Hyvä tapa
Pentti Kopakkala kerää voimia uimalla, kahvakuulatreeneillä, joogaamalla ja huuliharppua soittamalla.

Pentti Kopakkala kerää voimia uimalla, kahvakuulatreeneillä, joogaamalla ja huuliharppua soittamalla.

Hyvä tapa

Pentti Kopakkala käy luovuttamassa verta säännöllisesti.

Oli vuosi 1971, kun Pentti Kopakkalan työpaikalla kaksi naiskollegaa sanoi, että nyt lähdetään verenluovutukseen. Suomen Punaisen Ristin verenluovutuspaikka oli Sibeliuksenkadulla Töölössä kerrostalon alakerrassa.

– Olin Valiolla töissä ja 18-vuotias. Minulta ei paljon kyselty, että lähtisinkö vai en, ja niin minä vain menin mukaan. Siitä lähtien olen käynyt säännöllisesti luovuttamassa verta, tai jo pidemmän aikaa olen käynyt luovuttamassa plasmaa Kivihaan verenluovutuspisteessä Helsingissä.

Plasma on veren nestemäinen verisoluton osa, joka erotetaan kokoverestä. Plasmasta jalostetaan lääkkeitä, joita käytetään esimerkiksi suurten leikkausten, verenvuotojen ja monivammojen yhteydessä.

– Plasmaa voi luovuttaa 25 kertaa vuodessa. Verenluovutus on ihan hauska tapahtuma, suosittelen sitä kaikille. Sairaanhoitajat ovat erittäin taitavia eikä pistäminen satu. Enemmän se tuntuu, kun neula otetaan pois, Pentti kertoo.

Verta saa luovuttaa 18–70-vuotias terve ihminen. Joitakin rajoituksia on, mutta ne selviävät esimerkiksi tekemällä testin Suomen Punaisen Ristin nettisivuilla tai soittamalla Veripalvelun infonumeroon 0800 0 5801.

Pentti Kopakkala ei valmistaudu verenluovutukseen mitenkään erityisesti. Toimenpide on hänelle rutiinia.

– Olen käynyt luovuttamassa verta 402 kertaa, mutta joka kerta minunkin pitää täyttää kaavake, jossa on paljon kysymyksiä. Siinä kysytään esimerkiksi, oletko matkustanut ulkomailla, mitä lääkkeitä käytät ja painatko yli 50 kiloa. Lisäksi sairaanhoitaja tenttaa vielä. Siellä ollaan erittäin tarkkoja.

Luovutuksessa verta valuu pussiin noin puoli litraa. Toimenpide kestää kymmenisen minuuttia. Plasman luovutukseen Pentti varaa aikaa tunnin.

– Plasmaa luovuttaessa voi katsella televisiota tai vaikka lukea. Usein vain olen siinä, enkä ajattele mitään. Luovutuksen jälkeen pistoskohta sidotaan ja pedillä pitää maata hetki ennen kuin saa nousta ylös. Sen jälkeen pitää tankata, eli juoda ja syödä. Verenluovutuspisteissä on tarjolla kahvia ja syötävää.

Konduktöörin työstä eläkkeelle jäänyt Pentti Kopakkala ei osaa sanoa syytä siihen, miksi hän käy yhä säännöllisesti luovuttamassa verta. Yli 400 verenluovutuskertaa ei kuitenkaan ole yleistä.

– Mökiltäkin minun on tultava verenluovutukseen. En vain voi olla menemättä. Tavoitteeni 500 luovutuskertaa olisin ehtinyt tehdä vanhojen ikärajojen puitteissa. Jos pysyn terveenä, nyt voi mennä ylikin, kun yläikärajaa nostettiin 65:stä 70:een. Minulla menee sataan verenluovutuskertaan noin viisi vuotta.

Tapa ei ole vielä siirtynyt Pentti Kopakkalan perheen muihin jäseniin. Tyttärentyttären piti lähteä luovutukseen Pentin kanssa yhdessä, kun isoisän 400. kerta täyttyi, mutta se ei onnistunut lääkekuurin takia.

– Mutta kyllä me vielä yhdessä menemme, kun sen aika koittaa.


Suomen Punaisen Ristin verenluovutus pe 16.5. klo 14–18 Korson seurakuntakeskuksessa, Merikotkantie 4.
 

Jaa tämä artikkeli: