null Hyvää mieltä neulomalla

Vaimolleen Bo Eriksson on tehnyt punaisen neuleviitan.

Vaimolleen Bo Eriksson on tehnyt punaisen neuleviitan.

Hyvää mieltä neulomalla

Neulomisen hauskuus alkaa siitä, kun pääsee valitsemaan lankoja.

Mies puikoissa

Pöydälle on pinottu viisi pitkää kaulahuivia ja lähes parikymmentä pipoa. Ne ovat syntyneet Satomäessä asuvan Bo Erikssonin, 77, käsissä. Hän tarttui puikkoihin ja kotoa löytyneisiin jäännöslankoihin luettuaan kesän alussa Vantaan Laurista, että Inkerinmaalla sijaitsevan Skuoritsan kylän lapset ja nuoret tarvitsevat lämmintä neulottua ylle.

— Pipo syntyy päivässä. Kaulahuiveissa on enemmän duunia, Bo kertoo.

— Olisin tehnyt huiveista pidempiä, jos lanka olisi riittänyt. Ovat ne nytkin lähes parimetrisiä.

Siuntiossa syntynyt Bo oli viisivuotias perheen muuttaessa Helsingin maalaiskuntaan.

— Meitä lapsia oli monta. Mutta äiti ehti myös virkata ja neuloa, vaikka kävi töissä ja vaikka kodinhoito oli siihen aikaan työläämpää kuin nyt.

— Näin äidin myös kehräävän lankaa, Bo muistelee.

Bo neuloi ensimmäisen kerran alakoulussa. Patalapun neulominen oli pienelle pojalle vaikeaa ja vastenmielistä hommaa. Seuraavan kerran hän otti neulepuikot esiin vasta 1980-luvun puolivälissä.

— Piti keksiä joku harrastus. Historia kertoi, että entisaikoina miehet olivat neuloneet. Päätin kokeilla.

Ensimmäisenä työnään Bo neuloi vanhemmalle, tuolloin lukioikäiselle tyttärelleen puseron, jossa oli tiilenpunaisella pohjalla valkoisia kukkia.

— Malli oli haastava, mutta niin sen pitikin olla. Halusin tietää, osaanko neuloa vai en, hän sanoo.

Bo hyödyntää lehdistä ja netistä löytyviä neuleohjeita, mutta suunnittelee neuletöitä myös itse. Inkerinmaalle lähteneiden pipojen ja huivien ohje syntyi omasta päästä. Bon itsensä suunnittelema oli myös pusero, jonka hän neuloi tyttärentyttärelleen Yhdysvaltoihin.

— Puseron etupuolella oli punaisia ja valkoisia raitoja, takana valkoisia tähtiä sinisellä pohjalla. Pusero oli kuin USA:n lippu, Bo kertoo.

Ennen eläkkeelle jäämistä Bo työskenteli varatuomarina. Lisäksi hän on parinkymmenen vuoden ajan kääntänyt Vantaan seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston esityslistoja suomesta ruotsiksi. Siinä tehtävässä hän on luvannut toimia tämän vuoden loppuun.

Neulomisen lisäksi Bo harrastaa ristisanatehtävien ratkaisemista. Yhdessä vaimonsa Airin kanssa hän myös auttaa lähellä asuvan vanhemman tyttärensä perhettä lastenhoidossa.

Tyttärenpojista vanhin oli suunnilleen viisivuotias, kun hän tilasi isoisältään neulotun ponchon. Bo lähti pojan kanssa kauppaan, josta ostettiin ponchoa varten pojan valitsemaa vihreää lankaa. Kotiin päästyään Bo aloitti neulomisen.

— Noin puolen tunnin kuluttua poika tuli hämmästyneenä kysymään, että eikö se vielä ole valmis, Bo kertoo hymyillen.

Viimeaikoina Bo on neulonut päivittäin, mutta vuosien varrella hän on pitänyt harrastuksessaan myös taukoja.

Itselleen Bo muistelee neuloneensa ainakin kolme villatakkia. Vävyt ovat saaneet muun muassa slipoverit. Vanhemmalle tyttärelleen hän neuloi tänä vuonna viininpunaisen boleron.

Haasteellisin neuletyö viime aikoina on ollut vaimon tilaama pitkä punainen neuleviitta.

