneminen ulosottokorkoihin päättyisi. Hän soitti Talous- ja velkaneuvontaan, jonka kautta pääsi velkajärjestelyyn. Se on vielä kesken.
Hän haaveilee ihan tavallisesta elämästä: terveydestä, ruoasta, asunnosta ilman häätöuhkaa, työstä ja sellaisesta palkasta, jolla pystyisi maksamaan ulosottovelkansa pois.
Lähes vuoden työnhaun jälkeen tuon haaveen toteutuminen Espoossa on alkanut tuntua epätodennäköiseltä. Kristi pohtii isoa elämänmuutosta, muuttoa Norjaan tai Sveitsiin. Ehkä ulkomailta löytyisi töitä.
– Olen tosi väsynyt. Ihmisen elämä ei saa olla pelkkää sinnittelyä ja selviytymistä. En halua, että minut pidetään vain hengissä, vaan tarvitsen elämäniloa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Itselle voin ostaa halvinta ruokaa, mutta lapsen pitää syödä monipuolisesti” – Pienikin lahjakortti ilahduttaa taloudellisesti tiukilla olevaa joulun alla
Ajankohtaista Hyvä elämäPääkaupunkiseudun seurakuntien järjestämä Lahja lähimmäiselle -joulukeräys tukee pienituloisten joulua. Lahjakortteja voi toimittaa 13.11.–7.12.
