Nuorisolle suunnattua toimintaa kehittivät ja ohjasivat Diakonissalaitoksen sisaret. Sisar Elsa on keskeinen hahmo suomalaisen nuorisotyön historiassa.
Huoli nuorten pärjäämisestä sai kristilliset toimijat keksimään nuorisotyön – Sisar Elsa oli Suomen ensimmäinen nuorisodiakonissa
Kristilliset nuorisoyhdistykset, kaupunkilähetysasemat ja seurakunnat alkoivat ensimmäisinä tehdä järjestelmällistä nuorisotyötä Suomessa.
Huoli nuorten altistumisesta uusille aatteille ja maallistumiselle sekä sosiaaliset ongelmat saivat kristilliset nuorisoyhdistykset, kaupunkilähetysasemat ja seurakunnat ryhtymään järjestelmälliseen nuorisotyöhön 1800- ja 1900-luvun taitteessa.
Huolta herättivät etenkin työväen lapset ja nuoret, joiden elämää rasittivat huonot elinolot, heikko hygienia ja vanhempien tekemät pitkät työpäivät. Kaupungeissa nuoriso näkyi kaduilla ja kujilla toisin kuin maaseudulla, jossa nuoret viettivät usein aikaansa kodinpiirissä.
Kristillisten tahojen järjestämän nuorisotyön muotoja olivat kerhot ja kuorotoiminta, urheilu- ja opintokurssit sekä siveellisyyden ja raittiuden edistämiseen tähtäävä toiminta.
Elsa Wennervirta työskenteli kaksi vuotta kansakoulunopettajana ennen kuin hän opiskeli diakonissaksi. Wennervirta oli merkittävä diakoniatyön kehittäjä. Hänestä tuli Helsingin kaupunkilähetyksen naissiirtolan johtaja vuonna 1925, Sortavalan diakonissalaitoksen johtaja vuonna 1932 ja Helsingin diakonissalaitoksen johtaja vuonna 1938. Kuva: Diakonissalaitos.
Nuorisolle suunnattua toimintaa kehittivät ja ohjasivat Diakonissalaitoksen sisaret.
Ensimmäinen nuorisotyöhön erikoistunut diakonissa oli Elsa Wennervirta (aiemmin Wennerström). Jo koesisaraikanaan hänet kutsuttiin esiintymään nuorille seurakuntien tilaisuuksiin ”luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi”. Diakonissaksi hänet vihittiin vuonna 1913.
Sisarvihkimyksen jälkeen Wennervirta halusi päästä ”auttamaan niitä, joilla oli elämä vielä edessäpäin”, kirjoittaa sisar Elsasta kirjan tehnyt Pentti Erkamo.
Nuorisotyö oli sukupuolittunutta. Tyttöjen kerhoja johtivat diakonissat yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Kuvassa nuorisodiakonissa Elsa Wennervirta on tummassa puvussa takana oikealla. Kuva Diakonissalaitos.
Helsingin kaupunkilähetyksellä oli nuorten piirejä ja kerhoja ympäri kaupunkia. Wennervirta pääsi työhön tiheään asutettuun Sörnäisten työläiskaupunginosaan. Sisar Elsa vastasi 14–20-vuotiaiden Kipinä-liitosta, joka lauloi, voimisteli ja järjesti retkiä maaseudulle. Kesäisin nuorille opetettiin puutarhaviljelyä.
Wennervirta oli hyvin omistautunut työlleen, joten hän suoritti voimistelukurssin Tampereella Varalan liikuntaopistossa voidakseen ohjata nuoria paremmin.
Diakonissalaitoksen kotitalouskoulussa Heponiemessä Karjalohjalla syrjäytymisvaarassa olevat tytöt saivat etsiä elämälleen suuntaa. Koulu oli toiminnassa vuosina 1916–1923. Kuva: Diakonissalaitos.
Nuorisotyö oli sukupuolittunutta: pojat osallistuivat urheilukursseille ja opettelivat veistoa, tytöille järjestettiin ompelu- ja kotitalouskursseja. Tyttöjä ohjasivat naiset, poikia miehet. Nuorisotyötä järjestettiin pitkälti vapaaehtoisvoimin.
Vuosina 1928–1949 Alppikadun korttelissa ja sen läheisyydessä toimi Diakonissalaitoksen kotitalouskoulu, joka tarjosi nuorille tytöille ammattiin tähtäävää koulutusta. Ensimmäisen kerran laitos tarjosi kotitalouskoulututusta jo vuosina 1868–1876. Kuva: Diakonissalaitos.
Kirkollisen nuoristotyön rinnalle kehittyi maallinen nuorisotoiminta raittiusliikkeessä, työväenliikkeissä, urheiluseuroissa, partioliikkeessä ja muissa järjestöissä.
Diakonissalaitos tekee edelleen nuoristyötä ympäri maata esimerkiksi Vamos-, Exit- ja Katutaso-toiminnan kautta.
Nuorten päihteidenkäyttäjien kohtaamispaikka Katutaso avattiin Vantaan Myyrmäessä syksyllä 2025. Kuva: Valtteri Hirvonen.
Lähteet: Diakonissalaitos, Tiina Häkkinen: Tutkimuskohteena Suomen evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyön itseymmärrys, Lauri Julkunen: Yrjö Karilas nuorisokasvattajana ja poikatyön kasvatustavoitteiden määrittelijänä 1920–1930-luvuilla.
Nuorten puolella -valokuvanäyttely
Nuorten puolella -valokuvanäyttely on esillä 26.5.2026 asti Diakonissalaitoksen päärakennuksen 1. kerroksessa osoitteessa Alppikatu 2.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Asunnottomuus pitää kääntää laskuun ja huumekuolemat puolittaa – Diakonissalaitos nostaa esiin vaikeat ongelmat, jotka seuraava hallitus voisi ratkaista
Ajankohtaista Hyvä elämäYhä useampi jää ilman apua – osa jopa ilman päivän ateriaa. Diakonissalaitoksen vaalitavoitteet näyttävät, miten seuraava hallitus voisi kääntää kehityksen.