— Sen neulepinta oli vaativa ja suuritöinen, paksuudeltaan vaihtelevaa lankaa oli hankala neuloa. Puikot lensivät välillä nurkkaan, mutta sain työn valmiiksi.

Ennen Inkerinmaalle neulomiaan pipoja ja huiveja Bo ei ollut lahjoittanut neuletöitä hyväntekeväisyyteen.

— Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain tietää tällaisesta mahdollisuudesta, hän kertoo.

Bo tuntee myötätuntoa Inkerinmaan asukkaita kohtaan.

— Sen perusteella, mitä on annettu ymmärtää ja mitä historia on kertonut, siellä on ollut vaikeat olot.

— Jos voi vähän auttaa, niin hyvä on, hän sanoo.

Nyt puikoilla on syntymässä pipo, jota hän neuloo kaksinkertaisella langalla kahdesta erisävyisestä vihreästä kerästä.

— Kuulin, että syöpäpotilaille kerätään pipoja. Tämä menee sinne, Bo sanoo.

 

Puseroita koirille 

Myyrmäessä asuvan 22-vuotiaan Sini Matilaisen puikoilla on syntymässä pinkki neulepusero koiralle. Neulomisen niksit ovat Sinillä nykyisin niin hyvin hallussa, ettei hän tarvitse ohjeita välttämättä ollenkaan.

Kerran Sini tutki eläinkaupassa käydessään koiran villapaitaa miettien, miten sellaisen voisi tehdä itse ja kuinka siitä saisi neulottua vielä paremman. Sen jälkeen Sini on neulonut lukuisia koirien villapuseroita lämmittämään niin kahta omaa chihuahuaa Hilmaa ja Lempiä kuin kavereidenkin koiria.

Pienen koiran pusero syntyy Siniltä muutamassa tunnissa.

— Olen tehnyt koirille hupullisia ja poolokauluksellisia puseroita. Puseroita, joissa on ollut kuvioita, tekstiä tai palmikoita, Sini luettelee.

Lähiaikoina Sini aikoo neuloa ystävälleen kaulahuivin, jossa on huppu ja huivin päissä taskut, joissa voi lämmitellä käsiä.

— Ystäväni oli nähnyt sellaisen kaupassa ja pyysi minua neulomaan itselleen samanlaisen. Täytyy käydä kaupassa katsomassa, miten se on tehty.

Sosionomiksi opiskeleva Sini työskentelee opintojensa ohella kahdesti viikossa nuorten iltojen ohjaajana Hämeenkylän kirkolla. Hän kuuli töissä Vantaan seurakuntien Rakenna joulupuu -kampanjasta.

— Olen päättänyt, että neulon sinne ainakin yhdet villasukat, Sini sanoo.

Sukkien lisäksi hän aikoo antaa tuntemattomalle joululahjaksi lasten lapaset. Liilojen lapasten valkoisia kärkiä koristaa Hello Kitty -hahmo. Pienten tyttöjen unelmalapasten viimeistelytyö on vielä kesken.

— Tein kummitytölleni viime jouluna lahjaksi sukat samalla idealla, Sini kertoo.

Sini muistelee, että oppi neulomaan ala-asteikäisenä, mutta helppoa se ei ollut. Hän sai oppia paitsi koulun käsityötunneilta myös mummoiltaan ja äidiltään.

— Käsialani oli aluksi hirveää, aivan liian kireää. Onneksi äiti oli kärsivällinen ja jaksoi neuvoa, vaikka heitin puikot monta kertaa menemään. Äiti sanoi, että kyllä se onnistuu ja niin se lopulta onnistuikin.

Neulominen on Sinille rentoutumiskeino.

— Opiskelukiireiden keskellä auttaa, kun laittaa kirjat kiinni ja tarttuu puikkoihin, hän sanoo.

 

Kipinä kantapääkurssilta

Pia Varjola, 45, oli käymässä kuurojen diakoniatoimistossa, kun hän huomasi ilmoituksen Kantapään kautta -sukkakoulusta. Hän päätti osallistua siihen.

— Ajattelin, että se voisi sopia minulle. Olin neulonut viimeksi joskus parikymppisenä. Silloin neuloin itselleni villatakkeja, puseroita, pipoja ja huiveja, mutta en koskaan villasukkia, Pia kertoo tulkkinsa välityksellä.

