Korson kirkolla järjestettiin SPR:n verenluovutustilaisuus. Sairaanhoitaja Kalle kertoi toimittaja Laura Pörstille, miten verenluovutus etenee.
Kädenojennus voi pelastaa jonkun hengen – verenluovutustilaisuuksia järjestetään myös kirkoissa
Verenluovutus on pieni hyvä teko, joka onnistuu Vantaalla myös muutamien seurakuntien tiloissa.
Kello kahdelta syyskuisena iltapäivänä Korson seurakuntakeskuksen aulassa on katettuna leivät, juustot ja leikkeleet, keksit ja suklaat, kahvit ja teet ja jopa pari lavallista alkoholitonta olutta. Kohta ne maistuvat niille noin 60:lle vapaaehtoiselle, jotka ovat tänään ilmoittautuneet luovuttamaan vertaan seurakuntasaliin perustetussa luovutuspisteessä.
Liikkuvan veripalvelun yhdeksän sairaanhoitajaa ovat olleet tehokkaita: pop-up-luovutuspiste kaikkine koneineen, pusseineen ja kylmälaatikoineen on tänään, kuten joka päivä, pantu pystyyn alle tunnissa. Verenluovutus on tänään mahdollista neljän ja puolen tunnin ajan, ja jokaiselle vartille on jaossa neljä aikaa.
Omani on kello 15.15, ja minua jännittää.
Juhani Viskari ei päässyt tällä kertaa luovuttamaan verta, sillä luomenpoistosta oli liian lyhyt aika. Hän otti välipalaa SPR:n vapaaehtoisen Marja-Leena Stenroosin kattamasta pöydästä.
Lähellä kotia on helppo käydä luovuttamassa
Korson seurakunnan tiloissa on luovutettu verta vuodesta 2008. Liikkuva veripalvelu käy täällä noin kerran kuussa.
– Verenluovutus on kaikista konkreettisimpia esimerkkejä kristillisen lähimmäisenrakkauden toteuttamisesta omassa elämässä. Se sopii siis hyvin kirkon arvoihin, perustelee kirkkoherra Tuomas Antola yhteistyötä.
Seurakunnalta tilaisuus vaatii vain sen, että vahtimestari on paikalla. Kaikki vastaanottohenkilöstä tarjoiluja hoitaviin vapaaehtoisiin ovat Veripalvelu SPR:n koordinoimia.
Aulassa mehua hakee korsolainen Mia Granström. Hän on tavannut käydä luovuttamassa verta pari kertaa vuodessa, mutta nyt takana on koronavuosien mittainen tauko. Tämänpäiväinen luovutustilaisuus on kuitenkin merkitty kalenteriin hyvissä ajoin, jotta työt eivät tulisi tielle.
– Olin aikanaan liikenneonnettomuudessa ja havahduin siihen, miten haurasta elämä on. Lähellä kotia on helppo käydä luovuttamassa, Granström sanoo.
Sairaanhoitaja Virpi Pulliainen pääsi ripille Korson kirkossa 45 vuotta sitten. Nyt hän hoitaa Mia Granströmin verenluovutusta tässä samassa rakennuksessa.
Luovutuspäivänä syödään ja juodaan hyvin
Olen luovuttanut verta muutamaan otteeseen, mutta edellisestä kerrasta on 19 vuotta. Silloin pyörryin luovuttamisen jälkeen, ja hyvin alkanut tapa jäi. Kysyn Mia Granströmiltä neuvoa. Miten tämä kerta onnistuisi paremmin?
– Pitää syödä ja juoda luovutuspäivänä hyvin. Luovutuksen jälkeen kannattaa ottaa rauhallisesti eikä esimerkiksi saunoa tai lähteä kuntosalille, hän opastaa.
Nappaan siis mehutetran tarjoilupöydästä ja juon sitä täyttäessäni kännykälläni verenluovuttajalta vaadittua terveyskyselyä.
Olenko ollut leikkauksessa tai käynyt matkoilla viime aikoina? Käytänkö lääkkeitä, onko ollut uusia seksikumppaneita? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin vastaan.
Luovutuksen jälkeen on syytä juoda paljon. Laura Pörstille maistui appelsiinimehu.
Lääkkeet eivät yleensä ole este
Pian Kalleksi esittäytyvä sairaanhoitaja käy jo terveyskyselyä kanssani läpi. Hän esittää tarkentavia kysymyksiä kohdista, joihin olen vastannut kyllä. Yksi niistä koskee lääkkeitä.
– Lääkkeet eivät yleensä ole este luovutukselle, mutta uuden lääkkeen aloittamisesta pitää kulua jonkin aikaa, Kalle kertoo.
Hänellä on edessään neljä samanlaista pussia: yhteen niistä kerätään luovuttajan veri, joka sitten jaetaan Veripalvelun laboratoriossa punasoluihin, verihiutaleisiin ja plasmaan.
Haluamme olla tarkkoina emmekä ota mitään riskejä luovuttajien hyvinvoinnin kanssa.
Jotkin lääkeaineet, esimerkiksi ibuprofeeni, vaikuttavat verihiutaleisiin.
– Samana päivänä päänsärkylääkettä käyttäneen verihiutaleet eivät mene jatkokäyttöön, mutta sen takia ei kannata jättää lääkettä ottamatta, Kalle sanoo.
