Hyviin synttärijuhliin tarvitaan sopivasti kavereita ja tekemistä
Minttu Pekanpalo kokeili, miten lautaset saa pyörimään keppien päässä. Taika-Petteri eli Petteri Hakanen opastaa. Kuva: Sini Pennanen

Minttu Pekanpalo kokeili, miten lautaset saa pyörimään keppien päässä. Taika-Petteri eli Petteri Hakanen opastaa. Kuva: Sini Pennanen

Hyviin synttärijuhliin tarvitaan sopivasti kavereita ja tekemistä

Seurakunnilla on tapana kutsua kymmenvuotiaita yhteissynttäreille. Rekolan kirkolla täyttä kymppiä juhlittiin jonglööraamalla ja jätskillä.

Mitäköhän siitä seuraa, kun suuri joukko 10-vuotiaita kutsutaan juhlimaan yhdessä? Kenties kauhea älämölö ja sotku? Niin voisi luulla, mutta täällähän näyttää rauhalliselta.

Vantaan seurakunnilla on tapana kutsua kymmenen vuotta täyttäviä jäseniään viettämään yhteissynttäreitä. Syyskuun puolivälissä oli Rekolan seurakunnan kymmenvuotiaiden vuoro.

Juhlien aluksi seurakunnan vs. varhaisnuorisotyönohjaaja Hanna-Leena Posti toivottaa synttärisankarit tervetulleiksi ja pitää pienen alkuhartauden. Hän rakentaa pöydälle tornia erilaisista palikoista.

– Me ihmiset olemme vähän kuin nämä palikat. Olemme kaikki erilaisia, mutta meitä kaikkia tarvitaan. Yhtä palikkaa on vaikea ottaa pois ilman, että koko tämä torni sortuu, ja ilman tiettyä palikkaa tämä torni ei olisi enää samanlainen. Me olemme ihmeitä kaikki ja erilaisia, Posti sanoo.

Alkuhartaus päättyy lyhyeen rukoukseen, jonka jälkeen lauletaan yhteislauluna Paljon onnea vaan. Sitten pääsee irti illan esiintyjä Petteri Hakanen eli Taika-Petteri.

– Kädet ilmaan, kehottaa räppäävä leijona Leonardo, ja kymmenvuotiaat synttärisankarit tottelevat.

Kymmenvuotias ei pode lavakammoa

– Onko teillä kotona lemmikkejä? kysyy Taika-Petteri.

Taika-Petterillä on, mutta vähän erikoisempi sellainen, nimittäin puhuva jääkarhu, Jakke. Pian selviää, että Jakke osaa myös jonglöörata, joskaan ei ihan niin sujuvasti kuin isäntänsä.

Show jatkuu beatboxauksella ja korttitempulla, Nikke-hahmolla ja räppäävällä Leonardo-leijonalla. Välissä taas jonglöörataan, ilmassa lentävät vasarat ja pehmohauet.

Moniin ohjelmanumeroihin Taika-Petteri tarvitsee avustajan. Vapaaehtoisista ei ole pulaa. Lähes kaikki kymppivuotiaat nostavat kättä pystyyn ja elävät muutenkin esityksessä mukana. Ainoastaan ohjelmanumero, jossa pääsee kokeilemaan beatboxausta mikrofoniin, saa porukan ujostelemaan. Siihen löytyy onneksi yksi vapaaehtoinen, joka vaikuttaakin suorastaan luonnonlahjakkuudelta.

Esityksen jälkeen alkaa toiminnallinen osuus. Lähes 40 lapsen ryhmä jaetaan kahtia siten, että osa saa jo mennä nauttimaan juhlapöydän antimista, loput pääsevät kokeilemaan jonglöörausta, pyörittelemään muovilautasia keppien nokassa ja kuljettamaan jättihöyheniä nenällään.

– Ei haittaa, jos ei heti onnistu. Kannusta toisia ja jos opit jotakin, auta kaveria, Taika-Petteri muistuttaa.