— Kantapään neulomisen opin vasta kurssilla, hän sanoo.

Nyt, Tikkurilan kirkolla kokoontuneen sukkakoulun viimeisellä kerralla, Pialla on edessään jo kolme valmista sukkaparia. Neljäskin on kohta valmis. Ensimmäisenä Pia neuloi metsänvihreät sukat.

— Sain niihin langat kurssilta. Minulla oli omiakin lankoja mukanani, mutta ne olivat liian paksuja.

Kantapään neulominen oli Pian mukaan aluksi hankalaa. Ensimmäisen kantapään hän neuloi sukkakoulussa ohjaajan opastuksella. Toinen syntyi kotona ohjepaperin avulla.

— Minun piti purkaa monta kertaa, mutta en luovuttanut. Lopulta hoksasin, miten se tapahtuu.

Nyt kantapään neulominen sujuu jo rutiinilla.

— Silmukkamäärät täytyy vielä tarkistaa ohjeesta. Muuten sukan neulominen onnistuu jo ilman, että täytyy katsoa paperista, Pia kertoo.

Hänellä on mukanaan pussillinen uusia lankoja.

— Olen saanut uuden kipinän neulomiseen. Neulon nykyisin joka ilta. Viikonloppuisin aika juoksee neuloessa. Olen ehtinyt neuloa myös töiden lomassa, henkilökohtaisena avustajana työskentelevä Pia kertoo.

Häntä harmittaa, että viiden kokoontumiskerran sukkakoulu loppui.

— Olisin halunnut opetella erilaisia tapoja tehdä sukan kärkikavennuksen. Nyt ehdimme opetella vain yhden tavan, Pia sanoo.

Hän aikoo kuitenkin neuloa lisää villasukkia. Tänä jouluna Pian poika, kummityttö sekä ystävät löytävät joululahjapaketeistaan Pian neulomat sukat. Muutaman neulomansa sukkaparin hän aikoo antaa lahjaksi tuntemattomille Vantaan seurakuntien Rakenna joulupuu -kampanjan kautta.

 

 

Osallistu sukkatalkoisiin!

  • Neulo sukkapari tai useampi. Kaikkia kokoja tarvitaan.
  • Vie valmiit sukat 14.12. mennessä johonkin Vantaan seurakuntien kirkkoherranvirastoon. Niiden osoitteet löytyvät tämän lehden sivuilta 13–15 ja seurakuntien nettisivuilta www.vantaanseurakunnat.fi.
  • Jos kaipaat neulomisvinkkejä tai -seuraa, mene mukaan sukkapiiriin, joissa konkarit opastavat. Seurakunta tarjoaa lankoja tai voit viedä omat langat. Muista sukkapuikot.
  • Vaihtoehtoisesti lahjoita sukkalangat. Vie nekin johonkin kirkkoherranvirastoon.

Sukkia lahjoitetaan muun muassa vanhuksille, kehitysvammaisille ja päihdekuntoutujille. Seurakuntien diakoniatyöntekijät ja vapaaehtoiset jakavat sukat joulun alla.

Lahjasukkien neulominen on osa Vantaan seurakuntien Rakenna joulupuu -kampanjaa.

 

Sukkapiirit

  • Lähimmäisenrakkaus silmukoiksi keskiviikkoisin klo 9.30–11.30 Rekolan kirkolla.
  • Lähimmäisenrakkaus silmukoiksi joka toinen keskiviikko (parilliset viikot) klo 18 Hakunilan kirkolla. Seuraavan kerran 19.10.
  • Neulontaillat tiistaisin 18.10.–8.11. klo 17–19 Korson kirkolla.
    Iltateetä tarjolla.
  • Neulontaillat ti 18.10. ja ti 25.10. klo 18–20 Hämeenkylän kirkolla. Iltateetä tarjolla.
  • Sukkana jouluun -ryhmä
    Facebookissa.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Messussa neulovia naisia paheksutaan – näin kapinalliset vastaavat

Hyvä elämä

Mikset neulo kotonasi? Kutimet kirkossa kirvoittavat kommentteja kasvokkain ja mielipidepalstalla.


Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.