Luovutetusta verestä testataan HI-virus, hepatiitit, syfilisbakteeri ja parvovirus, mutta on silti tärkeää, että luovuttaja on perusterve. Kerron vauvana tehdystä sydänleikkauksesta. Kalle naputtaa konettaan, koska tietyt leikkaukset aiheuttavat luovutusesteen. Käy ilmi, että jos omalla kohdallani seurantaa olisi kahden vuoden välein tai useammin, en pääsisi luovuttamaan.
– Haluamme olla tarkkoina emmekä ota mitään riskejä luovuttajien hyvinvoinnin kanssa, Kalle sanoo.
Seuraavaksi hän mittaa hemoglobiinini, jonka on naisella oltava 125–175 g/l. Ruudulle välkähtää lukema 141. Pääsen luovuttamaan!
Veri jaetaan laboratoriossa punasoluihin, verihiutaleisiin ja plasmaan. Kaikille on tarvetta.
Joka päivää tarvitaan noin 800 luovuttajaa
Aamulla olen tarkistanut Veripalvelun sivuilta veren ajantasaisen tarpeen. Minun veriryhmäni A positiivinen veri on tänään vähissä.
Joka arkipäivä Suomessa tarvitaan noin 800 verenluovuttajaa, jotta verta riittää kaikille tarvitseville: leikkauspotilaille, onnettomuuksien uhreille, synnyttäneille, syöpäsairaille… Verta voi luovuttaa pääkaupunkiseudulla Liikkuvan veripalvelun tilaisuuksissa ja kolmessa kiinteässä toimipisteessä, joista yksi muuttaa kauppakeskus Jumbo-Flamingoon ensi vuoden alusta. Noin 3,5 prosenttia 18–70-vuotiaista luovuttaa verta vuosittain.
Kalle ohjaa minut puolimakaavaan asentoon luovutuslaverille. Hän kyselee vointiani moneen kertaan ennen kuin pistää neulan vasempaan kyynärtaipeeseeni. Pumppaan sideharsorullaa kädessäni. Veri näyttää letkussa tummalta, sakealta mömmöltä.
Pian kone, joka mittaa pussiin päätyneen veren määrää, hälyttää. Veri juoksee liian hitaasti ja on vaarassa hyytyä letkuun. Kalle neuvoo pumppaamaan rullaa tiheämmin. Se parantaa verenpainetta ja kone vaikenee. Huh.
– Joskus pitää hitaan virtauksen vuoksi kohentaa neulaa kesken luovutuksen. Mutta se on pieni pyöräytys vaan, Kalle selittää.
Hän kysyy taas vointiani. Se on hyvä. Vastapäätä makoilee miehiä ja naisia, joilla jokaisella on vieressään oma hoitaja ja täyttyvä veripussi. Joku on tullut paikalle alakouluikäisen lapsensa kanssa.
– Se on tietenkin sallittua, koska muuten monella voisi olla vaikeuksia päästä tänne. Ja lapset saavat tässä hyvää esimerkkiä, Kalle sanoo.
Kymmenen minuutin kuluttua oma pussini on täynnä: olen luovuttanut 4,6 desilitraa verta. Kalle neuvoo makoilemaan laverilla hetken aikaa, koska heikotus iskee luovuttamisen jälkeen helposti. Hän tuo minulle tetran appelsiinimehua ja kertoo, että ahkeralla juomisella luovutuksessa menettämäni veri korvautuu muutamassa tunnissa.
Oloni on kummallisen virkeä, ei tietoakaan pyörrytyksestä. Ihanaa! Pystyn jo viiden minuutin kuluttua siirtymään välipalapöydän ääreen. Siellä nauttii luovutuksen jälkeisistä eväistä myös Mia Granström, iloisena ja hyvissä voimissa.
Voileipää mutustaessani ajattelen, että 3,5 prosenttia porukasta on aika vähän, kun luovuttamisen vaiva kuitenkin on pieni.
Päätän tulla puolen vuoden kuluttua uudestaan.
Verta voi luovuttaa Vantaalla seuraavan kerran 5.10. kello 12–16 Kauppakeskus Tikkurin (Asematie 4–10) toisessa kerroksessa. Aika varataan Veripalvelun nettisivuilta.
Syksyn verenluovutustilaisuudet Vantaan seurakuntien tiloissa ovat Korson seurakuntakeskuksessa (Merikotkantie 4) 7.11. ja 19.12. kello 14–18.30 ja Hakunilan kirkossa (Hakunilantie 48) 5.12. kello 13–17. Aika varataan Veripalvelun nettisivuilta.
Moni voisi luovuttaa
Suurin osa 18–70-vuotiaista voi luovuttaa verta. Verkkosivuilla veripalvelu.fi voi tutustua verenluovutuksen esteisiin, joista monet, kuten raskaus ja imetys, ovat väliaikaisia. Ensiluovutuksen yläikäraja on 59 vuotta.
O negatiiviselle verelle on erityisen suuri tarve, sillä tämän veriryhmän veri sopii kaikille ja sitä käytetään hätäverenä esimerkiksi onnettomuustilanteissa. Oma veriryhmä selviää ensimmäisen verenluovutuksen jälkeen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Geenimuokkauksella voi parantaa maailmaa, mutta milloin ihminen leikkii Jumalaa?
Hyvä elämäEnnen geenitutkimuksessa tuli uusi juttu vuosikymmenessä, nyt se tulee vuodessa. Yhteiskunnan on vaikea pysyä perässä, sanoi bioetiikan tutkija Heikki Saxén Tieteen päivillä.