Ilmapalloja ja jotakin suolaista

Mehu, suklaa-, vanilja- ja mansikkajäätelö, strösselit, kastikkeet ja vohvelit näyttävät maistuvan. Nyt on oivallinen hetki kysellä, millaista on olla kymmenen ja millaiset ovat hyvät synttärijuhlat. Jälkimmäiseen on helpompi vastata.

– Hyvillä synttäreillä on kavereita, lahjoja ja tekemistä, sanoo Tuomas Kauppila.

Hänen synttäreitään juhlittiin jo toukokuussa kotona.

– Meillä taisi olla viisi, kuusi tai seitsemän kaveria. Mummo leipoi kakun. Siinä oli ainakin suklaata, mansikkaa ja omenahilloa, Tuomas kertoo.

 

Ilmapalloja ja serpentiiniä pitää olla. - Emma Rosberg

 

Emma Rosbergin mielestä hyvät juhlat syntyvät ohjelmasta, peleistä ja lahjojen avaamisesta. Tarjoiluista puhuttaessa Emma yllättää.

– En tykkää karkista, enkä oikein jätskistäkään. Kekseistä tykkään.

Tarjoilujen sijaan Emmalle on tärkeää se, miltä juhlapaikalla näyttää.

– Ilmapalloja ja serpentiiniä pitää olla.

Kavereita ei saa olla liian vähän, mutta ei myöskään liikaa.

– Muuten voi tulla hässäkkää, Emma sanoo.

Minttu Pekanpalon synttäreillä helmikuussa oli 7–8 vierasta.

– Me leikittiin ainakin solmua. Se on sellaista, missä pidetään toisista kiinni ja yksi yrittää irroittaa.

Myös Minttu on sitä mieltä, että hyvillä synttäreillä on jotakin ohjelmaa.

– Vaikka ongintaa! Ja sitten korujen tekemistä. Minun synttäreilläni on tehty koruja ainakin pari kertaa.

Mintun synttäreillä helmikuussa syötiin jäätelökakkua. Hänen mielestään tarjolla ei kuitenkaan voi olla pelkästään makeaa, vaan tarvitaan myös jotakin pientä suolaista.

– Vaikka poppareita, Minttu selittää.

Entä kymmenvuotiaan elämä sitten? Se on kaikkien mielestä aika samanlaista kuin yhdeksänvuotiaan ja ihan kivaa. Päivät kuluvat koulussa, läksyjen teossa, kavereitten kanssa ja harrastuksissa.

– Koulussa on vähän erilaista kuin viime vuonna. Nyt on yhteiskuntaoppia ja keväällä alkaa kotitalous. Se kuulostaa ihan kivalta, sanoo Minttu.

– Joskus piirrän, esimerkiksi vaatteita Top Modelille. Sitten käyn partiossa ja Arkissa, jossa tehdään esimerkiksi pienoismalleja, hän jatkaa.

Tuomaksen mielestä 10-vuotiaan ja 9-vuotiaan ero on siinä, että 10-vuotiaalla on enemmän läksyjä. Onneksi aikaa jää vielä muuhunkin.

– Sitten kun läksyt on tehty, pelaan ja olen kavereitten kanssa.

Emma Rosberg haki jäätelöannokseensa sydänkoristeet.

Lahja kourassa kotiin

Kräks! Synttäreitten meno on pysynyt rauhallisena, mutta nyt likaisten jäätelökulhojen pino on kasvanut niin korkeaksi, että ne räsähtävät tiskikärrystä lattialle. Yksi laita seurakuntasalista täyttyy lasinsiruista.

Taika-Petteri ottaa onneksi hetkessä tilanteen haltuun ja kutsuu juhlijat seurakuntasalin etuosaan istumaan, ettei kukaan vaan saa siruja sukkiinsa.

Sotkut siivotaan, ja on kiitosten ja hyvästien aika. Ilman synttärilahjoja ei täältäkään lähdetä, vaan jokainen saa jotakin kotiinvietävää: Taika-Petteriltä kortit ja nimmarit, seurakunnalta taulut ja tikkarit.

Tuomas Kauppilan oikeita synttäreitä juhlitiin jo viime keväänä.

Jaa tämä artikkeli: